Lapsilähtöinen kasvatus, järkevää vai ei?
Lapsilähtöinen eli lapsentahtinen kasvatus jakaa mielipiteitä. Kolme asiantuntijaa löytää siitä sekä hyviä että huonoja puolia. Ääripäissään kasvatus voi olla liian lepsua tai liian ankaraa. Kummassakin syynä on usein vanhempien mukavuudenhalu.
Lapsilähtöinen ja lapsentahtinen kasvatus ovat termejä, jotka jakavat mielipiteitä ja herättävät niin myönteisiä kuin kielteisiäkin mielikuvia. Kauhukuvissa lapsilähtöisen kodin kasvatti on pikkutyranni, jonka jokaista oikkua vanhemmat tottelevat.
Toisille lapsilähtöisyys näyttäytyy lempeänä idyllinä, jossa lapsi saa olla oma itsensä, ja kaikkiin hänen tarpeisiinsa vastataan.
Lue lisää: Pomottava lapsi? Tämä takia se voi olla myös hyvä piirre
Mitä on lapsilähtöinen kasvatus?
Lapsilähtöisessä kasvatuksessa lasta pidetään yksilöllisenä persoonana, jonka tarpeet ja mielipiteet otetaan huomioon. Lasta ei koskaan hylätä tunnetasolla, eikä rangaistusta käytetä ainoana kasvatusmenetelmänä.
Keskustele: Miten päiväkodeissa näkyy lapsilähtöinen kasvatus?
Kolme äitiä ja kasvatusalan ammattilaista, Elina Hermanson (EH), Margit Tikkanen-Haario (MTH) ja Minni Niemelä, (MN) kertovat, mitä hyötyä tai haittaa lapsilähtöisestä kasvatuksesta voi olla.
1. Kunnioita lasta persoonana
EH: Olennaista ovat luottamus, lämpö, rajojen asettaminen ja kiinnostus lapsen tekemisiin. Hyödyt tästä ovat suuria. On tutkimustuloksia, joiden mukaan lapsilähtöinen kasvatus edistää lapsen sopeutumista yhteiskuntaan, tukee itsetuntoa ja edistää suoriutumista myöhemmin koulussa.
Tarkempi määritelmä lapsilähtöisyydelle olisi ”lapsipsykologiatietoinen kasvatus”: aikuisen pitäisi tietää, millä tavalla lapsi mieltää maailmaa ja millä tavalla hän oppii. Tämä voi olla vaikka omaa esimerkillistä käytöstä, koska lapsi on mallioppija.
Lapsilähtöisen kasvatuksen vastakohta on tilanne, jossa kasvatus lähtee aikuisten tarpeista ja mielialoista. Lapsen näkökulmaa ei huomioida, ollaan mielivaltaisia ja välinpitämättömiä.
Lue myös: Kun lapsi kiukuttelee puettaessa ja muissa siirtymätilanteissa
MTH: Lapsi on oma persoonansa, jonka tasolle aikuisen pitää laskeutua. Lapsi on ihminen jo aivan alusta asti, ja hänen ihmisyyttään pitää myös alusta asti kunnioittaa.
MN: Eläydy ja mieti, miltä asiat itsestä tuntuivat lapsena. Maalaisjärki kertoo, mitä lapsi oikeasti tarvitsee. Tarvitseeko esimerkiksi vauva tavaraa vai vanhemman läheisyyttä?
2. Kanna vastuusi
EH: Lapsilähtöisyys käsitetään helposti niin, että lapsen kanssa pitäisi aina neuvotella, tehdäänkö niin vai näin – myös idioottimaisista asioista kuten ”laitettaisiinko lapaset käteen”.
Rajoja on oltava. Lapsi ei voi tietää, mitkä ovat todelliset vaihtoehdot, eikä hän osaa arvioida päätöstensä pitkäaikaisia vaikutuksia.
Lue lisää: Näin pärjäät kitisevän lapsen kanssa
MTH: Lapsilähtöisyys ei tarkoita sitä, että lasta ei tietoisesti kasvatettaisi tai kotona ei olisi sääntöjä. Lapsen kunnioittaminen ei merkitse lapsen myötäilemistä kaikissa asioissa. Aikuinen näkee, minne lasta kuuluu ohjata.
Kaikki lapset eivät edes nauti siitä, että joutuvat itse päättämään liikaa asioita. Vanhemman on annettava lapselle valinnanvapautta niin paljon, kuin lapsi pystyy sitä kantamaan. Joskus vanhemman on tehtävä asiat ja valinnat yksinkertaisiksi.
Auktoriteetin käyttäminen nykyvanhemmille voi olla vaikeampaa. Ehkä syy on se, että nykyvanhemmat saavat esikoisensa nykyään vanhempina kuin aiemmin.
Siihen asti on opeteltu työelämän asioita, kuten neuvottelutaitoja. Sitten kun esikoinen putkahtaa, ei ole kokemusta lapsista, ja yritetään pärjätä pienen kanssa takaraivolla tieto, että ”lasta pitää kuunnella”. Ei huomioida, ettei lapsella voi olla päätösvaltaa asioista, mihin hän ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt.
Lue myös: Tunnista lapsesi temperamentti, ja ymmärrät häntä paremmin
3. Anna lapselle läheisyyttä
MN: Lapsilähtöisyyttä on olla käytettävissä, kun lapsi on pieni: antaa läheisyyttä, hoivaa ja rakkautta, ja vastata ensimmäiset vuodet välittömästi lapsen tarpeisiin. Lapsi laajentaa itse aluettaan, kun hän tietää, että vanhemman turva on olemassa.
Niillä lapsilla, joilla on alussa läheinen ja symbioottinen suhde vanhempiinsa, usein halaavat ja pussaavat paljon myös vanhempana.
Fyysisen kontaktin avulla saan lapseni myös puhumaan asioistaan. Yhdessä syöminen ja iltatee voivat olla tärkeitä hetkiä tähän.
Lisäksi kannattaa muistaa, että koti on myös lapsen koti. Lapsen ei tarvitse korjata leikkejä heti siksi, että ne pilaavat aikuisen maiseman.
Lue lisää: Miten saada lapsi tottelemaan?
4. Pidä kuria
EH: Säännöissä poukkoilu ei ole lapsilähtöistä, vaan lapsen vastaista: se lähtee usein aikuisen mukavuudenhalusta.
MN: Kuri kuulostaa pahalta, mutta voi olla myönteinen asia. Lapset voivat myös olla mielissään siitä, että vanhempi ottaa ohjat käsiinsä ja asiat tapahtuvat selkeästi.
Keskustele: Te keillä on kova kuri, miten se onnistuu?
Kieltoja kannattaa olla mahdollisimman vähän, mutta niiden kieltojen, joita aikuinen asettaa, täytyy pitää. Oikeanlainen kuri ei kuitenkaan tarkoita rangaistuksiin ja pelkoon perustuvaa kasvatusta.
Lapsilähtöistä on miettiä, miten lasta ojennetaan niin, ettei hän tottele pelosta, vaan siitä syystä, että saa mielihyvää tottelemisestaan. Lapset kasvavat – jos heitä on yritetty kasvattaa pelolla, niin jonakin päivänä tämä konsti lakkaa toimimasta.
Pahimmillaan vanhemmat joutuvat pelkäämään lastaan, joka on mallioppinut käyttäytymisensä.
5. Ole lapselle rehellinen
MTH: Lapsilähtöisyydessä vaikeistakin asioista puhutaan suoraan ja rehellisesti. Lasta ei saa pitää pikkuaikuisena, eikä kaataa hänen päälleen asioita, joita hän ei käsitä.
Lapsi tajuaa esimerkiksi vanhempien eron, ja hänen pitää saada käsitellä sitä ikätasonsa mukaisesti.
Avoimeen keskusteluun kuuluu sekin, että myös lapsen negatiiviset tunteet ovat sallittuja. Aikuinen tulee osaa tarvittaessa myös pyytää anteeksi ja nöyrtyä myöntämään virheensä.
6. Suvaitse lapsen erilaisuutta
MTK: Kasvaminen on prosessi, jota aikuinen tukee, mutta suunta on lapsesta kiinni. Lapsella on oma elämä, jota aikuinen ei voi elää hänen puolestaan. Sama pätee myös toisinpäin.
MN: Lapset elävät omaa elämäänsä, eivätkä ole syntyneet tänne toteuttamaan vanhempiensa haaveita.
Lisäksi aikuisen on pidettävä omat rajansa, eikä hänen pidä taipua ja suostua lastensa vuoksi mihin tahansa ja jättää omaa elämäänsä elämättä.
Lue myös: Muista rajoittamisen lisäksi myös rakastaa lasta
Elina Hermanson on kolmen lapsen äiti ja nuorisolääkäri, joka on kirjoittanut kasvatusta ja hyvää lapsuutta käsittelevän kirjan Lapsiperheen oma kirja. Tietokirjailija Minni Niemelä ja luokanopettaja Margit Tikkanen-Haario ovat kahden lapsen äitejä, jotka ovat olleet pitkään kiinnostuneita lapsentahtisesta vanhemmuudesta. Tikkanen-Haario käyttää lapsilähtöisiä menetelmiä työssään Latokartanon peruskoulussa Helsingissä. Minni Niemelä on kirjoittanut kirjat Imetysopas, Kantoliina ja kestovaippa ja Lasten Helsinki – Snadien stadi sekä Nettideitit – uusi onni verkosta?
Kommentit (1)
Lapslähtöinen kasvatus ei suinkaan ole sama kuin lapsentahtinen kasvatus!
Lapsilähtöinen -termin lisäksi kasvatustieteessä tunnetaan mm. termi lapsikeskeinen kasvatus. Miten nuo kaksi eroavatkaan toisistaan?
Termit haltuun ja sitten vasta kirjoittamaan juttuja ja otsikoita!