Mummo, eukkomamma, nanna… Isovanhemmalla on monta nimeä, mutta kutsumanimi voi aiheuttaa jopa perheriidan

Pahimmillaan isovanhemman kutsumanimi on aiheuttanut välirikkoja perhesuhteissa. Joskus isovanhempi pitää kynsin ja hampain kiinni kutsumanimestä, joka ei sovi lapsiperheen vanhemmille.

Teksti Satu Lithovius
Kuvat iStock
isovanhempi halaa lapsenlastaan

Ensimmäinen lapsenlapsi on tuoreille isovanhemmille valtava juttu ja niin on usein myös uusi kutsumanimi. Tuleeko minusta mummo vai mummi tai ehkä muori? Entä tuore isoisä – onko hän vaari, ukki, pappa vai taata?

Isovanhemmilla on usein hyvin vahva mielipide kutsumanimestään jo lapsenlapsen odotusaikana – tai jopa sitäkin ennen, kertoo Väestöliiton vastuuasiantuntija Minna Oulasmaa.

– Se on hyvin vahvasti tunneasia isovanhemmille. Minua on välillä yllättänyt, miten suurella intohimolla asiaan suhtaudutaan, Oulasmaa sanoo.

Testaa: Kuka kuuluisa mummo olet? Tee testi!

Kutsumanimi voi aiheuttaa ristiriitoja

Pahimmillaan nimiasia on aiheuttanut jopa välirikkoja perhesuhteissa. Näin voi käydä, jos isovanhempi pitää kynsin ja hampain kiinni kutsumanimestä, joka ei syystä tai toisesta sovi lapsiperheen vanhemmille.

Ristiriitoja voi tulla myös, jos esimerkiksi molemmat isoäidit haluavat saman nimikkeen.

– Yleensä nimitysasia ratkeaa kuitenkin sovussa. Asiasta olisi hyvä puhua jo vauvan odotusaikana, ja monet näin tekevätkin. Aikuiset lapset kysyvät kohteliaasti, millä nimellä isovanhemmat toivoisivat itseään kutsuttavan.

Mummat, mimmut ja mumpsit

Yleisimpiä isovanhempien kutsumanimiä ovat tutut mummo ja mummi, vaari, ukki ja pappa. Eräissä murteissa esiintyy myös nimityksiä, jotka voivat muualla asuvien korviin kuulostaa karuilta. Tällaisia ovat esimerkiksi ukko, äijä ja ämmä.

–Viime vuosina olen kuullut aiempaa enemmän mumma-nimitystä. Usein nimitykset kulkevat suvuissa, ja jos omasta isovanhemmasta on lämpimiä muistoja, on tyypillistä haluta itselle sama kutsumanimi, Oulasmaa kertoo.

Toiset taas haluavat tulla kutsutuiksi hyvinkin persoonallisilla nimityksillä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi mimmi, mimmu tai mumpsi. Nimitykset saattavat olla perhekohtaisia eivätkä siis laajemmin käytössä.

– Tällaiset persoonalliset kutsumanimet voivat kertoa isovanhemman halusta erottua joukosta ja viestittää, ettei hän olekaan mikään ihan perinteinen isovanhempi, miettii Oulasmaa.

Lue myös: Tuula sai kuulla tulevansa mummuksi, mutta jokin ei ollut kunnossa – unohtumaton puhelu sai heittäytymään puolitutun kaulaan vaatekaupassa

Kaikki eivät halua erityistä nimikettä

Joskus isovanhempi ei halua tulla kutsutuksi lainkaan isovanhemmuuteen viittaavalla nimityksellä vaan omalla etunimellään. Taustalla voi olla jokin omakohtainen, ikävä muisto omista isovanhemmista tai kompleksinen suhde omiin vanhempiin.

Tämä ikään kuin myrkyttää isovanhemmuusnimikkeen, eikä henkilö halua jatkaa suvun taakkaa. Isovanhemmuuteen viittaavasta nimityksestä luovutaan itseään suojellakseen.

– Jotkut puolestaan vierastavat isovanhemmuuteen viittaavaa nimitystä siksi, etteivät koe olevansa niin vanhan oloisia, Oulasmaa kertoo.

Lue myös: Hävettääkö pyytää taas isovanhempia lastenhoitoon? Se on turhaa: 2020-luvun mummot ja papat haluavat auttaa

Kansainvälisyys ja uusperheet maustavat nimityksiä

Oman mausteensa kutsumanimiin tuovat kansainväliset perheet ja toisaalta uusperheet. Esimerkiksi englanninkielisiä isovanhempia lapsenlapsi saattaa kutsua ”grannyksi” ja ”grandadiksi” suomeakin puhuessaan.

Uusperheiden bonusisovanhemmilla etunimet usein yhdistyvät isovanhemman nimikkeeseen, jolloin suvussa voi olla esimerkiksi Maija-mummi tai Veikko-vaari. Toisaalta etunimiä voi vilistä myös ydinperheiden suvuissa, jos suvusta löytyy vaikkapa useampi mummo tai ukki.

– Kun porukkaa on paljon, etunimiä on aika luontevasti käytössä, ja isovanhemmat käyttävät niitä itsekin, toteaa Oulasmaa.

Keskustelkaa nimityksistä ajoissa – mutta ei liian varhain

Avoin kommunikaatio on avainasia perhesuhteissa yleisesti ja niin myös isovanhempien kutsumanimien suhteen. Uusista nimikkeistä kannattaa jutella kaikkia osapuolia kunnioittaen hyvissä ajoin – muttei kuitenkaan liian varhain.

– Monella on mielipide tulevasta nimikkeestään jo ennen kuin on raskausuutistakaan. Silloin ei ehkä ole soveliasta tuoda sitä julki. Se voi tuntua lapsen perheestä painostukselta, huomauttaa Oulasmaa.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä