Onko lapseni vilkas vai ylivilkas? ”Levottomuuteen vaikuttaa moni muukin asia kuin neuropsykologinen häiriö”

Lapsi on katsonut iPadia pari tuntia ja hyppii seinille. Jumpassa hän säntäilee eikä kuuntele valmentajien ohjeita. Kaupassa käynti on mesoamista ja sinkoilua.

Missä vaiheessa pitäisi miettiä, onko lapsi vain normaalin vilkas vai ylivilkas?

– Lapsilla on luontaisesti suuret temperamenttierot, joten se vaikuttaa käytökseen. Osa lapsista on yksinkertaisesti myös todella uteliaita ja haluaa tutkia joka paikan, lastenpsykologi, perheterapeutti Rauni Nousiainen psykologipalvelu Poijusta huomauttaa.

Lapsi myös käyttäytyy eri tavoin eri paikoissa.

– Vasta jos samanlaisia ylivilkkausviestejä alkaa tulla useammasta ympäristöstä, voi alkaa tarkkailla, voisiko käytöksen taustalla olla neuropsykologinen häiriö.

Nousiainen huomauttaa, että yllä oleva lista on vain suuntaa antava, ja esimerkiksi ADHD:n diagnosointi on oikeasti hyvin haastavaa. Lapsen levottoman käytöksen taustalla saattaa olla esimerkiksi jokin trauma tai vaikkapa muutos perhetilanteessa.

– Levottomuuteen vaikuttaa niin moni muukin asia kuin neuropsykologinen häiriö. Kun lasta aletaan tutkia, koko perhetilanne käydään tarkasti läpi. Käytös voikin olla reaktio siihen.

-Myös kulttuuri vaikuttaa. Kaikissa kulttuureissa lasten ei edes oleteta kasvavan rauhallisiksi. Ennen Suomessakin esimerkiksi tytöt kasvatettiin kilteiksi, mutta se on onneksi alkanut muuttua.

Ruutu tekee levottomaksi

Nykyperheissä levottomuutta aiheuttavat tällä hetkellä pelit ja Padit. Ne koukuttavat aivoja, ja kun ne ottaa pois, vieroitusoireina saattaa esiintyä kiukkua ja levottomuutta.

–Uusimpien tutkimusten mukaan varsinkin pelaaminen addiktoi aivoja kuin huumeet, koska se antaa nopean tyydytyksen. Aivot haluavat nopeaa mielihyvää, ja jos se otetaan yllättäen pois, käytös voi olla levotonta, Nousiainen sanoo.

– Pelaamisen vaikutuksista lasten aivoihin ja kehitykseen on vielä olemassa vähän tutkimustietoa ilmiön uutuudesta johtuen. Sekä kansainvälisesti että omasta näkökulmastani kliininen kokemus työssä perheiden ja lasten kanssa puoltaa ruutuajan rajaamisen tärkeyttä.