Huono äiti -kolumni: Hei sääntösiskot, väsymätön kasvattaja on harhakuva

Koska minä sanon niin!!! Siinä lausuntoni kasvattajana, jota en kirjaa äitiyden kultaisten hetkien joukkoon enkä tee siitä runoa lasten vauvakirjoihin. Olen asettanut sääntöjä sääntöjen vuoksi, olen ollut ehdoton ja ilmoittanut, ettei tästä neuvotella.

Olen myös rankaissut lapsia mitä kummallisimmilla ideoilla, kun sääntöjä on rikottu. Säälittävimpiä niistä ovat olleet kaukosäätimien piilotus jauhopussiin ja kännykän takavarikointi – jälkimmäinen sanktio jäi hyvin hetkelliseksi, kun ymmärsin, että minun pitää saada lapseen yhteys heti seuraavana päivänä koulun jälkeen kello 12.15.

Valitse taistelusi!

Ei kannata nyt provosoitua ja mennä tiloihin, sillä säännöt ovat edelleenkin mielestäni lapselle välttämättömät. Mutta tunnen epäonnistuneeni moneen kertaan siinä, miten olen asettanut sääntöjä, seurannut niiden noudattamista ja eritoten noudattamatta jättämistä.

Olen luonut liikaa turhia sääntöjä, kun olisi pitänyt höllätä pipoa. Kaikki ”älä juokse vaan kävele”, ”älä pidä kovaa ääntä”, ”ruoka pitää syödä, kun äiti sen vaivalla keitti”, ”ensin läksyt, löhöät vasta sitten” ovat taisteluja, jotka olisi pitänyt jättää käymättä. Viisas säästää voimansa taisteluihin, joilla on oikeasti väliä.

Uskon, että suuri osa kaltaisistani sääntösiskoista tekee tämän saman virheen kahdesta syystä: koska sääntöjen lateleminen on omassa lapsuudenkodissa opittu tapa ja sääntösisko on niin väsynyt, ettei pysty järkevään ajatteluun, jossa mietitään syitä ja seurauksia.

Väsynyt ihminen toimii jatkuvassa taistelutilassa adrenaliinimyrskynsä ohjaamana ja yrittää minimoida kaiken ylimääräisen säätämisen esimerkiksi torjumalla kaikki lapsen aiheuttamat hässäkät ja mahdolliset hässäkät alkuunsa.

Vanhempi on vain ihminen, ja usein väsynyt sellainen

Levollinen ja viisas aikuinen selittää lapselle miksi. ”Lapsi, haluan, ettet pelaa kännykän akkua loppuun koulumatkan aikana, koska en saa sitten enää yhteyttä, kun koulu on loppu, ja huolestun. Kun huolestun, minun töistäni ei tule mitään ja lähden ehkä kotiin etsimään sinua, jolloin sinun mukava iltapäiväsi keskeytyy ja kaikkien päivä menee tyhmille raitelle.”

Viisas (ja väsymätön) kasvattaja kertoo lapselle rauhallisesti, mitä ja miksi lapselta odotetaan. Ja koska lapsi kuitenkin rikkoo sääntöjä ja erehtyy, seurauksista keskustellaan etukäteen, ja niistä voidaan jopa neuvotella ja suunnitellakin niitä yhdessä. Tällä kasvatustavalla lapsi ei ole vankilassa, josta se viimeistään teininä karkaa ja pistää puhevälit kokonaan poikki.

Mutte me olemme vain ihmisiä, ja monet meistä ovat todella väsyneitä ihmisiä. Siksi haluankin jakaa kanssanne ystäväni suustaan päästämään pohjanoteerauksen. Hän lausui lapselleen näin: ”Se on sun vikas, kun mun verenpaine nousee niin paljon, ettei verenpainelääkkeetkään enää tehoa.”

Ystäväni jopa pyysi, että kirjoitan tämän aivopierun julkisuuteen. Näin muut voisivat ainakin hetken olla parempia äitejä.