5-vuotias on itsenäinen pohdiskelija, joka haastaa vanhempaa elämänkysymyksissä – näin voit kertoa kuolemasta

Juuri ennen kouluvuosia ajattelukyky alkaa kehittyä harpaten. Se voi näkyä uudenlaisina pelkoina, syy-seuraus-suhteiden pohtimisena ja muina lasta mietityttävinä asioina. 5-vuotias voi pelätä esimerkiksi vanhemman kuolemaa tai sairastumista.

– Monet viisivuotiaat alkavat vaatia vanhemmalta vastauksia kuolemaan liittyviin asioihin. Aihe saattaa aiheuttaa lapselle pelkoja varsinkin silloin, jos lapsi ei ole saanut puhua niistä yhdessä vanhemman kanssa, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttavien puhelinten päällikkö, sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki.

Vanhemman kannattaisi jo valmiiksi miettiä, mitä haluaa lapselle kuolemasta kertoa. Jos vanhempi ei ole valmistautunut tämänkaltaisiin kysymyksiin ennakolta, hän saattaa helposti jopa hätääntyä lapsen kysymyksistä.

– 5-vuotias kykenee jo ottamaan vastaan erilaisia ajattelumalleja. Lapselle voi hyvin esimerkiksi kertoa, että minä ajattelen asiasta näin, mutta mummi ajattelee näin ja yksi työkaverini taas ajattelee, että kuoleman jälkeen tapahtuu näin.

Lapsi voi pelätä vanhempansa kuolemaa ilman, että siihen olisi mitään varsinaista syytä. On tärkeää, ettei vanhempi vahingossa myöskään pelottelisi lasta turhaan.

”Elämän ennakoimattomuuden korostaminen ei suojaa tai auta lasta.”

Pajamäen mielestä kuolemasta iltasatuvuoteella kyselevälle lapselle ei pidä todeta, että elämä on sattumanvaraista ja periaatteessa kenelle tahansa voi tapahtua mitä vain.

– On lupa vetää kulmat suoriksi ja sanoa, että minä en kuole nyt, joten voit nukkua aivan rauhassa. Ihmiset kuolevat yleensä vanhoina, sitten kun heidän lapsillaan on omaa elämää ja monesti myös oma perhe ja lapsia. Elämän ennakoimattomuuden korostaminen ei suojaa tai auta lasta.

5-vuotias itsenäistyy ja tiedostaa, että pian hän on ”iso” koululainen.

5-vuotias myrskyn edellä – uusi uhma voi alkaa

Elämä viisivuotiaan kanssa on monesti sopusointuista ja harmonista. Pahin uhmakausi on usein silloin takana. Lapsi itsenäistyy ja oppii uusia taitoja jatkuvasti. Kuudetta ikävuotta lähestyttäessä alkaa lapsen kehityksessä kuitenkin uudenlainen itsenäistymisen vaihe, joka saa lapsen näyttäytymään kuin pienenä murrosikäisenä.

– Pidemmän tasaisen ja lähes suvantomaisen vaiheen jälkeen lapsi saattaakin aivan yhtäkkiä taantua ja muuttua hankalaksi,  Pajamäki sanoo.

Lue myös: Onko normaalia, että eskarilainen kiukkuaa taas kuin taapero?

Uhmakausi voi huolestuttaa vanhempaa, jos se iskee juuri ennen koulutaipaleen alkua. Voi olla vaikea erottaa, johtuuko uhma lapsen sisäisen maailman ristiriidoista vai ulkopuolelta tulevasta paineesta, johon lapsi alkaa reagoida.  Pajamäen mukaan lapsi saattaa laittaa jarrut pohjaan kuullessaan joka suunnalta siitä, että pian hän on koululainen.

”Tämänikäiset lapset tarvitsevat aikuisen valvontaa ryhmäsuhteissaan.”

Samalla kaverisuhteet ovat lapselle tärkeämpiä ja vaikuttavat hänen toimintaansa koko ajan enemmän. 5-vuotias voi olla jo erittäin tietoinen siitä, millaisia muut ryhmän lapset ovat ja kuka kenenkin kanssa leikkii.

– Lapsen hyvinvointiin vaikuttaa paljon se, millainen asema hänellä on toisten lasten keskuudessa. Tämänikäiset lapset tarvitsevat aikuisen valvontaa ryhmäsuhteissaan. Aikuisen tärkeänä tehtävänä on puuttua lasten välisiin ristiriitoihin ja ohjata heidät kohtaamaan toisensa lämpimämmin ja huomioonottavammin, Pajamäki muistuttaa.

Viisivuotiaalla on kasvava halu itsenäistyä vanhemmistaan ja tehdä asioita omatoimisesti.

– Olisi hyvä, että 5–6-vuotias lapsi saisi jo tehdä asioita itsenäisesti. Hän on pian astumassa koulumaailmaan, jossa hän joutuu tekemään monia asioita itse.

Lue myös: Persoonallisuuden kehitys 1-vuotiaana – maailmanvalloittaja palaa aina vanhempansa luokse

MLL: Lapsi ja läheisen kuolema