Kaduttaako lapselle annettu nimi? Monet vanhemmat ovat kokeneet saman – näin siitä selvittiin
Elsa, Taisto, Jennica tai Elias... nimeä valitessa vaihtoehtoja on niin runsaasti, että joskus vanhemmasta voi myöhemmin tuntua siltä, että nyt mentiin mönkään. Tunne on kuitenkin yleinen, ja yleensä se helpottaa lapsen kasvaessa.
Nimenanto on yksi suurimmista päätöksistä, joka vanhempien tulee tehdä vauvan ensimmäisten kuukausien aikana.
Yhdellä vanhemmalla on voinut olla tietty nimi mielessä jo pitkään ennen vauvan syntymää, kun taas toinen voi puntaroida nimien välillä vielä ristiäis- tai nimiäisaamuna.
Lopulta vanhempi voikin päätyä nimeen, joka ei täysin miellytä. Toisaalta lapsen kasvaessa nimimuoti voi muuttua tai vanhempi voi huomata, ettei nimi kuvastakaan lapsen persoonaa.
Mikä nimen valinnassa on niin vaikeaa, ja mitä tehdä, jos ei olekaan lapselle annettuun nimeen tyytyväinen?
Erimielisyydet voivat johtaa huonoon kompromissiin
Jopa joka viides vanhempi katuu ajoittain nimeä, jonka on antanut lapselleen, selviää vanhemmille suunnatun, brittiläisen nettisivusto Mumsnetin kyselyssä.
Kaksplussan lapsen nimeä koskevissa keskusteluissa väärältä tuntuvasta nimestä kirjoitetaan muun muassa näin:
Ristiäiset painoivat päälle, eikä mikään vapaana ollut nimi tuntunut vauvalle ihan ”oikealta”. Lopulta oli pakko valita yksi nimi vaikka tiesin, että jokin siinä hiertää, eikä vauva näyttänyt sen nimiseltä. — Olisin tarvinnut pidemmän harkinta-ajan kuin 2 kk.
Iso syy katumiseen on kiireessä tehty nimivalinta. Vauvan syntymän jälkeen mielessä on niin monta asiaa, että nimen pohtimiseen ei tahdo riittää aikaa eikä voimia. Lopulta joku nimi on vain päätettävä.
Toinen, ehkäpä suurin syy on vanhempien erimielisyys lapselle sopivasta nimestä.
Meillä mikään ehdottamani nimi ei käynyt miehelle. Nimi päätettiinkin sitten just ennen ristiäisiä, kun oli vaan joku kompromissi pakko valita. Nimi on minusta tosi kiva ja ihan tavallinen, mutta ei tunnu just siltä täydelliseltä nimeltä.
Loikoileeko tässä Aino, Jasmiina vai Orvokki?
Nimiasioista olisikin hyvä pyrkiä keskustelemaan rauhassa ja ilman kiirettä. Mikä on sinulle nimessä tärkeää? Kulkeeko nimi suvussa tai haluatko, että nimi tulee hyvältä esikuvalta? Kiinnitätkö huomiota nimen soinnikkuuteen, ja minkä takia tietyn tyyliset nimet kuulostavat korvaasi vierailta?
Jos kyseessä ei ole hyvin harvinainen nimi, on todennäköistä, että ehdottamasi nimi on kumppanille tai muulle lapsen nimeämisestä kiinnostuneelle henkilölle jo tuttu. ”Tunsin sen nimisen ihmisen, ja se oli ihan…” on tuttu lausahdus nimiehdotuksia ääneen sanovalle.
Johonkin on kuitenkin vedettävä raja: Jos haluamasi nimi on ollut käytössä tätisi entisen työkaverin tyttärellä, sillä ei ole sinulle merkitystä.
Hyväänkin nimeen voi kestää hetki tottua
Monista vanhemmista vauvan virallinen nimi tuntuu aluksi hieman vieraalta ja oudolta. Se on täysin normaalia. Jos vauvaa on aluksi kutsuttu jollakin muulla nimellä, kestää aikansa makustella uutta nimeä sekä nähdä yhdennäköisyyttä vauvan ja hänen nimensä kanssa.
Nimelle kannattaakin antaa aikaa, eikä heti tarvitse huolestua, vaikka vauva ei heti olisi kuin ilmetty nimensä.
Kyllä se vaan tuntui itsestäkin oudolta alkaa käyttää vauvasta sitä oikeaa nimeä…
Tuli molempien lasten kohdalla olo, että onkohan hyvä nimi, ja muutamat ekat kuukaudet nimi ei tuntunut ihan hyvältä. Nykyään molemmat nimet on juuri ne oikeat eikä kaduta vähääkään. Olen sitä mieltä, että kaikkiin nimiin kyllä tottuu, jos siis ei nyt sokkona ole valinnut jostain kalenterista.
Kyllä se siitä ohi menee, meillä oli miehen kanssa monta nimivaihtoehtoa, joista oli pakko karsia hyviä nimiä — , enkä minä ainakaan tottunut heti pojan nimeen, mutta nyt kun pieni vauvamme on jo 7 kk, olen tyytyväinen nimivalintaan vaikka se ensin surettikin.
Vanhemman epäily oikean nimen valinnasta voi myös poistua, kun lapsi kasvaessaan itse ilmaisee pitävänsä nimestä, joka hänelle valittiin.
Vielä ristiäispäivänä mielessä kävi, että ehkä olisi voinut löytyä joku parempi –. Muistan, että jossain vaiheessa, kun lapsen nimeä kysyttiin, ei olisi tehnyt mieli vastata tai olisi tehnyt mieli sanoa joku muu nimi. — Lapsi on jo 10 v+ ja itse pitää nimeään ihan kivana. Monet muut meidän miettimistä ehdotuksista ovat hänen mielestään karseita. Eli täytyy sanoa, että hyvin valittu sitten kuitenkin.
Tässähän on selvästi Unto! Vai Ilmari… tai ehkä sittenkin Niilo?
Painin aikoinaan hyvin samanlaisten tunteiden kanssa: kaikki nimet, joita ehdotin esikoisellemme olivat liian imeliä, liian outoja, liian sitä ja liian tätä… Lopulta löytyi nimi, johon mies rakastui heti mutta itse epäröin, sillä nimi ei ollut yhtään vauvamme näköinen eikä muutenkaan tuntunut oikealta. Se kuitenkin tytölle pistettiin ja pitkään harmitti, suututti sekä kadutti. Nyt nelivuotiaana tyttö on kuitenkin kasvanut nimensä kanssa yhteen ja omakin mieli on muuttunut, nyt olen ylpeä nimestä jonka valitsimme.
Jos asia jää vaivaamaan liikaa, on nimen vaihtaminen jälkikäteen mahdollista
Joskus valittu nimi ei vain tunnu oikealta, vaikka sitä kuinka kääntelisi ja sille antaisi aikaa.
Tunnen itseni epäonnistuneeksi. Nimen pitäisi olla harkittu lahja lapselle ja haluaisin olla siitä ylpeä. Ristiäiset olivat enemmän ahdistava, kuin onnellinen juhla.
Meillä oli miehen kanssa todella vaikea päätyä yhteisymmärrykseen nimestä ja viime tingassa kirjoitettiin maistraatin paperiin nimi, joka ei ollut kummankaan ehdoton suosikki. Lapsi on nyt 8 kuukautta, eikä nimi tunnu yhtään hyvältä. Lapsi ei tunnista vielä nimeään, sillä kaikki kutsuvat häntä lempinimellä. Mietin myös vaihtamista, mutta ei se aivan helpolta päätökseltä tunnu.
Lapsen etunimen voi vaihtaa ilmoitusluontoisesti maistraatissa kerran. Nimenvaihto maksaa 25 euroa, ja jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, siihen tarvitaan hänen oma suostumuksensa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että nimi on suuri osa lapsen identiteettiä, ja sen vaihtaminen silloin, kun lapsi on jo ehtinyt tottua kutsumanimeensä, voi hämmentää lasta paljonkin.
Koskaan ei voi myöskään tietää, minkälaisesta nimestä lapsi itse pitää, kun hän kasvaa. Näin voikin olla, että nimeä vaihtaessa päädytäänkin vain ojasta allikkoon.
Eräs vanhempi päättikin odottaa siihen asti, että lapsi osaa itse sanoa oman mielipiteensä asiasta, ja nyt kaikki ovat tyytyväisiä:
Inhosin lapseni toista nimeä, suorastaan häpesin sitä. Lopulta vaihdoin sen. Lapsi sai itse päättää nimen, ja keskustelimme tästä paljon. Nyt ollaan molemmat tyytyväisiä.
Katso myös: Nimikone ehdottaa valintojesi ja ehtojesi perusteella sopivimmat nimet vauvallesi.
Kommentit (5)
Lapseni sai täydellisen nimen, ja se oli valittu ennen hänen syntymänsä. Mutta miten kävi? 16v meni ja vaihtoi sen itselleen paremmin sopivaksi. Vanhempien osaksi jäi hyväksyä ja maksaa laskun (55, ei 25 euroa).
Tuttavani antoi lapselleen vahingossa väärän sukupuolen nimen, koska luuli nimeä eri sukupuolen nimeksi, eikä ollut tarkistanut asiaa esim nimipalvelusta. Toivoisin, että näihin puututtaisiin myös enemmän siellä, missä nimi hyväksytään, koska kaikki nyt vain eivät osaa googlata. Nimi on kyllä kaunis ja vanhemmat avomielisiä, joten ehkä tämä rikkoo rajoja hyvälläkin tavalla. Äiti on sittemmin itkenyt sitä, millaisen vastaanoton nimen kertominen on aina saanut aikaan ja on ällistynyt siitä, että moni epäilee heti kättelyssä, että lasta tullaan kiusaamaan.
Ei hyvää päivää miten voi olla nykyaikana kaikki kauhean vaikeaa?
ihme että sentää saavat lapsia aikaiseksi kas kun ei siinä hommassakin mietitä vuosia että kannattaako ja onko tehty oikein,onhan vanha sanontakin että ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä!
Sama tuli mieleen – ja aioin kommentoida, ei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä. Ja sama tietty nykyisin naisena ja sit sukupuolettomana. Keskitytäään nyt vaan kasvattamaan, esim. Että lapsi osaa sanoa kiitos, ottaa toiset huomioon jne
…
Nykyisin on muutama vaihtoehto enemmän kuin pari Tapania ja Taunoa, jotka kiertävät suvussa. Kyllä se on iso päätös valita lapselle nimi. Sehän on iso osa lapsen identiteettiä jonka joutuu itse toisen puolesta valitsemaan. Mielestäni hyvä että näihin uhrataan enemmän mietintäaikaa. Maistraatti vaatii nimeä, kun lapsi on 3 kk. Ei ole pakko pitää ristiäisiä tai nimiäisiä heti 2kk ikäisenä. Mutta joo onhan se pian syntymän jälkeen.