Perhe-elämä 22.01.2021

Leenin, 36, mukaan pikkulasta voi varjella sokerilta lähes täysin – näin hän toimii ja joustaa: ”4-vuotiaan kanssa sosiaalinen puoli on myös otettava huomioon”

Diplomiravintoneuvoja Leeni Viio ei näe syytä antaa pienelle lapselle sokeria. Hän ei kuitenkaan nipota asiasta, vaan sokeriherkulle on oma poikkeustilanteensa.

Teksti
Johanna Jantunen
Kuvat
Riikka Kantinkoski ja iStock
6 kommenttia

Vielä parikymppisenä diplomiravintoneuvoja Leeni Viio, 36, herkutteli usein irtokarkeilla ja kärsi makeanhimosta. Kun suolisto- ja vatsaoireille ei lääkärissä löytynyt elimellistä syytä, elintapojen oli muututtava. Leeni perehtyi ravintoasioihin, karsi ruokavaliostaan lisätyn sokerin ja alkoi voida paremmin.

Leenin perheessä, johon kuuluu puoliso, 4-vuotias tytär ja pian syntyvä vauva, sokeria ei juuri käytetä.

– Kenenkään elimistö ei tarvitse lisättyä sokeria. Siitä on tullut elämäntapa ja asia, jota en enää edes oikeastaan ajattele, Leeni kertoo.

Sokerinsyönnillä on useita haittavaikutuksia

Leeni ja hänen miehensä olivat noudattaneet vähäsokerista ruokavaliota jo useita vuosia ennen kuin esikoinen syntyi. Oli selvää, että lapsen ruokavaliosta tulee samanlainen kuin vanhempien.

– Suoliston kehitys on alkutekijöissään, kun lapsi syntyy. En laittaisi sinne hirveästi sellaista, joka saattaa haitata suoliston mikrobiomitasapainoa. Suolisto vaikuttaa niin paljon muuhun terveyteen, kuten vastustuskykyyn, Leeni sanoo.

Lisäksi sokeri saa verensokerin poukkoilemaan, minkä moni vanhempi varmasti tunnistaa.

Lapsen keho saa sokerista nopeasti energiaa. Energiapiikkiä seuraa jonkin ajan kuluttua romahdus, ja sitten iskee kiukku.

– Sokeri sekoittaa myös nälänhallintaa. Tavallinen ruoka ei herkkujen jälkeen välttämättä maistu, mikä on sekin huono juttu. Lisäksi runsas sokerinsyöminen voi kaventaa lapsen makumaailmaa: makeat hedelmät maistuvat, mutta kasvikset eivät.

Sokeri on myös haitaksi hampaille. Se on suurin syy kariekseen eli hampaiden reikiintymiseen.

Leeni Viio ei näe syytä antaa pienelle lapselle sokeria.

Niin kauan, kun lapsi ei ymmärrä karkin käsitettä, hän ei myöskään osaa sitä kaivata.

Taapero on vielä helppo pitää erossa sokerista, mutta sen jälkeen ikätoverivaikutus kasvaa

Vaikka Leenin kotona ei syödä sokeria, perhe ei kuitenkaan noudata täydellistä nollatoleranssia sokerin suhteen.

– En ole nipottaja. Tyttäremme taisi saada maistaa jotain sokeria sisältävää herkkua ensimmäisen kerran 2-vuotiaana.

Alle 2-vuotiaan kanssa nollalinjaa sokerin suhteen on helppo toteuttaa, sillä sen ikäinen ei osaa vielä kaivata herkkuja eikä ymmärrä, jos hän ei sokeria saa. Kun perhe osallistui juhliin, Leenillä oli lapsellensa usein omat, sokerittomat herkkueväät mukana. Toki usein juhlapöydästä löytyi myös jotain sokeritonta syötävää.

Näin jatkettiin niin pitkään, kun käytäntö toimi.

”En halua lapsen kokevan, että kaikki muut saavat jotain paitsi hän.”

Lapsen kasvaessa ja ymmärryksen lisääntyessä vanhempien oli kuitenkin otettava myös sosiaalinen puoli huomioon.

– Kotona lapsemme on tosi tyytyväinen, jos teemme itse jäätelöä pakastetuista banaaneista, marjoista ja kookoskermasta. Mutta jos hän näkee kesällä uintireissulla muiden lasten syövän tavallista jäätelöä, voimme ostaa sellaisen myös hänelle. En halua lapsen kokevan, että kaikki muut saavat jotain paitsi hän.

Mehua tai karkkia Leenin 4-vuotias ei kuitenkaan osaa kaivata, edes juhlissa. Vanhemmat nappaavat tytölle juhliin mukaan lapsen rakastamaa kauramaitoa pillitetrassa, jos muille lapsille on tarjolla pillimehua.

Karkkikippojen tai kaupan karkkihyllyn ohitse kulkeminen ei tuota minkäänlaista haastetta.

