Kiusaamisen kitkemisestä puhutaan paljon ja hyvä niin – Jarno Paalasmaa herättelee keskustelua myös parhaasta paikasta, jossa kiusattu saa haavoitetulle itsetunnolleen tukea
Rehtori ja kasvatuskirjailija Jarno Paalasmaa tietää tarkkaan, miten koulussa kiusaamiseen voi puuttua. Usein asiaan liittyy vahvasti merkityksettömyyden tunne, ja joskus paikka korjata sitä on parasta, mitä kiusatulle voi antaa.
Kiusaaminen koulussa pelottaa kaiken ikäisten lasten vanhempia. Erityisen esillä kiusaamiskeskustelu on ollut tänä talvena Suomea ravisuttaneen Helsingin Koskelan murhatutkinnan takia: 16-vuotiaat epäillyt olivat kiusanneet samanikäistä uhriaan jo peruskoulun alaluokilta saakka.
Kiusaaminen syö lapsen itsetuntoa ja aiheuttaa myös muunlaista pahoinvointia. Kiusaamisen ehkäisemisestä puhutaan paljon ja hyvä niin. Kasvatuskirjailija ja rehtori Jarno Paalasmaa tutkii uusimmassa teoksessaan Kasvatusviisautta kiireisille (Into) myös sitä, miten vanhempi voi tukea kiusatuksi joutuneen haavoitettua itsetuntoa.
Kiusaaminen koulussa: apua harrastuksesta
– Lapsen itsetuntoa ja vahvuuksia on tärkeää tukea, jotta ne voimistuvat. Törmäsin teosta kirjoittaessani tutkimukseen siitä, että kiusatuilla ja kiusaajilla molemmilla on matala osallisuuden kokemus. He eivät siis koe kovin vahvasti, että heillä on elämässä mahdollisuuksia vaikuttaa ja heidän tekemisillään on merkitystä.
Jos lapsi kokee tulevansa ikätovereiden tölvimäksi ja syrjimäksi kouluympäristössä kaikesta koulun ja vanhempien väliintulosta huolimatta, kokemus omasta vaikuttamisesta ja merkityksellisyydestä kärsii. Parhaita tapoja vahvistaa osallisuuden kokemusta voi olla mielekäs harrastus, mahdollisesti siis toinen ympäristö ikätovereiden seurassa.
Mielekkäällä harrastuksella Paalasmaa tarkoittaa sellaista, joka myötäilee lapsen yksilökohtaista temperamenttia. Harrastuksen tulisi nimenomaan nostaa lapsen omia vahvuuksia. Sitä siis ei kannata hakea sitä kautta, että kehitettäisiin nimenomaan heikkouksia. Niiden kehittyminen voi toki samalla olla hyvä lisä.
Koulukiusaaminen ja matala osallisuuden kokemus ovat omiaan tuomaan moneen sosiaaliseen kanssakäymiseen jännitettä ja ahdinkoa. Harrastuskerho voi olla lapselle turvallinen paikka harjoitella sosiaalisia tilanteita käytännössä.
Millainen tekeminen on parasta?
– Innostun sosiaalisesta ja urheilullisesta tekemisestä, kuten salibandystä, ja se edustaa itselleni mieluisaa harrastusta. Kehotin vanhempaa tytärtäni miettimään, haluaisiko hänkin harrastaa jotain. Muutaman viikon mietittyään hän kertoi, että postimerkkien keräily voisi ehkä tulla kysymykseen.
Harrastuksen pitäisikin olla lapsesta lähtevää, ei aikuisten ajatusten toteuttamista.
Jos yksilöharrastus on lapselle mieluisinta, niin sekin käy oikein hyvin. Pitkäkestoisessa harrastuksessa lasta motivoi kehittyminen. Kun jaksaa tehdä töitä jonkin asian eteen, se palkitaan.
Harrastus voi olla myös yksilölaji mutta toisaalta yhdessä tekeminen voi olla lapsesta yllättävän palkitsevaa.
Harrastamisen ei kuitenkaan tarvitse olla tavoitteellista, ja on aivan hyvä myös kokeilla eri harrastuksia: syyskaudella voi harrastaa tanssia ja kevätkaudella puolestaan jalkapalloa. Jos arki on tiukkaa tai elämässä on paljon suuria muutoksia, ei harrastusta ehkä kaivata juuri siihen tilanteeseen.
Taideharrastukset ovat siitä hyviä, että ne kehittävät koko ihmisen persoonallisuutta – avartavat mielikuvitusta, herkistävät havainnoimaan ja rikastavat kauneudentajua.
Onnistumisen kokemuksia
Pieni lapsi voi hankkia onnistumisen kokemuksia myös muunlaisessa puuhastelussa. Sen ei tarvitse olla sen suureellisempaa kuin arkitaidot kuten siivoaminen, tiskaaminen ja ruoanlaitto.
Myös leikit ja sadut ovat tärkeitä tunneälyn kehittymiselle.
– Monet kasvatuksen klassikot neuvovat kertomaan lapsille mahdollisimman paljon satuja ja tarinoita. Ne opettavat myötäelämisen kykyä, kun mielikuvituksella eläydytään toisten olentojen asemaan. Niistä opitaan muutenkin hyvästä, pahasta, oikeasta ja väärästä, Paalasmaa toteaa.
– Lapsen elämään kuuluu myös mitä suurimmassa määrin leikki ja ulkoilu. Leikkiessä muiden kanssa sosiaaliset taidot kehittyvät.
Niinpä liian aikataulutettu harrastaminen voi koitua ongelmaksi.
– Hyvin tavoitteellinen ja vanhemmista lähtevä harrastaminen voi kaventaa kiireetöntä ja mielikuvitusrikasta arkea.
Aikuisen pitäisi heti käsitellä kiusaamistilanne lasten kesken, kun näkee sen
Ennen kaikkea tärkeintä on, miten koulussa puututaan kiusaamiseen. Koulun rehtorina Paalasmaa korostaa sitä, että yksittäisiä kaltoinkohtelutilanteita pyrittäisiin käsittelemään lasten kanssa heti niiden tapahduttua riittävän perinpohjaisesti.
– Miten aikuiset koulussa reagoivat, kun kuulevat vaikkapa jonkun puhuvan ikävästi toiselle? Sanonko vain nopeasti, että ”hei ei noin saa sanoa” ja jatkan matkaa kiireisenä seuraavalle tunnille? Vai pysähdynkö siihen ja asia selvitetään kunnolla?
Paalasmaan mukaan erilaisilla kiusaamisen vastaisilla hankkeilla, kuten KiVa-koulu-ohjelmalla ja erityisesti Verso- eli vertaissovittelumenetelmällä, voidaan puuttua pieniinkin mielipahatilanteisiin. Niillä voitaneen ehkäistä konfliktin äitymistä toistuvaksi kiusaamiseksi.
Koululla on joka tapauksessa velvollisuus puuttua kiusaamiseen, muistuttaa Paalasmaa.
Kasvatusviisautta kiireisille julkaistiin tammikuussa 2021.
Lue myös: ”Sanoisipa joku joskus, että sinulla on kiva lapsi” – 3 koskettavaa tarinaa äitien yksinäisyydestä
Jaa oma kokemuksesi