Tärkein oivallus vanhemmuuden vinkkitulvassa: Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla vanhempi
Kasvatusvinkeiltä ei voi välttyä, vaikkei niitä edes varsinaisesti etsisi. Kysyimme asiantuntijalta, miten poimia vinkkimerestä ne itselle sopivimmat neuvot ja löytää rohkeus omanlaiseen vanhemmuuteen.
Some pursuaa kokemuksia vanhemmuudesta. Sukulaiset ja ystävät neuvovat tuoretta vanhempaa mielellään. Joka kuukausi neuvolassa on käytävä hakemassa täyslaidallinen uutta tietoa ja ohjeistuksia.
Kun kaikki vinkit ovat vielä pahimmassa tapauksessa ristiriidassa keskenään, saattaa ahdistus nostaa päätään.
– Jatkuva vinkkitulva saattaa herättää vanhemmassa ristiriitaisia tunteita. Erityisesti ensimmäisen lapsen kohdalla, kun kaikki on uutta, saattaa epävarmuuden tunteita herätä, sosionomi, perheinterventiokliinikko Anita Novitsky Väestöliitosta huomauttaa.
Lue myös: Näin vanhemmuus kasvattaa sinua – 10 positiivista asiaa
Kaikki ovat yksilöitä
Silmiään ei tiedolta ja kokemuksilta kannata kuitenkaan kokonaan ummistaa, sillä uusi tieto mahdollistaa aina uuden oppimisen ja kerryttää työkaluja vauva-arjessa pärjäämiseen.
Vinkkiviidakossa seikkaillessa on kuitenkin hyvä muistaa, että jos perhepeti on hyvä ratkaisu jollekin toiselle, se ei välttämättä ole sitä teidän perheelle.
– On hyvä muistaa, että vauvat ovat erilaisia ja vanhemmat ovat erilaisia. Eikä ole mitään yhtä ainoaa oikeaa tapaa olla vanhempi. Tämä ei kuitenkaan estä kokeilemassa muilla toimineita vinkkejä. Vain niin voi oppia tietämään, mikä sopisi omalle perheelle.
Kommentit satuttavat
Joskus tuttavien ja sukulaisten kommentit alkavat ärsyttää, eikä ole harvinaista, että jatkuva neuvominen johtaa jopa välirikkoon.
Riidat voi välttää puhumalla tunteistaan suoraan.
– On tärkeää kiittää neuvosta, mutta myös uskaltaa sanoa napakasti, jos ei tarvitse vinkkejä tai ne tuntuvat lähtökohtaisesti omaan arkeen sopimattomilta. Kritiikitön alistuminen toisen ohjailtavaksi ei ole oikein, koska silloin ei saa tuntumaa siihen, että on osaava vanhempi.
Osa vanhemmista saattaa pelätä arvostelun kohteeksi joutumista, eikä siksi uskalla tehdä omanlaisiaan valintoja.
Jos itse haluaisi kovasti käyttää kertakäyttövaippoja, mutta ystävä kauhistelee jätteen määrää, tai jos oman jaksamisen helpottamiseksi haluaisi syöttää puolivuotiaalle mieluummin soseita kuin neuvolassa ohjeistettavaa sormiruokaa, saattaa tällaisissa tilanteissa olla vaikea tehdä oman päänsä mukaan.
Jokainen lapsi on yksilö. Onkin tärkeää kiittää neuvosta, mutta myös uskaltaa sanoa napakasti, jos ne tuntuvat omaan arkeen sopimattomilta.
Ohjeistukset ovat vain ehdotuksia
– Herkkänä esikoisen vanhempana on varsin haavoittuva hyvääkin tarkoittaville ehdotuksille. Saattaa alkaa pohtia vahingoittaako tai vaikeuttaako lapsen kehitystä, kun toimii toisin kuin neuvotaan ja ohjeistetaan, kuvaa Novitsky.
Neuvolankin ohjeistukset ovat yleensä vain ehdotuksia. Tätä ei välttämättä ymmärretä, vaan neuvolan ohjeistuksia pidetään pakkona, koska neuvola esittäytyy viranomaistahona.
– Mikäli vanhemman toiminta ei vaaranna lapsen terveyttä tai kehitystä, pitäisi neuvolan ohjeistusten olla vuorovaikutteisia, ja vanhemmalta kysyä, mitä hän kustakin neuvosta ajattelee, Novitsky muistuttaa.
Jos vanhempi kokee, ettei saa toimia luontaisten vaistojensa mukaan, saattaa oma kriittinen suhtautuminen vanhemmuuteen pahimmillaan kasvaa, ja vanhempi saattaa alkaa ajatella, että enhän minä osaakaan.
Tämä ei ole ideaalitilanne kenenkään kannalta.
Lue myös: Vanhemmuuden burnout iskee perfektionistiin – tunnista 4 varoitusmerkkiä
Rakkaus on tärkeintä
Ajan kanssa, kun uskaltaa sanoa neuvojille myös oman mielipiteensä asiaan ja toimia oman intuition mukaan, alkaa luottamus omaan vanhemmuuteen pikkuhiljaa kasvaa.
Tämä riippuu toki myös persoonallisuudesta – siitä, kuinka altis on muiden johdattelulle.
– On hyvä pohtia omaa minuuttaan: annanko muiden vaikuttaa omaan mielipiteeseeni ja jos huomaan, että jollakin ihmisellä, esimerkiksi omalla äidillä on vahva vaikutus omaan mielipiteeseeni, on asiasta hyvä keskustella esimerkiksi oman kumppanin kanssa. Tilanne helpottaa jo, kun sen saa sanottua ääneen.
Mistä sitten tietää, että nyt on toiminut vanhempana oikein?
Tärkein mittari on tietenkin tyytyväinen lapsi, mutta myös oma hyvä olo on merkittävä merkki.
Kun ei enää koe ahdistusta pukiessaan vauvaa ulos talvella, vaikka se ennen tuotti suurta epävarmuutta, tietää toimivansa oikein.
– Jokainen joka ei tarkoituksellisesti satuta lastaan on hyvä vanhempi. Lapselle kannattaa joka tilanteessa, ilon, surun ja vihankin keskellä kertoa, kuinka ainutlaatuinen ja rakas hän sinulle on, ja ettei tämä rakkaus häviä koskaan, Anita Novitsky painottaa.
Jaa oma kokemuksesi