– Karkit tai mehut eivät ole vielä hänen kartallaan. Mutta tiedän, että sekin päivä joskus tulee, ja sitten asiaa pitää miettiä uudestaan.

Leeni Viio kannustaa: koko perheelle samanlainen ruokavalio

Jos lapselle ei haluta antaa sokeriherkkuja, myös vanhempien on hyvä noudattaa samaa linjaa, Leeni näkee. Vauvan ja pikkutaaperon seurassa karkkia voi vielä syödä, mutta heti kun lapsi alkaa ymmärtää, että aikuiset syövät jotain, mitä hän ei saa, lapsen seurassa ei enää kannata popsia makeisia.

– Esimerkin voima on vahva. Jos lapselle sanotaan, että syöpä kasviksia, mutta itse ei syö, se ei toimi. Kannustan vanhempia kiinnittämään omaan sokerin käyttöönsä huomiota.

Leeni Viiolta ilmestyi tammikuussa aiheen ympäriltä kirja Eroon makeanhimosta – näin vapaudut sokerikoukusta (Atena). Sokerin välttäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kotona voisi herkutella.

Leeni itse esimerkiksi leipoo paljon, mutta käyttää sokerin sijaan muita makeuttajia, kuten hedelmiä. Niiden luontainen sokeri riittää makeudeksi.

– Teemme usein lapsen kanssa yhdessä esimerkiksi banaanimuffinsseja, joissa makeuttajana on banaani. Suklaavanukas puolestaan valmistuu avokadosta, bataatista, kookoskermasta ja raakakaakaojauheesta.

Jos oma lapsi on jo päässyt sokeria sisältävien herkkujen makuun tai esimerkiksi tottunut syömään sokeroituja jogurtteja, kelkkaa on vielä mahdollista kääntää, mikäli perheessä halutaan vähentää sokerin käyttöä.

”Lapsi ei välttämättä itse edes huomaa muutosta.”

– Makutottumuksia voi muuttaa, mutta se on parasta tehdä vähitellen. Sokeroitua jogurttia voi ”laimentaa” maustamattomalla jogurtilla, ja laittaa joukkoon marjoja tai hedelmiä. Pikkuhiljaa jogurtista tulee vähemmän makeaa. Lapsi ei välttämättä itse edes huomaa muutosta.

Suurta numeroa asiasta ei kannata tehdä eikä alleviivata uuden ruokavalion terveellisyyttä.

– Monesti käy niin, että jos ruoka tarjoillaan lapselle siten, että ”tässä on nyt vähän tällaista erikoisempaa ja terveellisempää herkkua”, hän ei ainakaan syö sitä.

Sen sijaan Leeni kannustaa ottamaan lapsen mukaan ruoanlaittoon ja leivontaan. Sokerittomat muffinssit voivat olla yhtä suurta herkkua kuin aiemmin sokeripullat, jos ne omat omin käsin tehtyjä.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön LEENI | RAVINTO & HYVINVOINTI (@leeniviio) jakama julkaisu

Lapselle sokeria: onko karkkipäivä hyvä konsepti?

Monessa suomalaisperheessä sokerin syöntiä säännöstellään perinteisen karkkipäivän avulla. Toisaalta konsepti on lapselle selkeä, mutta Leeni näkee siinä myös sen vaaran, että karkki saa lapsen mielessä liian erityisen aseman.

– Karkkia odotetaan 6 päivää, ja kun sitä vihdoin saadaan, se katoaa nopeasti suuhun. En tietenkään näe fiksuksi, että joka päivä syötäisiin karkkia. Mutta voisiko herkun käsitettä normalisoida ja laajentaa, ja syödä arkenakin välillä omatekoisia sokerittomia leipomuksia? Näin tavallisten ruoan ja herkkujen välille ei synny niin voimakasta vastakkainasettelua.

Karkkipäivän toimivuus riippuu myös lapsen iästä. On eri asia, puhtaanko 10-vuotiaasta vai 2-vuotiaasta.

– En näe syytä, miksi taaperolla pitäisi olla karkkipäivä. Toki se aiheuttaa haasteita, jos perheessä on isompia sisaruksia. Itsellenikin on pian syntymässä toinen lapsi ja tiedostan faktan, että häntä ei pysty samalla tavalla suojelemaan sokerilta kuin esikoista.

Moni vanhempi antaa nuoremmalle lapselle sokeria sisältäviä ruokia aiemmin kuin esikoiselle.

Monessa perheessä kuopus saa maistaa aiemmin esimerkiksi jäätelöä kuin esikoinen aikoinaan. Kuvituskuva.

Joissain perheissä haasteita aiheuttavat myös isovanhemmat, jotka antavat lapselle sokeria sisältäviä herkkuja. Espoossa hammashoitajat ovat lähestyneet aiheesta isovanhempia kirjeellä.

– Olen itse onnekas, koska lapseni isovanhemmat kunnioittavat meidän valintojamme, mutta olen kuullut todella paljon seuraajiltani ja asiakkailtani, että isovanhemmat saattavat antaa lapsenlapsille sokeriherkkuja jopa salaa.

Isovanhemmat, joille karkki on voinut olla omassa lapsuudessa harvinaista herkkua, haluavat hemmotella lapsenlapsiaan ja voivat osoittaa rakkauttaan sokerin kautta.

– He eivät tee sitä pahalla eivätkä välttämättä tiedä kaikista sokerin haitoista. Jos asiasta muodostuu ongelma, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä heidän kanssaan asiallinen keskustelu, jossa perustelee oman kantansa.

Punnitse omia herkkutottumuksia jo raskaana

Vaikka Leeni on noudattanut monta vuotta sokeritonta elämäntapaa, raskausaikoina hänelle on iskenyt voimakas makeanhimo. Raskaushormonit saivat aikaan sen, että tumman suklaan sijaan vain maitosuklaa olisi kelvannut.

– Koska olin niin pitkään tehnyt vähäsokerisia valintoja, tiesin, että tuohon kelkkaan ei kuitenkaan kannata lähteä. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pahin makeanhimo onneksi myös hellitti.

Leeni kannustaa myös muita odottavia äitejä pohtimaan sitä, voisiko makeanhimon iskiessä tarttua maitosuklaalevyn sijaan johonkin terveellisempään herkkuun, kuten raakakaakaosta valmistettuun ja hunajalla makeutettuun suklaavanukkaaseen.

– Raskausaikana saa nauttia ja hemmotella itseään, mutta ajattelen, että keinojen olisi hyvä olla sellaisia, jotka tukevat sekä äidin että vauvan terveyttä.

Jos äidille kehittyy raskausdiabetes, se voi lisätä riskiä sekä äidin että vauvan metaboliselle oireyhtymälle myös myöhemmin.

Raskausaikana on myös yleensä paljon helpompi tsempata oman ruokavalionsa kanssa kuin vauvavuonna, jolloin väsymys ja ajanpuute voivat ajaa tekemään nopeasti verensokeria nostavia, ravintoköyhiä ruokavalintoja.

– Terveyttä tukevalla tiellä pystyy jatkamaan helpommin, jos on pedannut raskausajan hyvin.

Kommentit (6)

Kropan näkökulmasta hunaja on ihan samalla tavalla sokeri kuin muutkin sokerit. Hyvä esimerkki vastaavanlaisesta lobbauksesta on esim. Agave-siirappi, joka on sokeri. Sokereilla voi olla hieman erilaisia makeusasteita ja niiden kestot voivat olla erilaiset, mutta sokereita yhtä kaikki (eli pahasta).

Nykyään on kaupassa tosi helppo tehdä vähäsokerisia ja sokerittomia valintoja. Tosi hyvän makuisin jugurttejakin löytyy ilman lisättyä sokeria. En näe edes syytä valita sokerijugurttia. Arjessa näitä valintoja kannattaakin tehdä ja nimenomaan tuotteissa, joita syö lähes joka päivä. Mutta sitten kun harvoin leivon, kyllä leivon ihan sokerilla ja voilla. Ei ihminen siitä rikki mene, kun pitää kohtuuden kaikessa. En ymmärrä miksi itseltään ja lapsilta pitäisi kieltää makunautinnot. En voi uskoa että kukaan saa samaa nautintoa jostain raakakaakaohunajamössöstä, kuin ihan oikeasta suklaasta.

Mun lapset sai sokeria ensimmäisen kerran 3 ja 4 vuotiaina. Ne tykkäsi esim. makeuttamattomasta maitoon keitetystä kaakaosta, jossa oli kermavaahtoa päällä. Mennessään päiväkotiin, lapset pakotettiin juomaan kamalan makeata kaakaota ja ne inhosivat sitä. Mutta ei siinä mikään auttanut, olisi pitänyt olla lääkärin todistus, että olisivat saaneet kaakaonsa ilman sokeria. En ole ikinä ymmärtänyt miksi vauvoille syötetään jäätelöä tai suklaata, kun eiväthän ne osaa sellaisia haluta. Mun lapset oli aivan tyytyväisiä ilman sokeria tai muita makeutusaineita. Vasta päiväkodissa ne oppivat syömään makeaa.

Muuten mielenkiintoinen artikkeli ja hyviä vinkkejä, mutta hunajaa ei saa syödä raskaana ollessa (eikä alle 1-vuotiaat).

Kookoskermaa ja kauramaitoa? Onko maitotuotteissakin jotain vikaa? Miksi pitää ylilyödä sokerin vähentämisessä?

Nuo sokerittomat ”herkut” on vaan niin pahoja, että mieluummin elääkin sitten myös ilman niitä.

Se vaan on niin että se raakasuklaa ei maistu hyvältä. Olen syönyt

Vastaa käyttäjälle Nina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X