Kasvatus 30.01.2018 Päivitetty 08.01.2021

Kiintymysvanhemmuus – mitä se oikeastaan tarkoittaa ja koska omistautuminen menee överiksi?

Perhepeti ja lapsentahtisuus ovat osa kiintymysvanhemmuutta, mutta sen ideologia on paljon muutakin. Äärimmäinen omistautuminen voi uuvuttaa, tasapainoinen kiintymysvanhemmuus huomioi myös vanhemman tarpeet.

Teksti
Janica Brander
Kuvat
iStock

Kiintymysvanhemmuuden käsite perustuu brittiläisen psykiatrin John Bowlbyn sekä yhdysvaltalaisen kehityspsykologin Mary Ainsworthin kiintymyssuhdeteoriaan. Sana kiintymysvanhemmuus juontuu teoriasta, ei ajatuksesta, jonka mukaan ideologian kannattajat olisivat lapsiinsa kiintyneempiä kuin muut vanhemmat.

Teorian mukaan turvallinen kiintymyssuhde vaikuttaa positiivisesti lapsen itsetuntoon ja ihmissuhteisiin. Yhdysvaltalainen lastenlääkäri William Sears on kehittänyt teorian pohjalta kasvatustyylin, joka tunnetaan nimellä kiintymysvanhemmuus. Siinä lapsen ja vanhemman välille pyritään luomaan turvallinen suhde läheisyyden ja lapsentahtisuuden avulla.

Kiintymysvanhemmuudessa nähdään kahdeksan periaatetta. Kansainvälinen kiintymysvanhemmuusjärjestö Attachment Parenting International määrittelee kasvatusfilosofian pohjautuvan näihin periaatteisiin:

1. Vanhemmuuteen valmistaudutaan

Kiintymysvanhemmuus kannustaa vanhempia opiskelemaan raskauteen, synnytykseen ja lapsen kehitykseen liittyviä asioita etukäteen. Tietoisuuden uskotaan vähentävän pelkoja ja traumoja. Äitejä rohkaistaan käyttämään synnytystukihenkilöä eli doulaa ja kuuntelemaan synnytyksessä omia tarpeitaan.

Doula ja luomusynnytys eivät kuitenkaan ole itseisarvoja. Tärkeintä on, että äidillä on synnytyksessä turvallinen olo. Kehitysteorioiden opiskelun ajatellaan lievittävän vanhempien stressiä, kun he ymmärtävät lapsen reaktioita.

Kiintymysvanhemmuus läheisyys

Kiintymysvanhemmuudessa olennaisinta on tarjota lapselle läheisyyttä.

2. Lasta ruokitaan rakkaudella

Kiintymysvanhemmuus sekoitetaan joskus lähes fanaattiseen imetyksen puolustamiseen. Ideologia puoltaa pitkää lapsentahtista imetystä, sillä sen ajatellaan vahvistavan lapsen luottamusta siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan.

Kokemuksen voi kuitenkin tarjota myös pulloruokinnalla. Olennaista on tarjota lapselle ruokaa ja läheisyyttä aina, kun hän tarvitsee sitä. Isompienkaan lasten ateriat eivät saa olla kiireisiä tuputushetkiä, vaan ruokia maistellaan yhdessä lasta rohkaisten, ei rangaisten.

Lue myös: Imetyksen 6 yleisintä ongelmaa ja ratkaisut niihin

3. Lapsen tarpeisiin reagoidaan herkästi

Vauvat ja pikkulapset eivät pysty käsittelemään ympäristön ärsykkeitä ilman aikuisen tukea. Itku, pelko ja hämmennys ovat viestejä, joihin tulee reagoida, eikä lasta saa rangaista niistä.

Ajatus sekoitetaan joskus curling-vanhemmuuteen ja pomottaviin lapsiin. Suomen kiintymysvanhemmuusperheet ry linjaa, että lapselle on asetettava myös rajat ja velvollisuuksia, ja vanhempien tarpeet pitää huomioida. Kiintymysvanhemmuus ei siis ole vain lapsen ehdoilla elämistä.

4. Lasta kosketellaan runsaasti

Runsas, hellä koskettelu voi tarkoittaa sylittelyä, suukkoja, kantoliinan käyttöä tai kenguruhoitoa. Tärkeintä on se, että lapsi saa paljon läheisyyttä, joka vahvistaa tutkitusti hänen itsetuntoaan ja turvallisuudentunnettaan.

5. Lasta hoivataan myös yöllä

Perhepeti on kiintymysvanhemmuuden tunnetuimpia käsitteitä. Lapselle annetaan läheisyyttä myös yöllä, jotta hän pysyy rauhallisena. Vanhempikin voi levätä paremmin, kun vauva ei heräile ja oppii hamuamaan rinnan itse suuhunsa.

Perhepeti voi kuitenkin häiritä vanhemman unta. Tällöin pinnasänky vanhempien sängyn vieressä voi olla hyvä ratkaisu.

Kiintymysvanhemmuus ei pakota ketään perhepetiin, vaan tärkeintä on, ettei lasta jätetä yöllä yksin itkemään, vaan hän saa tarvitessaan läheisyyttä.

 

Kiintymysvanhemmuus kosketus

Kiintymysvanhemmuus tukee lasta lapsentahtisesti, ja jokaisella on selkeä roolinsa perheessä.

6. Kasvatus on rakastavaa ja johdonmukaista

Lapsi ei joudu kohtaamaan asioita, joihin hän ei ole valmis. Jos lapsi on erityisherkkä tai arka, hänen herkkyyttään kunnioitetaan, ei kitketä. Vanhemmilla ja lapsilla on selkeät roolit ja arjessa on rutiineja. Säännöt ja ympäristö eivät muutu ennakoimattomasti, eikä lapsen tarvitse kannatella vanhempaa.

7. Lasta ei kasvateta pelolla

Lapselle ei opeteta sääntöjä kurittamisen, pelottelun tai nolaamisen kautta. Kun lapsi toimii väärin, hänelle selitetään, miksi näin ei saa tehdä.

Vanhemmat näyttävät esimerkkiä ja kehuvat lasta, kun hän toimii oikein. Lapsen pahaa oloa ei vaienneta, vaan tunteen syy selvitetään ja sanoitetaan.

8. Kiintymysvanhemmuus huomioi myös vanhempien tarpeet

Vaikka kiintymysvanhemmuus korostaa lapsentahtisuutta, ideologia ei unohda vanhempia, sillä aikuisen uupumus voi vahingoittaa kiintymyssuhdetta. Hoitoapu, terve itsekkyys, rennot aikataulut ja vanhempien oma aika ovat hyväksi koko perheelle.

Voiko kiintymysvanhemmuus ja lapsentahtisuus mennä överiksi?

Kuten kaikki aatteet, myös kiintymysvanhemmuus voi kääntyä itseään vastaan, jos sitä noudatetaan mustavalkoisesti. Joskus lapsentahtisuutta ylikorostetaan. Rajojen asettaminen lapselle ja vanhempien voimaantuminen ovat kuitenkin olennainen osa ideologiaa.

Jos esimerkiksi perhepeti tuhoaa vanhempien yöunet ja seksielämän, hyvä tarkoitus kääntyy itseään vastaan. Elämäntilanteet ja ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikilla ole voimia tai mahdollisuutta imettää tai hoitaa lasta pitkään kotona.

Kiintymysvanhemmuusperheet ry painottaakin, että jokainen perhe voi toteuttaa filosofiaa itselleen sopivalla tavalla. Sama ratkaisu ei sovi kaikille, ja on tärkeää, että lapsen lisäksi kuunnellaan koko perhettä – myös vanhempia.

Lähteet: Attachment Parenting International, Duodecim, Kiintymysvanhemmuusperheet ry., ja Silvén, Maarit (toim.) Varhaiset kiintymyssuhteet – Polku lapsen suotuisaan kehitykseen (2010, Minerva)

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X