Lapsivihamielisyys Suomessa – onko tämä uhkakuva jo todellisuutta? ”Raskaudesta ei onnitella”

Suomessa on koko ajan vähemmän lapsia, se on fakta. Kukaan ei vielä tiedä, miten se alkaa vaikuttaa lasten sietämiseen ylipäänsä, kirjoittaa toimittaja Natalia Kisnanen.

Teksti Natalia Kisnanen
Kuvat iStock
lapsiviha

Suomessa syntyy vähemmän vauvoja kuin koskaan. Kun iso osa aikuisista ei enää kohtaa lapsia arjessaan, railo lasten ja aikuisten maailmojen välissä kasvaa. Railo – vai suoraan sanottuna lapsiallergia?

Nyt jo monissa maissa ne pariskunnat, jotka ylipäätään tahtovat edelleen lisääntyä, tyytyvät yhteen lapseen. Toista lasta kun pitäisi jo kovasti perustella omien piirien ihmisille ja itsellekin. Lapset ovat harvinaisuus, eikä moniin tapahtumiin tai jopa ruokaravintoloihin ja lomakohteisiin enää edes pääse lasten kanssa.

Suomessa ei asennetasolla olla näin pitkällä. Ilmassa on kuitenkin merkkejä, jotka voivat vaivata ja huolestuttaa vanhempia ja sellaisiksi haluavia.

Lapset eivät saa näkyä eivätkä kuulua

Kun aiemmin oli normaalia, että useimmilla aikuisilla oli useampia lapsia, kaikki tiesivät, millaisia lapset ovat. Suloisia, nokkelia ja hauskoja, mutta myös äänekkäitä, epäloogisia ja vaativia!

Vallitsi myös yleinen yhteisymmärrys siitä, mitä minkäkin ikäiseltä lapselta saattoi odottaa. Lapset nakitettiin kykyjensä mukaan kotitöihin tehokkaammin kuin nykyään, mutta toisaalta heidän ei oletettukaan osaavan käyttäytyä aikuisten lailla.

Nyt kokemus lapsista on monilta kadoksissa. Aikuiseen menoon tottuneita täysi-ikäisiä ärsyttää kuulla lasten rallatusta ja kiljuntaa ja kerrassaan järkyttää joutua todistamaan itkupotkuraivaria. Lapsivihamielisyys on sitä, että lapset häiritsevät tavallista elämänmenoa. He ovat jotakin, mikä pitäisi siivota pois silmistä ja korvista kunnon kansalaisia kiusaamasta.

Vanhempien osaksi jää tuntea häpeää ja syyllisyyttä oman lapsen normaalista, ikäkauden mukaisesta käytöksestä. Mitäs lähditte ihmisten ilmoille?

Lapsivihaa? Kolmannesta ei onnitella

Ensimmäinen vauvamasu kerää edelleen onnitteluita ja ihailevia katseita. Kolmas kasvava mahakumpu saa jo ihmetystä osakseen. Tai jopa huomioita, miten itsekkäitä suurperheelliset ovatkaan. Lapsethan tuhoavat ilmastoa ja imevät veronmaksajien rahoja.

Silloin on vaikea uhkua odottajan onnea.

Odottaja saa lohtua sentään ajatuksesta, että on tekemästä palvelusta kutistuvalle kansakunnalle.

Laura Honkasalon kolumni: Vauhavihaajien maa – lapsivihamielisyys näkyy yhteiskunnassa

Vanhemmuuden standardi hipoo pilviä

Äidillä ja kolmella lapsella oli hankala kauppareissu. Silminnäkijä teki lastensuojeluilmoituksen. Vaikka se todettiin aiheettomaksi, kysymys jää ilmaan: miten pienestä vanhemman arviointikyky ja tilannetaju voidaankaan kyseenalaistaa. Milloin seuraavan kerran?

Yhä useampi ajattelee, että jos lapsen tekee, häntä pitää sitoutua vahtimaan tauotta. Ja koskaan hermostumatta.

Jollei pidä koko ajan kieltä keskellä suuta ja suorita keskittyneesti täydellistä vanhemmuutta, mokaa taatusti. Ja saa kyllä kuulla siitä. Mitä useampia lapsia, sen varmemmin mokaa, sillä jokaisella jonglöörillä on rajansa, jonka ylityttyä jokin palloista mätkähtää maahan.

Vanhemmiksi ryhtyvillä ”kuuluu olla” myös paljon rahaa. Muuten lapsille ei osteta pelkästään terveellistä luomuruokaa sekä eettisiä, ekologisia, tyyriitä vaatteita. Jos ei ole varaa tarjota omaa huonetta joka piltille, sellaisessa epämukavuudessa lapsen itsemääräämisoikeus turmeltuu ja luonne häiriintyy!

Perheitten pieneneminen näkyy myös lasten harrastusten hinnassa ja ulkomaanmatkojen määrässä. Ja lastenkutsuvarustelussa. Juhlat on järjestetty toinen toistaan kalliimmalla, ja kalliita ovat vieraitten tuomat paketitkin. Se ei ehkä häiritse, jos lapsia on yksi, mutta entä kun synttäreitä on lapsille pitkin vuotta ja jokaisella on vielä omat, lahjottavat kaverinsa?

Pitäisiköhän vain paketoida omien lasten saamat synttärilahjat heti uudelleen ja tarkistaa muistiinpanoista, ettei kierräty samalle antajalle?

Lapsivihamielisyys: Kukaan ei suostu lastenvahdiksi

– En minä osaa, en tiedä lapsista mitään.

– En tule toimeen lasten kanssa, sitä paitsi minulla on harrastuskiireitä ja menoja joka viikonlopulle.

Kuulostaako tutulta? Aiemmin oli vähän joka iikan hommaa ja teinien yleinen tulonlähde pitää välillä silmällä toisten lapsia. Mutta mitä vähemmän yhteiskunnassa on lapsia, sitä vaikeammalta ajatus tuntuu. Lapsen kohtaaminen kuulostaa yhtä eksoottiselta ja haastavalta ajatukselta kuin kontakti avaruusolioon.

Lastenhoitohommissa ei edes ehtisi nollautua lempisarjansa tuotantokausimaratonin parissa. Apua pyytänyt vanhempi ole päässyt tekemään niin kenties vuosiin, mutta sellainen ajatus ei sovi moderniin elämänmenoon. Pitikö hankkia lapsia, jos ei kerran jaksa.

lapsivihamielisyys

Lapsivihamielisyys: Tuntuuko sinusta, että lapsi ei saa näkyä eikä kuulua?Ensimmäiselle lapselleen voi vielä löytää lapsenvahdin lähipiiristä. Hänessä on uutuudenviehätystä. Jotkut kaverit haluavat kokeilla onneaan ja ehkä samalla kuulostella omia lapsensaantimietteitään. Mutta mitä enemmän hoidettavia olisi, sitä varmemmin kaikki vastaavat ei. Myötätunnosta joku muu monen lapsen vanhempi voi suostua. Silloin hoitovelka jää maksettavaksi samanmoisena takaisin.

Omat lapset ovat ihania, mutta jokainen uupuu ilman taukoja. Eniten kärsivät huonoimmin toimeentulevat vanhemmat, joilla ei ole varaa maksullisiin hoitoratkaisuihin.

Isovanhempiin kohdistuu liikaa paineita

Oma lukunsa ovat isovanhemmat, ehkä ainoat jäljellä olevat, joilta nykyaikana on enää sopivaa odottaa lastenhoitoapuja. Nykyajan isovanhemmista osa on kuitenkin, aina vain myöhäistyvän ensisynnytysiän vuoksi, jo todella vanhoja. Haurailta vanhuksilta ei voi paljon apua odottaa, eikä myöskään satojen kilometrien päässä asuvilta mummeilta ja ukeilta.

Osa hyväkuntoisista isovanhemmista taas elää nyt kuulemma elämänsä parasta ja omannäköisintä aikaa. Hyvässä lykyssä siitä ilosta riittää jaettavaa lastenlapsillekin. Niinkin voi silti käydä, että mummu ja pappa sanovat ei, koska saivat jo nuorempina tarpeekseen lapsiperheen velvoitteista. Tai että he ovat työn velvoitteista vapauduttuaan koko ajan matkoilla tai promilleissa.

Ja sitten ovat ne isovanhemmat, jotka ovat burnoutin partaalla jatkuvasta lastenlastenhoidosta. He yrittävät parhaansa mukaan auttaa uupuneita lapsiaan, jotka eivät jaksa vanhemmuutta nykyisessä ilmapiirissä. Joille isovanhemmat ovat ainoa toivo muuhunkin elämään.

Lapsivihamielisyys: Miten tulla toimeen lastenvihaajan kanssa?

Lapset omissa tapahtumissaan, aikuiset omissaan

Montako “ei lapsille” -hääkutsua olet jo saanut? Entä synttärikutsua?

Maahanmuuttajaopiskelija havainnoi Suomessa asuessaan, että täällä eri-ikäiset juhlivat erikseen omissa juhlissaan. Toisin on suuren väkiluvun kotimaassa, missä juhliin lähdetään perhekunnittain.

Aiemmin pidettiin itsestäänselvänä tapakulttuurikasvatuksena, että lapset otettiin mukaan perhejuhliin. Ei enää. Yksi perustelu on alkoholi; tämän päivän lapsia halutaan suojella ryyppäjäisiltä, joihin, toisin kuin ennen wanhaan, osallistuvat tasa-arvoisesti nykyään naiset siinä missä miehetkin ja vanhat siinä missä nuoretkin.

Toinen usein mainittu syy on raha. Jokainen lapsivieras nähdään turhana lisäkulueränä.

Kun osa vanhemmista näkee lapsettomat tilaisuudet irtiottona omista lapsista, toisille tulee lähinnä paha mieli. Heistä olisi niin kivaa ja luontevaakin jakaa juhla yhdessä lastensa kanssa.

Näin ajatteleva vanhempi kokeilee onneaan ja ottaa lapset mukaan harrastusyhdistyksen illanviettoon, kun kutsussa ei kerran ole ikärajaa. Kokeilu jää yhteen kertaan, vaikka lapsilla on oikein hauskaa. Liian monta nyrpeää mulkaisua ja pari kommenttiakin: eikös lasten pitäisi aina iltakahdeksan jälkeen olla nukkumassa.

Mitä enemmän lapsiperheet ja lapsettomat aidataan eroon toisistaan, sitä vahvemmin lapsiallergia näyttäytyy tuntemuksena, etteivät lapset enää olisi ihan ihmisiäkään.

Jättäkää lemmikit kotiin.

Lapsiallergia: Kaverit kaikkoavat

Moni suurperheen vanhempi kertoo vanhojen ystävien kaikkoamisesta. Kyläily ei rentoutakaan. Onhan se rasittavaa, kun pikkuväki jatkuvasti keskeyttää kahvipöytäkeskustelun. Miten tuo jaksaa elää näin?

Juuri aikuisten ystävien seurastapa vanhemmat sitä energiaa saisivat.

Mutta mitä normaalia ison lapsijoukon kanssa voisi tehdä? Normaalihan tarkoittaa nykyään vapaa-ajan täydeltä elämyksiä, jotka maksavat isoja euroja – per nenä. Tai viihdettä, jolla on ikäraja.

Jos eri ryhmät ja ikäluokat viettäisivät aidosti aikaa toistensa seurassa, monilapsiset perheet eivät tuntisi tulleensa eristetyiksi jonnekin normaaliuden rajamaille.

Mutta niin kutsutun valtakulttuurin parissa suurperheellisyys on muuttunut harvinaiseksi valinnaksi, jolla on hintansa.

Kuitenkin kaiken sen arvoisia

Onneksi Suomi ei ole kauttaaltaan synkkä paikka lapsiperheille. On arkipäivää, että ohikulkija jaksaa hymyillä lapsille ja suoda myötätuntoa ja arvostusta heidän vanhemmilleen!

Pienet ovat yhä tervetulleita melkein kaikkialle. Ostosmaniaa hillitsee suomalainen kohtuullisuusihanne. Eikä meillä lasten koulutus ja terveydenhuolto maksa omaisuuksia, kuten monissa pahemmasta lapsikadosta kärsivissä maailmankolkissa.

Lapset ovat kaikesta huolimatta kaiken vaivan arvoisia ja Suomenkin tulevaisuuden toivo. Kaikki vaikuttavat siihen, millaisessa ilmapiirissä Suomen lapsia kasvatetaan. Lakaiskaamme syyllistävät sanat ja ajatukset pois, säätäkäämme omien mukavuusvaatimustemme volyymia alaspäin.

Näytetään yhdessä, että Suomessa on yhä tilaa lapsille.

Kommentit

4 kommenttia
Avatar

Ehkä vähän liioittelun makua tässä tekstissä. Ehkä kuitenkin 80% ihmisistä tekee sen lapsen että kyllä varmaankin ihmiset tietävät millaisia lapset ovat.

Itse tulen lestadiolaisperheestä jossa oli 9 lasta. Lähipiirissä on lestadiolaisperheitä jossa juuri syntyi 7 lapsi. Maahanmuuttajaperheissä usein sama lapsiluku. Ehkä ihmiset vaan jakaantuvat kahteen leiriin, toiset tekee paljon ja toiset ei yhtään tai yhden.

Lapset ovat elämän suola ja rikkaus.

Avatar

Suomalaiset lapset ovat hiilijalanjälkeä. siksikö tänne haalitaaan lähi-idästä? kun niissä kulttuureissa on lapset tulevaisuuden tae.

Avatar

Ei kyse ole lapsivihasta. Vanhemmat eivät vaan osaa laittaa mitään rajoja pilteilleen. Itsellä lapsia mutta silti ärsyttää kun nyky vanhemmat antavat lastensa terrorisoida ihan kaikkea ja kaikkia.

Avatar

Samaa itsekin ajattelin. Ennen lapset kyllä olivat enemmän juhlissa mukana, mutta riehuvia ja kiljuvia lapsia ei tousten juhlissa näkynyt. Ei edes lastenjuhlissa. Käytöstavat oli opetettu ja hyvää käytöstä noudatettiin kotonakin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä