Pienten lasten huumorissa on neljä tasoa – Tutkija: Kakkahuumori yhdistää sukupolvia

Lapset kutsuvat aikuista jatkuvasti mukaan hassutteluun, toteaa pienten lasten huumoria tutkinut Tuula Stenius.

Teksti Anniina Rintala
Kuvat iStock
Aikuiset kaipaavat vitsejä, mutta pienet lapset eivät vielä niinkään.

Millähän saisi lapsen nauramaan, aikuinen miettii, kun arkinen tilanne esimerkiksi ruokapöydässä uhkaa vetää kulmat kurttuun. Tai sitten vanhempi pohtii, että mikä tuossa nyt on niin hauskaa, kun lapsi päästelee hölmöjä ääniä pukiessaan – ja käkättää vieläpä niille.

Lue myös: Onko vauvasi ujo? Häntä kannattaa naurattaa! Mitkä asiat saavat vauvan hihkumaan riemusta?

Lasten huumoria tutkiva opettaja ja väitöskirjatutkija Tuula Steniuksella on vastaus, joka hymyilyttää aikuistakin. Hän johdattelee vastaukseen esimerkin avulla.

Stenius järjesti vuonna 2018 Joensuun yliopiston Tieteiden yössä huumoripajan esitelläkseen huumorintutkimusta. Stenius hankki pisteelleen peruukkeja, hassuja hattuja, vanhoja silmälasin sankoja, muovikakkaa ja pierutyynyjä.

– Kävijät testailivat hassuja vaatteita nauraen ja ottivat toisistaan kuvia. Eniten ihmisiä kuitenkin kiehtoi pierutyyny. Eräs nelihenkinen perhe kävi istahtamassa pierutyynytuolille tapahtuman aikana peräti kolme kertaa.

Pieru- ja kakkajutut naurattavat sekä lapsia että aikuisia. Sen on Stenius havainnut myös tutkimuksissaan.

– Se huumori yhdistää sukupolvia.

Äänet ja hassuttelu naurattavat

Pieniä lapsia naurattavatkin usein muut asiat kuin vitsit. Ne ovat heille toissijaisia, toteaa Stenius.

– Äänet ja se, että joku tekee jotain epätavallista tai hölmöä, kuten käyttää banaania puhelimena, huvittavat ihan pieniä lapsia.

Stenius tutkii dosentti Liisa Karlssonin ja yliopistonlehtori Ari Siveniuksen kanssa pienten lasten huumoria. Stenius on kerännyt aineiston 1–6-vuotiaiden lasten hassuttelusta. Mukana tutkimuksessa on 85 lasta ja 17 kasvattajaa kolmesta eri päiväkodista.

Stenius on jakanut tutkimuksessa huumorin neljään erilaiseen vaiheeseen.

1. Oma kiva

Ensimmäisessä vaiheessa lapsi intoutuu viihdyttämään itseään – erityisesti silloin, kun hän joutuu kestämään tylsyyttä. Lapsi esimerkiksi ääntelee hassusti itsekseen tai rummuttaa rintaansa veikeä ilme kasvoillaan.

2. Huvitellaan yhdessä

Toisessa vaiheessa mukaan hassutteluun liittyy toinen lapsi. Melutaso on usein vielä niin matala, että aikuiset eivät reagoi hupailuun.

3. Hyperhauskuus

Kolmannessa vaiheessa tunnelma nousee kattoon, ainakin lasten mielestä. Lapset hassuttelevat riehakkaina, toistelevat ja yllyttävät toisiaan. Samalle he luovat uutta.

Mukana on myös usein niin kutsutta nonsense-pölinää, joka ei pahemmin aukea aikuisille. Toisinaan aikuinen tuli hillitsemään lapsia näissä tilanteissa.

4. Karnevalismi

Täydellinen riehaantuminen, joka voi olla myös osa leikkiä. Hulluttelu menee samanlaiseksi kuin esimerkiksi aikuisilla silloin, kun Suomi voittaa maailmanmestaruuden jääkiekossa.

Kun meteli yltyy liikaa, aikuinen tulee lopettamaan leikin.

Lue myös: Vitsejä lapsille – nämä sutkautukset naurattavat 2-vuotiastakin

Kukkuu-leikki on hyvä esimerkki aivan pieniä lapsia naurattavasta huumorista.

Lapset kutsuvat jatkuvasti hauskanpitoon

Steniuksen mukaan hassuttelu ja huumori ovat pienten lasten touhuissa jatkuvasti läsnä. Huumori ei siis ole erillään muusta tekemisestä vaan jatkuvasti läsnä.

Lapset myös vahvistivat huumorilla yhteisöllisyyttä ja yhteyttä toisiinsa. Pienten lasten tarkoitukset huumorihetkissä ovat usein hyvät, mutta saattavat näyttäytyä aikuiselle protestoimisena ja vastaanhangoitteluna.

– Lapset kutsuvat lähes koko ajan aikuisia leikkiin ja hassutteluun. Kun aikuiset eivät reagoi, lapset saattavat nostaa äänitasoa entisestään. Lapsilla ei kuitenkaan aina ole tarve saada aikuista havahtumaan.

Instituutiossa, kuten päiväkodissa, jossa on tarkkoja sääntöjä ja normeja, aikuisten ja lasten maailman voivat eriytyä. Toisaalta niin voi käydä kotonakin, kun aikuisella on päässään jokin toinen tavoite ja lapsi intoutuu höpöilemään.

Mutta mikä neuvoksi, kun kokee itsensä harmaaksi ja tylsäksi lapsiin verrattuna, mutta haluaisi silti hassutella yhdessä?

– Aikuisen ei tarvitse olla erityisen huumorintajuinen tai hauska. Tärkeintä on luoda yhteys lapseen. Jos lapsi alkaa esimerkiksi pukemistilanteessa pelleilemään, voi aikuinen yhtyä hauskanpitoon ja pukea itseään vaikka robottimaiseen tyyliin.

Lapselle kehittyy huumorintaju, kun aikuinen kuuntelee hänen ”vitsejään” ja nauraa niille. Näin lapsi saa kehitykselleen positiivisen tuen.

Lue myös: Räjähtävää kakkaa ja pierun elämää – mitä ihmeen kirjoja lapset lukevat? ”Kaikki keinot ovat nykyään sallittuja”

Aikuiset lietsovat itse kakkahuumoria

Entä sitten kakkajutut? Sopiiko sellaiseen hihittelyyn lähteä mukaan?

Stenius pitää ristiriitaisena sitä, että lapsille kehotetaan lukemaan kakkaa ja pottailua käsitteleviä kirjoja, kun hänellä on herkkyyskausi kuivaksiopettelulle. Kakkaan varotaan liittämästä negatiivisia mielleyhtymiä.

Sen jälkeen kakasta höpöttely ja vitsailu ei kuitenkaan enää käy päinsä. Steniuksen aineistossakin on videoitu hetki, kun lapsi puristaa ketsuppipurkkia ja toteaa kuulemastaan äänestä ”pieju”.

– Aikuinen vastasi siihen hyvin tiukasti, että nyt vessa kutsuu.

Tutkimuksessa aikuisilta kysyttiin, millainen lasten huumori heidän tekee mieli pysäyttää. Ensimmäiseksi kipusivat nimenomaan kakkajutut. Vasta toisena oli toisille ilkeilevä huumori.

Stenius ei suhtautuisi näin ankarasti asiaan.

– Kakkajutut ovat lopulta hyvin viatonta huumoria. Mitä sillä on väliä, vaikka lapset niitä höpöttelevät. Usein kiinnostus niitä kohtaan laimenee ajan myötä, ja lapsi oppii ajoittamaan huumorin sopivaan hetkeen.

Lue myös: Lapsi hokee kakka-pissi-pippeliä – noloa vai ei? Vanhemman oma häpeä lietsoo lällättelyä

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä