Tottelevaisuus takaisin, toivoo Supernanny Pia Penttala: ”Ei tue lasta millään tavalla, että annetaan toimia mielensä mukaan”

Vanhemman tehtävä on turvata lapsen kasvu ja kehitys – se tarkoittaa, että hänen on välillä tuotettava lapselle pettymyksiä, toteaa Supernannyna tunnettu Pia Penttala.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat MTV ja iStock
Suomen supernanny Pia Penttala on ammatiltaan lastensuojelutyöntekijä ja koulutukseltaan psykoterapian maisteri.
Suomen supernanny Pia Penttala on ammatiltaan lastensuojelutyöntekijä ja koulutukseltaan psykoterapian maisteri.

Lapsia ei enää kasvateta kurissa ja nuhteessa, ja hyvä niin. Nykyaikaisessa, lapsilähtöisessä kasvatuksessa lasta pidetään yksilöllisenä persoonana, jonka tunteet, tarpeet ja mielipiteet otetaan huomioon. Näin lapsi kokee olevansa arvokas ja hänen itsetuntonsa vahvistuu.

Myönteisen kasvatuksen hengessä moni vanhempi pyrkii myös siihen, että lapsesta kasvaisi tottelevaisen sijaan itsenäisiä päätöksiä tekevä, ajattelevainen ja ymmärtäväinen lapsi.

Supernanny Suomi -sarjassa yksi yleisimmistä säännöistä perheille kuitenkin on se, että vanhemmat määräävät ja lapset tottelevat.

Supernanny Pia Penttala näkee, että jotta lapsi jossain vaiheessa pystyy itse tekemään hyviä ratkaisuja, hän tarvitsee ensin vanhemmiltaan vahvaa viestiä siitä, kuinka tulee toimia.

– Tutkimustiedon kautta tiedetään, että lapsella on oltava ympärillään turvalliset aikuiset, jotka tukevat, ohjaavat ja neuvovat, mutta myös päättävät lapsen puolesta asioista. Se mahdollistaa lapsen kasvun ja kehityksen. Ihminen ei ole suunniteltu niin, että hän kehittyisi ilman muilta saamiaan signaaleja ja malleja, Penttala kertoo.

Pieni lapsi ei vielä täysin ymmärrä selityksiä siitä, miksi jokin asia on tehtävä kuten se on tehtävä. Esimerkiksi, että haalari on puettava talvella ennen päiväkotiin lähtemistä päälle, koska muuten paleltuu. Vanhemman on puettava lapselle ulkovaatteet, vaikka lapsi ei niin tahtoisi.

– Lapsi ei opi mitään siitä, jos hänen annetaan lähteä ulos ballerinapuvussa. Hän on vain kylmissään, ja hänelle tulee entistä kurjempi olo. Sitten lapsi kiukuttelee lisää, vanhempi vastaa siihen omalla harmituksellaan, ja päivän aloituksesta tulee turhan pitkä sessio.

Lapsi alkaa ymmärtää haalarin pukemisen kuuluvan asiaan vasta sitten, kun hänelle on riittävän monta kertaa puettu toppahaalari päälle – vaikka siitä seuraisi huutoa ja kiukuttelua.

– Vanhemman tehtävä on turvata lapsen kasvu ja kehitys, mikä tarkoittaa sitä, että hänen on välillä tuotettava lapselle pettymyksiä ja asetettava rajoja.

”Kotona on opeteltava se, että aikuista pitää kuunnella”

Supernanny Suomi -ohjelman kolmannelle tuotantokaudelle osallistuvan vantaalaisen perheen ongelmana on 4-vuotias, joka on ottanut perheessä hallitsijan aseman itselleen.

Pia Penttala on nähnyt vastaavaa monessa perheessä. Rajojen asettamien lapselle, etenkin vahvatahtoiselle persoonalle, vaatii vanhemmilta tietynlaista lujuutta.

– Tilanteeseen hirveän helposti turtuu. Vanhemmat eivät myöskään välttämättä näe oman lapsensa kohdalla ongelmaa.

Penttalan mukaan on äärimmäisen tärkeää ja suojelevaa, että lapsen päivässä on hetkiä, kun hänen pitää jollain tavalla kuulla edessään olevaa auktoriteettia.

– Monet vanhemmat haluavat, että lapset käyvät harrastuksissa. Jos lapsi ei ole oppinut kotona siihen, että aikuisen neuvoja ja ohjeita kuunnellaan, kohta ohjaaja tulee kertomaan, että lapsi ei ole vielä kykenevä harrastamaan. Sitten ollaan kauhean pettyneitä.

Supernanny Pia Penttala peräänkuuluttaa sitä, että lapsille on asetettava rajoja.

Vanhempien tehtävänä on miettiä, mistä rajoista heidän perheessään pidetään kiinni.

Jos vanhempaa ei totella, sillä on seuraamuksensa

Vanhempien asettamien rajojen noudattamiseen liittyy myös syy-seuraussuhteiden oppiminen. Jos lapsi ei toimi niin kuin on sovittu, sillä on seuraamuksensa. Seuraamusten, eli lapsen ikätasoon sopivien sanktioiden, tulee olla kaikilla etukäteen tiedossa.

– Lasta voi muistuttaa, että mehän puhuimme tästä. Vanhemman tehtävänä on sitten pitää kiinni sovitusta, vaikka lasta kuinka harmittaisi, koska muuten kaikki hyvä työ vesittyy.

2-vuotiaalle lapselle, joka toistuvasti venkuloi uloslähtötilanteessa, sopiva seuraamus on esimerkiksi fyysinen rajaus ottamalla hänet syliin rauhoittumaan.

Leikkisyyden yhdistäminen tilanteeseen on hyvä keino. Vanhempi voi laskea lapsen sormia ja kertoa, miten jokainen sormi yksitellen rupeaa rauhoittumaan.

– Pienten kanssa huomion kiinnittäminen toisaalle auttaa, mutta se pitää tehdä tosi vahvasti. Lapset ovat taitavia huomaamaan, että nyt toi aikuinen tuossa on pulassa minun kanssani, ja he voivat pilke silmäkulmassa testata, kuinka pitkälle rajoja voi venyttää. Lapselta pitää saada tunnetila pois riehumisesta ja vallankäytöstä, ja asettaa hänet kunnolla vuorovaikutukseen vanhemman kanssa.

Penttala muistuttaa, että yksin jättäminen ei ole asianmukainen seuraamus tottelemattomuudesta.

– Lapsi ei opi yksin. Vanhemman on vain kerättävä viimeiset voimansa ja hermonsa rippeet ja ratkaistava tilanne.

Supernanny Pia Penttala: Valinnanvapautta vanhempien asettamissa rajoissa

Monet asiat lapsen arjessa, kuten ruokailu- ja nukkumisajat, päiväkotiinlähtö ja turvavyöt autossa, ovat vanhemman vastuulla ja päätettävissä. Päivässä on kuitenkin useita tilanteita, joissa pienellekin lapselle voi antaa vaihtoehtoja ja omaa päätäntävaltaa.

Jos pukeminen aamuisin tuottaa lapselle hankaluuksia, vanhempi ja lapsi voivat jo illalla jutella asiasta ja miettiä yhdessä, mitkä vaatteet seuraavana päivänä laitetaan päälle. Näin tilanteesta jutellaan aikuisjohtoisesti ja samalla annetaan lapselle tilaisuus olla osana päätöksentekoa.

– Ennakointi, etukäteen puhuminen ja toistuvan haasteellisen tilanteen esille ottaminen leikkisästi ja empaattisesti on minusta kiva ajatus. Mutta ei nollatoleranssi, että ”tee aivan miten itse haluat”. Se ei tue lasta millään tavalla, Suomen supernanny Pia Penttala sanoo.

Vanhempi voi myös muistuttaa lasta siitä, että yhteisestä sopimuksesta pidetään sitten kiinni tai muuten vanhempi pukee lapsen itse. Penttalan ohjenuorana on, että lasta voi ohjeistaa kahdesti, ja jos mitään ei tapahdu, sitten vanhempi toimii.

– Lapsi ei osaa korjata taitopuutteitaan itse vaan hän tarvitsee siihen vanhemman mukaan. Taitopuutteen korjaaminen tapahtuu rajojen asettamisen kautta.

Mutta mihin rajat on sitten vedettävä? Onko ok, jos lapsi esimerkiksi saa päättää, istuuko hän ostoskeskuksessa rattaissa vai käveleekö itse, tai jos hän saa valita, luetaanko automatkalla kirjaa vai katsotaanko lastenohjelmaa?

Penttala kehottaa vanhempia pohtimaan sitä, mihin oma arvomaailma asettaa rimat. Toisessa kodissa voi olla tiukempaa ja toisessa löysempää.

–  Lasta on helpompi ohjata, kun pelikenttä, jolla toimitaan, on itselle tuttu. Vanhemmat määräävät, miten perheen tilaa hallitaan, ja lapset eivät voi mennä sen yli. Vanhempien tehtävänä on asettaa rajoja ja pitää niistä kiinni.

.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Syömisongelma on AINA oire jostakin. Itsekurin puute on yski yleisin syy.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä