Esikoinen voi tuntua ärsyttävältä vauvan syntymän jälkeen – kielteiset tunteet lasta kohtaan ovat usein ohimeneviä mutta luonnollisia

On luonnollista, että äiti herkistyy vauvan tarpeille ja tunteet esikoista kohtaan voivat olla ristiriitaisia.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat iStock
On tärkeää eläytyä esikoisen nahkoihin. Monesti tilannetta verrataan tunnekokemuksena sellaiseen, että jos puoliso toisi kotiin yhtäkkiä nuoremman kumppanin, antaisi tämän nukkua tiiviisti vieressä, lahjoittaisi tälle vanhat vaatteesi ja tarvikkeesi, osoittaisi tälle herkeämätöntä rakkautta, ja odottaisi sitten sinunkin palvovan häntä.

Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, elämänmuutos ei usein tunnu vanhemmista yhtä mullistavalta kuin esikoisen syntymä aikoinaan. Silti elämä muuttuu – etenkin esikoisen näkökulmasta.

– Esikoinen saa toisaalta vertaisen, toisaalta kilpailijan. Esikoisen kohdalla nuoremman syntymä on usein niin sanottu narsistinen loukkaus. Se saattaa herättää hänessä tuntemuksia ja ajatuksia siitä, enkö riittänytkään vanhemmilleni, psykologi Leea Mattila kertoo.

Sisarus saattaa tuntua esikoisesta tunkeilijalta. Esikoinen saattaa suhtautua pienempään kiukkuisesti ja toivoa, että roska-auto veisi vauvan. Toisilla isosisaruksilla puolestaan herää voimakas suojelun tarve, ja he ovat innokkaita hoitoapulaisia.

– Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa suhtautua perheen kasvamiseen, Mattila painottaa.

Lue myös: Kun Riikka hoiti yksin vauvat ja Lasse paineli peltotöihin, kaksosten tuoreet vanhemmat ajautuivat parisuhdekriisiin – näin he selvisivät

Esikoinen saattaa herättää vanhemmissa ristiriitaisia tunteita

Toisen lapsen syntymä on suuri muutos myös vanhemmille, vaikka se ei siltä välttämättä tuntuisi.

Aiemmin esikoinen on ollut vanhempiensa ainut silmäterä. Odotusaikana vanhemmat ovat saattaneet jopa pohtia, rakastavatko he varmasti uutta tulokasta yhtä paljon kuin esikoistaan.

Kun kuopus syntyy, on normaalia, että esikoinen saattaa kuitenkin herättää vanhemmissa ristiriitaisia tunteita. Moni äiti hämmästyy esikoisen vierailtua synnytysosastolla: noin isoko se olikin! Noin rajut leikit, ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja äänekäskin se on!

Esikoinen saattaa tuntua jopa ärsyttävältä.

Kenties vauvan tarpeille herkistynyt äiti haluaisi vain upota vauvakuplaan ja pesiä vauvan kanssa, mutta se ei onnistu, kun esikoinenkin luonnollisesti tarvitsee äitiään. Omat tunteet voivat pelästyttää ja olo voi tuntua syylliseltä.

– Kaikki negatiiviset tunteensa täysin kieltävä vanhempi olisi minusta huolestuttavampi tapaus. Raskauden aikana mieli kääntyy sisäänpäin ja suhde uuteen vauvaan kehittyy. Synnytyksen jälkeen symbioosi vauvan kanssa voi tuntua vahvalta, ja se on ihan hyvä asia. Se purkautuu omia aikojaan vähitellen ja luonnollisesti.

Lue myös: Vauvan syntymän jälkeinen tunnemyrsky voi yllättää – näin valmistaudut vauvan tuloon henkisesti

Jos yhteys ei palaudu, syy voi löytyä menneisyydestä

Usein esikoisen kanssa ajan viettäminen ja erityisesti vuorovaikutteinen leikki ja hoivaaminen palauttavat vahvoja myönteisiä tunteita lapsen ja vanhemman suhteeseen.

Jos vanhempi kuitenkin huomaa, että kiintymys lapsen kanssa ei tunnu vahvalta ja asia vaivaa, tilanteeseen kannattaa hakea apua esimerkiksi neuvolasta.

– On monia syitä, miksi näin joskus käy. Usein ne liittyvät jollain tavalla aikuisen omaan menneisyyteen ja omiin varhaisiin kokemuksiin pienenä, tai sitten kyseisen lapsen varhaisiin aikoihin, Mattila toteaa.

Esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus saattaa vaikuttaa niin, että kiintymys lapseen ei synny optimaalisesti. Äiti voi huomata tämän vasta toisen lapsen syntyessä, jos tilanne on tällä kertaa erilainen eikä masennusoireita ole.

Myös lapseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa suhteen muodostumiseen. Esimerkiksi lapsen ja vanhemman vastakkaiset temperamentit saattavat vaikeuttaa vuorovaikutusta ja sitä kautta kiintymystä.

– Esikoista on tärkeää suojella omilta vaikeilta tunteiltaan ja ajatuksiltaan, ja pyrkiä ratkaisemaan niitä toisten aikuisten, kuten läheisen tai terapeutin, kanssa keskustelemalla ja pohtimalla.

Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, elämään tulee lisää vipinää ja huolehdittavaa, mutta yleensä myös syvää tyydytystä, onnea ja merkityksellisyyttä. Sisarusten kasvaessa he saattavat tulla toisilleen tärkeiksi, ja sisarusten välinen ihmissuhde on useimmiten elämän pisimpiä.

Hyväksy esikoisen tarvitsevuus ja suhtaudu käytökseen empaattisesti

Kielteiset tunteet esikoista kohtaan saattavat johtua myös siitä, että lapsi tuntuu tarkoituksellisesti ärsyttävän vanhempiaan tai hakevan huomiota ei-toivotulla käyttäytymisellä.

– Tahallaan ärsyttämisellä viitataan tilanteeseen, jossa toisen halutaan suuttuvan ja kärsivän. Tällöin suututtajan on usein vaikeaa itse kestää omia harmin tunteitaan, ja hän ikään kuin siirtää niitä toisen harteille. Miten ymmärrettävää pieniltä lapsilta! Heidän mielen kehityksensä, tunnesäätelyn taitonsa ovat aivan kesken, Mattila kertoo.

Aikuisen suuttuminen usein vain pahentaa tilannetta. Se tuottaa lapselle tarpeetonta häpeää, joka lisää raivokäytöstä.

– Esikoinen tarvitsee uudessa tilanteessa häneen eläytyvän aikuisen tukea. Lapsen tunteita ja ajatuksia voi pyrkiä arvailemaan: ”Mahtaako sinua harmittaa, että olin niin kauan vauvaa imettämässä? Vai pitkästyitkö, kun jouduit leikkimään yksin? Tulitko surulliseksi, kun sinun piti pukea itse?”

Esikoisen tarvitsevuus kannattaa hyväksyä. On myös normaalia, että kehityksessä otetaan pieni takapakki. Esikoinenkin voi muuttua ”vauvaksi”, esimerkiksi taantumalla puheessaan tai kehityksessään. Kuivaksi oppinut lapsi voi esimerkiksi alkaa uudelleen kastella.

Kun tilanteeseen suhtautuu ymmärryksellä, se auttaa lasta kasvamaan uudelleen takaisin omalle ikätasolleen.

– Lapsen karaisu tai patistelu itsenäisyyteen ei oikeastaan palvele ketään, vaikka se saattaisikin aikuisesta tuntua loogiselta ratkaisulta. Tällöin lapsi saattaa tuntea, että hänen kokemustaan ei hyväksytty; että se oli vääränlainen, ja jättää hänet häpeän ja epäilyn valtaan.

Lue myös: Lapselle huutaminen, haittaako se? Ei, jos sen tekee oikealla tavalla

Aikuisen tehtävänä on palauttaa yhteys

Aikuisen ja lapsen suhteeseen syntyy jatkuvasti säröjä, se on normaalia elämää ja vuorovaikutusta.

– Säröt eivät ole vaarallisia niin kauan, kun aikuinen ottaa vastuun niiden korjaamisesta mahdollisimman pian ja palauttaa yhteyden. Sen ei tulisi koskaan olla lapsen vastuu – vaikka lapsi kiukuttelisi aikuisen mielestä niin sanotusti tahallaan.

”Äidin pikku höpsö. Kömmi viereen, luetaan yhdessä!”, äiti voi todeta hankalan tilanteen jälkeen. Yhteyden voi palauttaa myös kehuilla ja osallistamisella: ”Tule apuriksi vauvan kylvettämisessä. Etsipäs meille se kylpyveden lämpömittari – sinulla kun on niin tarkat ja taitavat silmät”.

– Tämä korjaaminen ja yhteyden palauttaminen ei vahvista lapsen huonoa käytöstä – se vahvistaa suhdetta, ja sitä kautta lapsen lojaliteettia ja hyvää käytöstä.

Esikoisen kanssa kannattaa yrittää myös järjestää kahdenkeskisiä leikki- ja hellittelyhetkiä. Tämä tukee suhdetta ja sopeutumista molemmin puolin.

– Yhteinen jaettu ilo ja aikuisen lapseen kohdistama hoiva herättää ja vahvistaa kiintymystä ja onnellisuutta.

Lue myös: 10 pientä tapaa, joilla vahvistat perheenne läheisyyttä

On normaalia, että sopeutuminen kestää kuukausia

Vähitellen pikkusisaruksen syntymän jälkeen kaikkien tunteet tasoittuvat ja elämä asettuu uusin uomiinsa. Sopeutuminen voi viedä kuitenkin aikaa.

– Pitäisin puolen vuoden sopeutumisaikaa ihan normaalina. Mutta toisaalta: reagoimiskynnys on hyvin yksilöllistä ja aina tulee uusia vaiheita, joihin reagoidaan ja sitten taas sopeudutaan.

On myös mahdollista, että vauvan syntymä ei näytä ensin aiheuttavan sen suurempia reaktioita esikoisessa ja kaikki tuntuu menevän mutkattomasti, mutta muutaman kuukauden jälkeen lapsi kuitenkin alkaa reagoida.

– Lapsen huomatessa, ettei vauva olekaan vierailija, vaan ryömii ja nappaa hänen lelujaan, voivat harmitukset herätä mielessä uudella tavalla.

Tällöin lapsi tarvitsee edelleen yhtä paljon tukea ja ymmärrystä, jonka varassa hänen tunteensa tulevat pikkuhiljaa kannatelluiksi ja työstetyiksi, ja sopeutuminen mahdollistuu.

– Jos tilanne yhtään huolestuttaa, kannustaisin aina matalalla kynnyksellä konsultoimaan lapsen kehityksen ammattilaisia. Jo pelkkä huolen jakaminen joskus lisää voimavaroja ja siten sysää koko perheen vuorovaikutusta uuteen, parempaan suuntaan.

Mattila kannustaa myös vanhempia huolehtimaan omasta jaksamistaan ja hyvinvoinnistaan.

– Kaikki lähtee siitä. Kukaan ei pysty olemaan eläytymiskykyinen, jos vaikka unettomuus ja yleinen kuormitus on ihan mahdottoman suurta. Se voi tuottaa tarpeettomia ylilyöntejä.

Parisuhde saattaa myös jäädä prioriteettilistalla tässä kohtaa vähemmälle monissa perheissä – mutta ei kannattaisi.

– Tutkimusten mukaan hyvä parisuhdetyytyväisyys tukee vanhemmuutta ja vanhempien eläytymiskykyä, ja sitä kautta lasten turvallista kiintymysmallia.

Lue myös: Miia syötti kaksosia upouudessa asunnossa, kun hänen miehensä kaksoiselämä paljastui: ”Lapseni antoivat syyn nousta aamuisin”

Anna.fi: Esikoinen, keskimmäinen vai kuopus – lapsuuden perheen roolit vaikuttavat myös parisuhteessa

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä