Tunnekylmyys on lapsilla yllättävän yleistä – tällaiset kotiolot ruokkivat ominaisuutta selvästi
Osa lapsista on synnynnäisesti alttiita tunnekylmälle käyttäytymiselle. Joskus tunnekylmyys vahvistuu ryhmässä, jossa lapset oppivat toisiltaan piittaamattomuutta. Paras suoja tunnekylmyyttä vastaan on vanhemmilta saatu huomio, lämpö ja välittäminen.
Lasten tunnekylmyyteen on ryhdytty kiinnittämään erityistä huomiota kymmenen viime vuoden aikana, ja aihepiiristä on tehty Suomessakin tutkimusta. Jopa noin 3–7 prosentilla lapsista on synnynnäinen alttius tunnekylmyyteen.
– Joillakin lapsilla on sellaiset temperamenttipiirteet, että heille voi kehittyä tunnekylmiä piirteitä. Näillä lapsilla on synnynnäinen taipumus reagoida vähemmän emotionaalisesti, kertoo Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian professori Eeva Aronen.
Lue myös: Miten lapsesta kehittyy narsisti? ”Puutu ajoissa, jos hän määräilee sinua jatkuvasti”
Tunnekylmä lapsi ei juurikaan reagoi toisten ihmisten ilmeisiin, tunnetiloihin tai sosiaalisiin vihjeisiin. Toisten huomioon ottaminen on tunnekylmälle lapselle vaikeaa.
Tunnekylmyys ei ole pelkästään haastava ja ongelmallinen piirre. Joissakin tilanteessa siitä on myös hyötyä. Esiintymiseen ja kokeisiin osallistuminen voi olla tunnekylmälle lapselle helpompaa, koska hän ei tunne voimakasta jännitystä. Aikuisena voi menestyä hyvin ammateissa, joissa tarvitaan kylmähermoisuutta.
Arosen mukaan lapsen alttiutta tunnekylmyyteen olisi hyvä ymmärtää samalla tavoin kuin muitakin piirteitä. Tärkeää on ymmärtää myös se, ettei ankara kasvatus ole hyväksi tunnekylmyyteen alttiille lapselle.
Lasten tunnekylmyys voidaan jaotella kolmeen ryhmään:
- Geneettinen, synnynnäisestä alttiudesta johtuva taipumus reagoida vähemmän emotionaalisesti.
- Kasvuympäristössä kehittynyt käytöshäiriö, johon liittyy tunnekylmiä piirteitä.
- Ryhmäilmiö, jossa lapsi tottuu kaveriporukassa tunnekylmään käyttäytymiseen ja piittaamattomuuteen toisten tunteista.
Jos kyseessä on pieni lapsi, ei ole tarpeen määritellä, onko hän tunnekylmä vai ei. Pieni lapsi ei havaitse vielä kovinkaan hyvin sosiaalisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja empatiaa. Nämä tunteet kehittyvät leikki-iän ja alakouluvuosien aikana vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.
Stressaava kasvuympäristö voi aiheuttaa käytöshäiriön
Kaikki tunnekylmyys ei ole synnynnäistä. Usein kyse on kasvuympäristön stressitekijöihin liittyvästä tunnekylmyydestä, joka voi mennä kasvun myötä ohi – tai jatkaa kehittymistään persoonallisuushäiriöksi, mikäli tunnekylmä lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea kasvulleen.
Käytöshäiriö on diagnoosi, jonka oireita ovat pitkäkestoinen aggressiivisuus ja epäsosiaalinen käytös. Osalla käytöshäiriöisisitä lapsista voi lisäksi esiintyä tunnekylmiä piirteitä. Näitä ovat empatiakyvyn puute, tunteiden ilmaisun epäaitous ja pinnallisuus, toistuva välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan sekä kykenemättömyys tuntea syyllisyyttä.
Tunnekylmä lapsi saattaa esimerkiksi kiusata julmasti toisia ihmisiä tai eläimiä.
Jos lapsen käytöshäiriöön liittyy tunnekylmyyttä, taustalla on useimmiten sekä synnynnäistä alttiutta tunnekylmyyteen että traumaattisia kokemuksia, esimerkiksi kiusaamista, väkivaltakokemuksia tai menetyksiä.
Traumaattiset tapahtumat lisäävät osassa ihmisistä ahdistusta, toisissa tunnekylmyyttä.
– Eräässä tutkimuksessamme huomasimme, että mitä enemmän tutkimukseen osallistuneilla nuorilla oli traumaattisia kokemuksia, sitä enemmän he raportoivat tunnekylmiä piirteitä.
Lue myös: Tunnista lapsesi temperamentti, ja ymmärrät häntä paremmin
Lapsen satunnainen julmuus tai ilkeys ei vielä tarkoita sitä, että hänellä olisi käytöshäiriö.
– Käytöshäiriö voidaan diagnosoida, jos vaikeat, ikätasosta poikkeavat käytösongelmat ovat jatkuneet yli vuoden, Aronen sanoo.
Käytösongelmaisilla lapsilla, joilla on paljon tunnekylmiä piirteitä, aivojen mantelitumakkeiden toiminta on havaittu olevan vähäisempää. Tämä voi selittää näillä lapsilla havaittua empatiakyvyn puutetta. Myös ensimmäisiin elinvuosiin ajoittuva puutteellinen hoiva ja tunnevaje lisäävät tunnekylmien piirteiden kehittymisen riskiä.
– Lapsi oppii sosiaaliset säännöt vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteisön kanssa. Mallioppimisella ja myönteisellä ohjauksella on tässä suuri vaikutus, Aronen sanoo.
Vanhemmuudella on suuri merkitys siihen, miten lapsi oppii säätelemään tunteitaan, miten hän osaa ja uskaltaa näyttää tunteensa ja kunnioittaako hän myös toisia ihmisiä.
Joskus tunnekylmyys voi lisääntyä ryhmässä
Osa julmasta kiusaamisesta johtuu ryhmäilmiöstä. Lapsi on saattanut oppia ryhmän mukana toimimaan julmasti ja olemaan välittämättä toisten kärsimyksestä.
Lapsiryhmissä on aina ollut jonkin verran julmuutta. Jos vanhemmuuden tuki heikentyy, myös tunnekylmyys ryhmäilmiönä voi lisääntyä.
– Nykyisin perheoloilla, rikosviihteellä ja sosiaalisella medialla voi varmaankin olla vaikutusta lasten ja nuoreten julmiin tekoihin. Jengissä saa hyväksyntää ja huomiota väkivallalla, Aronen pohtii.
Tunnekylmä lapsi tarvitsee extralämpöä
Jos lapselle on syystä tai toisesta kehittynyt tunnekylmiä käyttäytymispiirteitä, kuten vaikeutta huomioida toisten tunteita, lapsen on tärkeää saada aikuisilta erityisen vahvaa välittämistä ja kasvatuspalautetta. Tunnekylmä lapsi tarvitsee erityistä lämpöä.
– Rankaiseva ja pakottava kasvatustyyli ei toimi näiden lasten kohdalla. Yleensä he eivät tunne ahdistusta saamastaan rangaistuksesta samalla tavalla lapset tavanomaisesti kokevat. Ankara kasvatus ei lisää heidän kykyään huomaavaisuuteen eikä vähennä piittaamattomuutta, Aronen kertoo.
Hän pitää tärkeänä, että vanhemmat keskittyvät yhdessäoloon lapsen kanssa ja vaalivat katsekontaktia lapseen.
– Kun olet lapsesi kanssa, älä katso kännykkää, hän toivoo.
Osalle lapsista katsekontaktissa oleminen on haastavaa. Lapselle on kuitenkin hyvä opettaa katsomaan silmiin edes muutama sekunti kerrallaan.
– Katsekontaktin ei pitäisi olla lapselle pelottavaa eikä ahdistavaa. Silti lasta on hyvä totuttaa katsekontaktiin, koska sillä on suuri vaikutus vuorovaikutukseen.
Myös vanhemman tapa koskettaa ja hymyillä lapselle voivat suojata lasta tunnekylmien käyttäytymispiirteiden kehittymiseltä. Lapsi tarvitsee extravahvaa myönteistä huomiota.
– Jos lapsella on alttiutta tunnekylmyyteen, hänelle paras apu on se, että hänestä välitetään. Lämmin, myönteinen kasvatustyyli toimii heidän ja muidenkin lasten kanssa parhaiten.
Lapsen omatunto kehittyy mallioppimisen ja keskustelemisen kautta. Tunnekylmä lapsi tarvitsee tukea tunnetaidoissa. Lapsen kanssa on hyvä jutella siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, miten erilaisissa tilanteissa voi toimia ja millaisia erilaisia vaihtoehtoja voi harkita.
– Lapselle kannattaa antaa emotionaalista huomiota tosi tunteella. Kokemuksilla suuri vaikutus siihen, miten lapsi pärjää piirteidensä kanssa ja mihin tarkoituksiin hän niitä käyttää, Aronen painottaa.
Anna.fi: Tunnekylmä puoliso ei koskaan puhu tunteistaan – syynä aleksitymia?
Jaa oma kokemuksesi