Mikä sukunimeksi: oma, puolison vai täysin uusi nimi? 5 tärkeää pointtia sukunimen valinnassa

Suurin osa pariskunnista päätyy naimisiin mennessään ottamaan jomman kumman sukunimen. Valinta ei kuitenkaan aina ole yksinkertainen.

Teksti Johanna Jantunen
Kuvat iStock
Sukunimen valinta voi osoittaa kuulumista tiettyyn sukuun: joko omaan tai puolison.
Sukunimen valintaan liittyy enemmän vaihtoehtoja kuin luullaan: Tyttönimensä käyttöä voi jatkaa työroolissa, tai kumppanin nimen voi ottaa ilman avioliittoakin.

Sukunimen valinta voi olla kaikkea muuta kuin helppoa. Otetaanko naimisiin mentäessä jommankumman sukunimi, pidetäänkö omat nimet, olisiko yhdysnimi vaihtoehto vai pitäisikö keksiä perheelle kokonaan uusi sukunimi?

Sukunimen valinta saattaa tuottaa päänvaivaa esimerkiksi siksi, että oma sukunimi on vahva osa identiteettiä, mutta samaan aikaan yhteinen sukunimi perheelle kuulostaisi mukavalta ajatukselta.

Listasimme alle viisi kysymystä, joita pohtimalla valinta sukunimestä voi helpottua.

1. Kumman sukunimi on mieluisampi?

Jos kumppanin sukunimi ei jostain syystä miellytä lainkaan, oman sukunimen säilyttäminen voi olla hyvä vaihtoehto.

Uuden sukunimen ottaminen saattaa olla ratkaisu, jos perheelle halutaan yhteinen sukunimi, mutta kumpikaan puolisoista ei halua ottaa toisen sukunimeä. Sukunimi voi olla itse keksitty uudisukunimi tai löytyä suvusta. Esimerkiksi  Jutta Gustafsberg ja Juha Rouvinen ottivat naimisiin mennessään sukunimekseen Larm. Larm on Juhan äidin tyttönimi.

2. Kuinka suuri merkitys omalla sukunimelläsi on identiteetillesi?

Joillekin oma sukunimi voi olla identiteetin kannalta melko merkityksetön. Toisille puolestaan oma sukunimi voi olla niin vahva osa identiteettiä, ettei siitä haluta luopua naimisiin mentäessä. Ihminen on voinut luodaa uraa tietyllä nimellä, tai nimi voi olla erittäin tärkeä siitä syystä, että oma suku on itselle hyvin läheinen.

Oman sukunimen säilyttämisen lisäksi yhdistelmäsukunimi voi olla toimiva ratkaisu, jos oman sukunimen haluaa pitää käytössä. Kaksoissukunimen voi ottaa vain toinen puolisoista, tai se voidaan ottaa molemmille.

Osa ihmisistä, jotka ovat tulleet tunnetuiksi tietyllä nimellä, saattavat myös jättää vanhan sukunimen kutsumanimekseen, vaikka virallisesti he olisivatkin vaihtaneet nimeään mennessään naimisiin.

Esimerkiksi mediapersoona Tuija Pehkonen otti avioliitossa ex-lumilautailija Eero Ettalan kanssa miehen sukunimen, mutta julkisuudessa hän esiintyy yhä Tuija Pehkosena.

Sukunimen valinta voi olla jopa hankalampaa kuin hääpuvun valinta.

Suurin osa suomalaisnaisista ottaa naimisiin mennessään miehen sukunimen.

3. Sukunimen valinta: Kumman sukunimi on harvinaisempi?

Halu pitää jomman kumman sukunimi elossa voi ratkaista sukunimipäätöksen. Erityisesti, jos toisen sukunimi on hyvin harvinainen ja suvun jatkaminen on tärkeää, voi sukunimen valinta kohdistua harvinaisempaan nimeen.

4. Koetko toisen suvun läheisemmäksi kuin toisen?

Sukunimellä voidaan haluta osoittaa kuulumista tiettyyn sukuun: joko omaan tai puolison. Toisen sukunimi voidaan myös jättää valitsematta siitä syystä, että suhteet sukuun eivät ole hyvät tai suku ei ole lainkaan läheinen.

Sukunimiyhdistelmän valinnalla puolestaan voidaan osoittaa kuulumista molempien sukuihin.

5. Merkitseekö lopulta eniten se, että perheellä olisi yhteinen sukunimi?

Halu saada koko perheelle yhteinen sukunimi on tutkimuksissa osoitettu tyypillisimmäksi sukunimen valintaperusteeksi. Se voi jyrätä alleen muut valintakriteerit, kuten sen, kumman sukunimi kuulostaa kauniimmalta tai sen, kumman suku koetaan läheisemmäksi.

Yhteisen sukunimen nähdään korostavan perheen yhtenäisyyttä, joten siksi monet pariskunnat päätyvät naimisiin mennessään ottamaan jomman kumman sukunimen.

Jos aviopari on naimisiin menneessään pitänyt omat sukunimensä, mutta myöhemmin he haluavat perheelle yhteisen sukunimen, nimen vaihto on mahdollista.

Esimerkiksi Hanna-Maria Seppälä vaihtoi sukunimensä aviopuolisonsa kanssa yhteiseksi uintiuransa jälkeen. Nykyään hän on Hanna-Maria Hintsa.

Suurin osa aviopareista päätyy miehen sukunimeen

  • Vuonna 2017 vain kaksi prosenttia pareista valitsi naisen nimen, kun miehen nimen otti 66 prosenttia pareista. Omat sukunimet säilytti 32 prosenttia pareista, kertoo Väestörekisterikeskuksen asiantuntija Ilta-Sanomien artikkelissa.
  • Yhdistelmäsukunimen tai uudissukunimen ottaneiden määrät ovat hyvin vähäisiä.
  • Miehen sukunimen ottaminen yhteiseksi ei ole niin vanha perinne kuin usein ajatellaan. Juridisesti aviovaimot velvoitettiin käyttämään miehensä sukunimeä tai yhdistelmäsukunimeä vasta vuonna 1930.
  • Vuodesta 1986 alkaen naisen ei enää tarvinnut ottaa miehensä sukunimeä naimisiin mentäessä.

Tiesitkö? Myös avoliitossa voi ottaa yhteisen sukunimen. Se kuitenkin edellyttää, että avopari on asunut yhdessä 5 vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolison on allekirjoitettava suostumus nimen ottamiselle.

Mikä tulee vauvan sukunimeksi, jos vanhemmilla on eri sukunimet?

Lapsen sukunimi määräytyy lain mukaan näin:

  • Lapsi saa vanhempien yhteisen sukunimen tai sukunimiyhdistelmän, jos heillä on sellainen lapsen syntyessä.
  • Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä eikä yhdistelmää, lapsi saa saman sukunimen tai sukunimiyhdistelmän kuin on hänen täyssisaruksellaan, joka on vanhempien yhteisessä huollossa.
  • Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä/yhdistelmää tai täyssisarusta, lapselle voidaan valita toisen vanhemman sukunimi tai vanhempien sukunimistä muodostettu yhdistelmä.
  • Jos lapsella on hänen nimeään ilmoitettaessa yksi vanhempi, lapsi saa hänen sukunimensä tai sukunimiyhdistelmän.
  • Jos avopuolisot, jotka ovat molemmat lapsen huoltajia, eivät pääse yksimielisyyteen lapsen sukunimestä ja syntymästä on 3 kuukautta, lapsi saa hänet synnyttäneen sukunimen.
  • Lapsi saa hänet synnyttäneen sukunimen, jos vanhemmuutta ei ole vahvistettu sillä hetkellä, kun lapsen etunimet ja sukunimi ilmoitetaan väestötietojärjestelmään.

Lapsen sukunimeä voidaan myöhemmin vaihtaa. Jos esimerkiksi avopari menee naimisiin ja he ottavat yhteisen sukunimen, heidän lapselleenkin voidaan ottaa tämä sukunimi. Myös avioerotilanteissa voidaan lapsen sukunimen vaihtamiselle nähdä tarve.

Jos lapsi on alaikäinen ja vanhemmilla on yhteishuoltajuus, molemmilta vanhemmilta tarvitaan suostumus sukunimen vaihtamiseen. Yli 12-vuotiaalta lapselta tarvitaan myös hänen oma suostumuksensa nimen vaihtamiseen.

Lähteet: Finlex, Elina Stormbom 2011: ”Sukunimeni on kuin moottoripyöräjengiläiselle liivi – en luopuisi siitä mistään hinnasta”: Nuorten naisten sukunimen valinta avioliiton yhteydessä, KielikelloMinilex

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä