Talviuinti lapsen kanssa – ehkä paras extreme-harrastus: ”Vauvaiän jälkeen ei ikärajaa”
Talviuinnin suosio on kasvanut väitettyjen terveysvaikutusten ja lajin luonnonläheisyyden takia. Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, että sitä voi harrastaa myös lapsen kanssa.
Hui, kuinka sinä uskallat, sehän on niin kylmää. Se on tavanomainen kommentti, jonka talviuinti jonkun harrastuksena kirvoittaa. Vielä suuremman ihmetyksen saa kanssakeskustelijassa aikaan, jos talviuintia kertoo harrastavansa lapsen kanssa.
Pienikin lapsi voi kuitenkin mainosti pulahtaa kylmään veteen ja avantoon.
– Periaatteessa talviuinnille ei vauvaiän jälkeen ole ikärajaa. Talviuintipiireissä konkarit vievät jo 3–4-vuotiaita lapsia kokeilemaan harrastusta, kertoo Aikuisliikunnan kordinaattori Hanna Okkonen Suomen Ladusta.
Uimataidottoman lapsen voi antaa sylissä kastella varpaitaan ja jalkojaan, uimataitoinen menee veteen itse.
– Tärkeintä on, että lapsi on itse innostunut asiasta. Pakottaa ei tietenkään saa, Okkonen jatkaa.
Lapsesta talviuinti on usein jännittävä ja mieluinen kokemus, jos vain rohkeutta ja kiinnostusta kylmään kylpyyn riittää. Niin lapsi kuin aikuinen pääsee talviuinnin kautta kokeilemaan uskalluksensa rajoja ja ylittämään ne. Aikuisen tehtävä on tukea ja kannustaa, sekä tietenkin valvoa tarkoin vieressä.
Lue myös: Lukijoiden parhaat vinkit pakkasta vastaan
Talviuinti avartaa ymmärrystä luonnosta
Kuten kaikilla lajin aloittelijolla, lapsillakin yleensä ensimmäisillä kerroilla hengitys salpautuu vaarattomasti kylmässä vedessä. Se voi tuntua ikävältä ja säikäyttää, jolloin pahimmillaan uimataitokin hetkeksi unohtuu.
Laiturilta portaita pitkin kaiteesta kiinni pitäen on turvallista laskeutua veteen. Talviuintia kannattaakin harrastaa tarkoitukseen varatuilla talviuintipaikoilla, joista listaa löytyy esimerkiksi Suomen Ladun sivuilta.
Jo kastautuminen on lapselle kelpo saavutus, etenkin ensimmäisillä kerroilla. Kylmä vesi kangistaa nopeasti, eikä lämmönhukasta herkemmin kärsiviä lapsia kannatakaan päästää pitkäksi aikaa veteen pulikoimaan, vaikka he siihen rohkenisivatkin.
– Lapselle voi neuvoa, että veteen kannattaa mennä rauhallisesti ja henkeä sisään vetäen ja vedessä puhaltaa ulos, Okkonen vinkkaa.
Pulahtamisen jälkeen on tärkeää pysyä lämpimänä, ehkä käydä saunassa, pukeutua lämpimästi ja nauttia jotakin lämmintä juotavaa.
”Ei ole mitään syytä olettaa etteikö myös lapsen stressi voisi liueta avantoon.”
Talviuintihetkestä muodostuu helposti mukava yhteinen hetki lapselle ja aikuiselle, jossa ensin voitetaan pelot ja arkuus jäisessä vedessä ja sitten lämmitellään kuuman kaakaon ääressä. Luonnonvesissä uiminen on myös terveellinen kosketus luontoon. Ympäröivä maisema, veden äänet, lumen tuoksu ja tuulen tuntu ovat kaikki oleellinen osa uintikokemusta.
Harvoin ihminen tarkkailee sääolosuhteita kuten tuulen voimakkuutta niin herkillä aisteilla kuin astellessaan avantoon. Lapsen kanssa talviuintiin voikin hyvin yhdistää esimerkiksi säähavaintokirjan pitämisen. Millainen oli uintisää tänään, paljonko veden lämpötila, oliko jään päällä lunta?
Uinnin jälkeen loppupäivän voikin sitten rentoutua ja nauttia kylmän kylvyn tuomasta hyvästä olosta! Stressi ja jännitys nimittäin laukeavat tehokkaasti kylmässä vedessä, kun elimistö käyttää stressihormonit puolustusreaktiossa kylmää vastaan.
– Tutkimustietoa talviuinnin terveysvaikutuksista lapsille ei ole olemassa, mutta sen perusteella mitä tiedämme vaikutuksista aikuisen elimistöön, ei ole mitään syytä olettaa etteikö myös lapsen stressi voisi liueta avantoon, Okkonen summaa.
Lähteet: Avantouimarin käsikirja (Edita), Suomen Latu, Turun avantouimarit
Jaa oma kokemuksesi