Nämä vanhemman 5 kipeää lapsuusmuistoa heijastuvat helposti omaan lapseen – näin vältät haitallisen tunnemuiston siirtymisen

Siirrämme usein oman lapsuuden kipupisteitä ja suorituspaineita lapsiimme. Kun lapsen pärjääminen kaveriporukassa, päivähoidossa ja koulussa alkaa ahdistaa, pysähdy tutkimaan, mistä tunne nousee.

Teksti Mervi Juusola
Kuvat iStock

Muistatko, miltä lapsuuden hiihtokilpailujen palkintojenjako tuntui, kun tulit viidenneksi ja sait palkinnoksi hammasharjan? Koko juhlasali repesi nauramaan. Tai kun ystävät hylkäsivät kuudennella luokalla?

Lapsuuden muistot voivat olla kauniita ja kipeitä.

Lue myös: Traumatisoituuko lapsi, jos leluja on liian vähän? ”Ihminen tarvitsee myös pettymyksiä”

Vanhempi voi elää uudellaan lapsuuttaan oman lapsensa kautta

Vanhemman lapsuuden noloudet, häpeä, suorituspaineet ja torjutuksi tulemisen muistot saattavat nousta pintaan, kun hän seuraa lapsensa pärjäämistä kaveriporukassa, harrastuksissa ja koulussa. Vanhempi saattaa elää tunnetasolla lapsuuttaan uudelleen oman lapsensa kautta. Tapahtuu tunnemuiston siirto itsestä toiseen yksilöön. Nämä viisi suorituspainetta ja sosiaalista kipua siirtyvät usein vanhemmalta lapseen.

1. Kilpailuvietti siirtyy helposti

Jos vanhemman kilpailuvietti on vahva, hän saattaa siirtää sen huomaamattaan lapseensa. Lapsuuden voitot ja häviöt, ylpeys ja häpeä voivat aktivoitua pelikentän tai jääkiekkokaukalon reunalla seisoessa tai musiikkiopiston joulujuhlissa. Höyrypäisesti lapsen harrastukseen eläytyvä vanhempi saattaa olla yhtä lailla äiti kuin isäkin.

Kun vanhempi elää lapsuutensa kilpailutilanteita uudelleen lapsensa kautta, vanhemmuus voi herkästi muuttua lapsen jatkuvaksi valmentamiseksi. Lapsen ja vanhemman suhde voi vähitellen käydä suorituspaineiden kyllästämäksi, varsinkin jos lapsi kokee, ettei hän osaa tehdä vanhemman haavekuvia todeksi.

Jos kilpailuviettisi oli jo lapsena vahva, tunnista missä menee raja oman kunnianhimosi ja lapsen motivaation välillä. Kunnioita lapsen oikeutta kerätä omia, yksilöllisiä lapsuuden kokemuksia. Anna tilaa lapsen omalle innostumiselle ja motivoitumiselle, sen sijaan että hän keskittyy liikaa vastamaan vanhemman innostukseen ja odotuksiin.

Lue myös: Vanhempi, älä sekaannu lapsen harrastamiseen: ”Vakavin hälytysmerkki on lapsen uupumus”

2. Joukkoon kuuluminen huolestuttaa

Omat ulkopuolisuuden kokemukset tai kultaiset muistot kaveriporukkaan kuulumisesta voivat saada vanhemman pelkäämään lapsen puolesta. Joskus vanhempi saattaa ylitarkkailla lapsen kaverisuhteita ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei lapsi kokisi pettymyksiä ystävyydessä.

Lue myös: Lapsi raapusti lumeen yksinäisen hätähuudon: ”Raastaa äidin sydäntä”

Jos huomaat, että olet ahdistunut lapsen kaverisuhteiden vuoksi, nimeä tunteet, joita lapsen kaverisuhteet tai niiden vähäisyys herättävät sinussa. Mieti, liittyvätkö tunteet tämän hetken tilanteeseen ja ovatko ne vanhemman tunteita – vai kumpuavatko tunteet omasta lapsuudestasi?

Tunnista myös, mitkä ovat sinun tunteitasi ja mitkä lapsesi tunteita. Kun lapsellasi on paha olla kaveruuteen liittyvien huolien vuoksi, keskity ensimmäiseksi rauhoittamaan ja käsittelemään oma tunnereaktiosi. Vasta sitten, kun koet, että pystyt käsittelemään tilannetta vanhempana ja järkevänä aikuisena, ryhdy käsittelemään tilannetta lapsen kanssa. Kuuntele lapsen omia tunteita ja kokemusta.

3. Ulkonäköpaineet ahdistavat

Lasten ulkonäköpaineet alkavat yhä varhaisemmassa iässä ja ne ovat usein kohtuuttomia. Monesti voi tuntua siltä, ettei lapsi saa enää näyttää ihan tavalliselta lapselta, vaan hänen pitäisi olla joka hetki kuin jostain lifestyle-katalogista repäisty.

Mieleen voi nousta oman lapsuuden keittiösaksilla koloille leikatut etuhiukset, puhkikuluneet housunpolvet ja muistot siitä, miltä tuntui kulkea serkkujen vanhoissa vaatteissa, kun luokkakaverit saivat aina uusia merkkivaatteita.

Vanhempi tuntee usein empatiaa ulkonäköpaineiden kanssa kipuilevaa lasta kohtaan. Ulkonäköasiat voivat vaikuttaa erityisen paljon perheen dynamiikkaan, jos vanhempi ei ole tyytyväinen omaan tai lapsen ulkonäköön. Lapsi ei vanhemman silmissä suloinen tai lapsen painonnousu huolestuttaa.

Ulkonäön merkitystä ei voi vähätellä. Ulkonäkö on merkittävä osa lapsuutta ja oman identiteetin rakentamista. Vahvaa itsetuntoa ei kuitenkaan rakenneta merkkivaatteilla eikä olemalla kuin kaikki muut, vaan olemalla rakas, arvokas ja ainutlaatuinen, tunnistamalla omat vahvuudet ja hyväksymällä realiteetit.

Kun lapsi kamppailee ulkonäköpaineiden kanssa, kerro hänelle, mikä hänessä on suloista ja upeaa. Juttele lapsen kanssa ulkonäköasioista, mieluusti jo siinä vaiheessa, kun ulkonäkö ei tuota ongelmia. Kysy, millaisista vaatteista lapsi tykkää ja ei tykkää, millaiset hiukset hän haluaa ja tunteeko hän itsensä kivan näköiseksi. Voit kertoa, että aivan jokaisella ihmisille on jotain ”vikoja” ulkonäössään. Elämässä ei ole tärkeintä se, miltä näytät, vaan se, millainen ihminen olet. Etsikää kuvia, hassun ja jopa ruman näköisistä ihmisitä, jotka ovat tykättyjä, arvostettuja ja tyytyväisiä elämäänsä. Paras kauneus säteilee sisältäpäin.

4. Koulumenestys mietityttää

Jos lapsen koulutodistuksessa ei olekaan ihan samanlaisia arvosanoja kuin omassa todistuksessa oli aikoinaan, asiaa voi olla yllättävän vaikea käsitellä: ”Jos minä pystyin parempaan, sinunkin täytyy pystyä.”

Lue myös:Asiantuntija ihmetttelee karua todistusta: ”Mitä jos saisit töistä samanlaisen?”

Joskus myös heikkoja arvosanoja saanut vanhempi saattaa vaatia lapselta hyvää todistusta. Arvosanat eivät kuitenkaan perustu pelkästään ahkeruuteen, vaan myös yksilölliseen kykyprofiiliin. Lapsella ei aina ole samoja vahvuuksia ja samantyyppistä älykkyyttä kuin vanhemmillaan. Monet ovat keskivertoja kouluiässä ja löytävät oman juttunsa vasta aikuisena.

Jos lapsen koulutodistus ärsyttää, mieti kuinka hyvin tunnet lapsesi vahvuudet ja heikkoudet. Yllättävän usein vanhemmat eivät osaa nimetä ensimmäistäkään lapsensa luonteenvahvuutta tai taitovahvuutta, kun niitä kysytään. Jokaisella on jotain vahvuuksia.

Vertaatko lapsen arvosanoja lapsen omiin yksilöllisiin vahvuuksiin – vai omiin vahvuuksiisi? Joskus täytyy myös hyväksyä, ettei lapsi ole erityisen taitava missään kouluaineessa. Monesti vahvuudet alkavat nousta esiin vasta murrosiän loppusuoralla tai nuorena aikuisena. Silti lapsessa on paljon hyvää ja vanhemman tehtävä on kertoa se hänelle.

5. Temperamentti ärsyttää

Lapsen vilkkaus, kiltteys tai ujous voi olla vanhemmalle kova pala nieltäväksi. Jos lapsi on temperamentiltaan aivan toisenlainen kuin vanhempi itse, erilaisuutta voi olla vaikea kestää.

Joskus taas vanhempi saattaa nähdä lapsessa itsensä nuorempana eikä se aina ole miellyttävä tunne. Vanhempi voi pelätä, että lapsi kohtaa samoja vastoinkäymisiä tai tekee samat virheet kuin hän teki aikoinaan. Vanhemman pelosta on lyhyt matka kontrolloivaan vanhemmuuteen.

Kun lapsen temperamenttipiirteitä on vaikea kestää, opettele tietoisesti hyväksymään, ettet voi muuttaa lapsen synnynnäisiä piirteitä toisenlaiseksi. Voit ainoastaan ohjata lasta pärjäämään temperamenttipiirteidensä kanssa ja näkemään, mitkä ovat hänen piirteidensä hyvät puolet. Monet piirteet, jotka ovat lapsuusiässä haastavia, jalostuvat aikuisiässä vahvuuksiksi. Vilkkaudesta voi jalostua tarmokkuutta ja energisyyttä, kiltteydestä huomaavaisuutta ja hienotunteisuutta, ja ujoudesta tarkkaa sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa.

 

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä