Kiintymyssuhdemalli muovautuu jo varhaislapsuudessa ja periytyy herkästi – minkä mallin tunnistat itsessäsi?
Kiintymyssuhdemalli periytyy herkästi omilta vanhemmilta. Turvatontakin kiintymyssuhdemallia voi kuitenkin korjata, eikä haitallisia toimintatapoja tarvitse siirtää omille lapsilleen.
Kiintymyssuhdemalli on sisäistetty malli maailmasta ja ihmissuhteista. Jokainen meistä muodostaa sellaisen jo elämänsä ensimmäisten elinvuosien aikana.
– Kiintymyssuhdemalli kuvaa tapaa, jolla lapsi on kiinnittynyt omiin hoivaaviin aikuisiin. Malli on sisäinen kokemus siitä, onko maailma turvallinen paikka ja ovatko läheiset ihmiset sellaisia, joihin voi luottaa ja joiden puoleen lapsi voi kääntyä, kertoo Väestöliiton vanhemmuuden asiantuntija, seksuaaliterapeutti Johanna Sassali.
Lue myös: Jari Sinkkonen: Kiintymyssuhde on vauvalle elinehto
Kiintymyssuhdemalli syntyy, sillä meillä on vahva tarve kiinnittyä toisiin ihmisiin ja luoda läheisiä ihmissuhteita. Tarve alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Varhaislapsuudessa omaksutulla kiintymyssuhdemallilla voikin olla iso vaikutus myöhempiin ihmissuhteisiin ja siihen, miten ihminen kokee itsensä.
Kiintymyssuhdemallit kuvaavat myös tapoja selviytyä turvattomissa läheisissä ihmissuhteissa.
– Käytännössä kiintymyssuhdemalli rakentuu sen mukaan, miten lapsen tunnetarpeisiin on vastattu. Jos aikuisen puoleen on ollut pääsääntöisesti turvallista kääntyä ja lapsella on pääasiassa myönteisiä kokemuksia ja mielikuvia läheisistä aikuisista, luo se edellytykset turvallisemmalle kiintymyssuhdemallille, Sassali kertoo.
Mallit ovat yksinkertaistettuja: todellisuudessa kaikilla meistä voi olla piirteitä erilaisista kiintymyssuhdemalleista. Usein kuitenkin jokin tietty malli näyttelee suurinta roolia yksilön elämässä.
Turvallinen kiintymyssuhde auttaa luomaan turvallisia ihmissuhteita
Turvallisen kiintymyssuhteen syntymiseen kannattaa tutkimusten mukaan panostaa: Kun lapselle muodostuu riittävän turvallinen kiintymyssuhde, hänen on luultavasti jatkossakin helpompi luottaa muihin ihmisiin ja itseensä sekä luoda avoimia ja turvallisia ihmissuhteita.
Erilaisia aikuisten kiintymyssuhdemalleja määritellään usein neljä: turvallinen kiintymyssuhdemalli, välttelevä kiintymyssuhdemalli, ristiriitainen kiintymyssuhdemalli ja jäsentymätön kiintymyssuhdemalli.
Välttelevä kiintymyssuhdemalli on Sassalin mukaan suomalaisilla yleisin.
– Kyse on mallista, joka syntyy, kun vaikeita tunnekokemuksia vältellään. Sota-aikana ja sen jälkeen tunteista ei juuri pystytty tai osattu puhua, ja tällainen malli on päässyt sen jälkeen siirtymään sukupolvelta toiselle.
Lue myös: Välttelevä kiintymyssuhde on yleinen syy ihmissuhdeongelmiemme takana
Ristiriitainen kiintymyssuhdemalli taas muodostuu tilanteissa, joissa aikuinen on ollut epäjohdonmukaisesti saatavilla, eikä lapsi ole voinut luottaa siihen, että vanhempi vastaa tämän tarpeisiin.
Kiintymyssuhdetta voi korjata
Harvinaisin kiintymyssuhdemalleista on jäsentymätön kiintymyssuhde. Sen taustalta voi löytyä vakavaa laiminlyöntiä, turvattomuutta, päihteidenkäyttöä tai vakavia mielenterveydenhäiriöitä, vanhemman vaikeita traumakokemuksia tai väkivaltaa.
– Tällaisen kiintymyssuhteen taustalla on usein traumoja, ja lapsen kyky luottaa aikuisiin ja maailmaan on horjunut. Tällaisen kiintymyssuhdemallin saanut ihminen tarvitsee paljon apua kiintymyssuhteen korjaamiseen, Sassali kertoo.
Lue myös: Lapsen jatkuva roikkuminen ärsyttää – Psykologi: ”Kyse on suomalaisesta kansantaudista”
Jos itsessään tunnistaa välttelevän, ristiriitaisen tai jäsentymättömän kiintymyssuhdemallin merkkejä, peli ei missään nimessä ole menetetty. Sassali huomauttaa, että kiintymyssuhdemallit muokkaantuvat läpi elämän.
– Helpointa se on lapsena, sillä lapset oppivat uutta helpommin. Mutta myöhemminkin elämässä voi hakea korjaavia kokemuksia. Esimerkiksi parisuhde tai läheinen ihmissuhde voi toimia korjaavana kokemuksena, jos toisen kanssa on turvallinen ja hyväksytty olo. Kun huomaa, että muihin ihmisiin voikin luottaa ja tukeutua, jo omaksuttu kiintymyssuhdemalli voi muuttua, Sassali kertoo.
Turvallista vanhemmuutta – ilman suorituspaineita
Sassali painottaa, että vaikka vanhemman kannattaa pyrkiä luomaan lapselleen turvallinen kiintymyssuhdemalli, kiintymyssuhteesta ei ole tarkoitus tehdä suorittamista.
– Jos kiintymyssuhdetta alkaa suorittaa, vanhempi voi tällöin uupua ja asetelma keikahtaa päinvastaiseen suuntaan. On tärkeää pohtia, mikä on omassa arjessa riittävän hyvää vanhemmuutta ja lapsen tarpeisiin vastaamista. Lisäksi vanhemman on hyvä olla itselleen armollinen: mokaaminen on ihan luonnollista, hän sanoo.
Tärkeämpää on se, miten mokista selvitään eteenpäin.
– Jos yhteys lapseen katkeaa, vanhempi voi miettiä, osaako hän pyytää lapselta anteeksi, halataanko ja keskustellaanko asiasta sen jälkeen, kun ollaan oltu eri mieltä.
Myös muilla läheisillä ihmissuhteilla on väliä
Kiintymyssuhde alkaa rakentua jo kohdussa ja sen rakentuminen jatkuu heti syntymän jälkeen. Käytännössä se muodostuu sen mukaan, miten vanhempi suhtautuu vauvaan ja miten hän vastaa vauvan tarpeisiin ja viesteihin.
Kaikki lähtee varhaisesta vuorovaikutuksesta. Sassalin mukaan on kuitenkin hyvä muistaa, että lapsen kehityksen näkökulmasta hänelle riittää yksikin riittävän turvallinen, tarpeisiin vastaava aikuinen. Jos omat vanhemmat eivät ole olleet esimerkiksi kykeneviä turvan antamiseen, voi lapsi saada näitä kokemuksia isovanhemman tai kummin kanssa tai muissa läheisissä ihmissuhteissa.
Kiintymyssuhdemalli voi siis muodostua turvalliseksi myös muiden kuin omien vanhempien kanssa.
– Lapset usein myös täyttävät erilaisia tunnetarpeitaan eri hoivaavien aikuisten kanssa. Esimerkiksi isältä voidaan hakea rohkaisua tai kannustusta ja äidiltä puolestaan lohtua.
Pysy rauhallisena ja sanoita tunteita
Sassali huomauttaa, että usein kiintymyssuhde joutuu koetuksille viimeistään silloin, kun lapselle alkaa muodostua omaa tahtoa.
– Monella uhmaikäisen lapsen vanhemmalla on varmasti kokemuksia siitä, miten avuton olo syntyy, kun lapsi heittäytyy meritähdeksi kaupan lattialle, hän sanoo.
Tällöin voi olla hankalaa pohtia, miten tilanne hoidetaan niin, että lapselle jää lopuksi turvallinen olo, vaikka sekä aikuinen että lapsi menettäisivätkin hetkeksi malttinsa.
– Tällaisessa tilanteessa on usein tärkeintä pysyä itse rauhallisena ja sanoittaa lapselle tämän kokemuksia ja tunteita. Jos kuitenkin omat tunteet kuumenevat, on hyvä pohtia millä keinoin lapsen kanssa pääsee uudelleen yhteyteen, hän sanoo.
Jaa oma kokemuksesi