Kasvatus 09.01.2023

”En se minä ollut!” – Vastaa näin, kun lapsi ilmiselvästi valehtelee

Vanhempi äkkää yleensä pian, jos lapsi valehtelee. Läksyttäminen on yleinen ensireaktio, mutta eräs toinen lähestymistapa olisi tehokkaampi.

Teksti
Maria Mäkituomas
Kuvat
iStock
4 kommenttia

Mikä olisi rakentavin tapa suhtautua, kun lapsi valehtelee?

Lapsiperheessä syntyy kärhämää tuon tuostakin. Esimerkiksi sisarukset voivat nahistella keskenään ja tilanne voi eskaloitua aina käsikähmäksi asti. Isosisarus voi kivenkovaan väittää, ettei ole käynyt käsiksi pienempään, vaikka äiti tai isä olisi nähnyt niin tapahtuvan.

Perhepsykologi ja vanhemmuuden asiantuntija Becky Kennedy tyrmää reaktion, joka on vanhemmille tilanteessa sangen tavallinen.

Lue myös: Tuntuuko, että lapsi itkee joka asiasta? Toimi näin, niin kaikkien arki helpottuu

Kun lapsi valehtelee, läksyttäminen ei johda mihinkään

Becky Kennedy on tohtoriksi väitellyt psykologi ja suosittu vanhemmuusvaikuttaja, jolla on Instagramissa 1,6 miljoonaa seuraajaa. Sosiaalisessa mediassa hänet tunnetaan nimellä Dr. Becky.

Lokakuussa 2022 julkaisemallaan videolla Kennedy antaa toimintaohjeet vanhemmille tilanteeseen, jossa lapsi valehtelee. Kennedy kehottaa vanhempia pysymään maltillisina ja ratkomaan tilanteen keskustelemalla sen sijaan, että lasta alkaisi läksyttää tai syyllistää.

Klassinen tilanne on, että lapsi väittää siivonneensa huoneensa ja pian vanhempi huomaa, että huone on yhä sotkuinen. Silloin vanhemman ei pitäisi ryhtyä tivaamaan lapselta, että ”näyttääkö tämä sinusta muka siistiltä” tai syyttää häntä oitis valehtelusta.

– Häpeä ei johda muutokseen, Kennedy kiteyttää videolla.

Kennedyn mukaan olisi parempi, että vanhempi asemoisi itsensä samalle puolelle lapsen kanssa. Sen sijaan, että lapsi olisi ongelma, ongelmana olisikin tässä tapauksessa huoneen sotkuisuus.

Vanhempi ja lapsi puolestaan olisivat taistelupari yhteistä ongelmaa vastaan. Asemointi samalle puolelle tapahtuu Kennedyn mukaan näillä taikasanoilla:

Sanoit, että siivosit huoneesi. Huomasin kuitenkin, ettei se ole siisti. Mitä tapahtui?

Kennedyn mukaan tämä kaava (väitit x, huomasin y, mitä tapahtui?) toimii aina, kun lapsi valehtelee. Rakentava lähestymistapa ei silti tarkoita sitä, että lapsi pääsisi tilanteesta kuin koira veräjästä.

Vanhemman vastuulla on suhtautua rakentavasti myös siihen, mitä lapsi seuraavaksi vastaa. Parhaassa tapauksessa kysymys johtaa keskusteluun, jossa lapsi suoraan tai epäsuoraan myöntää valehdelleensa. Hän voi esimerkiksi sanoa, ettei siivonnut huonettaan, koska häntä ei huvittanut tehdä niin.

Silloin vanhempi voi pitää lempeän mutta lujan linjansa ja muistuttaa, että välillä on tehtävä myös epämieluisia asioita.

Lähde: PureWow

Lue myös: Miksi lapsi valehtelee? Syyt vaihtelevat ikäkauden mukaan

Kommentit (4)

Minä aina sanoin että valheesta jää aina kiinni. Ei siitä ollut hyötyä, latelee valkeita valheita vielä keski iässäkin.

Ensin varmasti lohdutat pientä ja samalla voit käydä keskustelua isomman kanssa, eivät ne sulje toisiaan pois. Itse ajattelen, että ymmärtäminen on eri asia kuin teon hyväksyminen.

No miten tämän mukaan pitäisi ratkaista se aiemmin tekstissä mainittu tilanne, kun isompi sisarus on lyönyt pienempää ja pienempi itkee ja huutaa valtoimenaan? Jätänkö parkuvan pienemmän lapsen tunteet huomiotta ja alan keskustella isomman kanssa? Mitä sanon? ”Väitit, ettet lyönyt pikkusisarusta. Äiti kuitenkin näki, että löit. Mitä tapahtui?” Kuulostaa itsestäni hiukan omituiselta keskustelulta ja aika ikävää myös pienemmän lapsen huomiotta jättäminen

Esittämässäsi tilanteessa varmaan parasta on ensin mennä itkevän osapuolen luokse, jotta hän kokee tulevansa huomioiduksi ja tilanteen ehkä vähän rauhoituttua aloittaa keskustelu toisen osapuolen kanssa kysymällä ”Sanoit, että et lyönyt henkilöä X, mutta huomasin, että henkilö X itki/oli surullinen. Mitä tapahtui?
Jos siis haluaa hyödyntää tätä tekniikkaa. :)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X