Julianna Kovanen on suurperheen äiti – ”Koen tärkeäksi hoitaa lapseni itse”
Julianna Kovanen, 30, on pian 12 lapsen äiti. Yksi istuu pilven reunalla, ja uusin tulokas potkii vielä kohdussa. ”Suurperheen äitiys on helpompaa kuin luullaan”, Julianna sanoo.
Ihmisten tuntuu joskus olevan vaikea ymmärtää sitä. Miksi pirkanmaalaisella Julianna Kovasella, 30, on yksitoista lasta ja lisää on tulossa?
Taustalla on varmaan uskonnollinen vakaumus, monet olettavat.
Ei, ei ole, Julianna naurahtaa.
– Iso perhe on aina ollut haaveeni. Ajattelemme, että lapsia saa tulla niin paljon kuin on tullakseen.
Suurperheen lapsi Julianna on itsekin. Kahdeksanpäinen sisarusparvi syntyi 20 vuoden aikana, Julianna joukon keskimmäisenä.
Julianna taas on synnyttänyt 11 lasta – kahdeksan vuoden sisällä.
Lapset hoidetaan itse kotona
Kun on suurperhe pyöritettävänä, arjen kulmakivi ovat rutiinit.
Aamuisin perheen isä Risto, 34, lähtee töihin. Taksi hakee Juulin, 9, ja Jaakon, 8, kouluun sekä Jonnan, 6, eskariin.
Kotiin Juliannan kanssa jäävät 5-vuotiaat kolmoset Joonas, Juuso ja Jade sekä Jiri, 4, Justiina, 3, Jessi, 1,5 ja Johanna, 9 kuukautta.
”Hommaa riittää, mutta kotiäitiys on minulle tärkeää työtä.”
Aamupalaa, kotitöitä, ulkoilua ja leikkimistä omalla pihalla. Kun esimerkiksi ruokailut hoidetaan aina samaan aikaan, päivässä säilyy hyvä rytmi.
– Hommaa riittää, mutta kotiäitiys on minulle tärkeää työtä ja nautin siitä.
Eikö alle kouluikäisten hoidossa kannattaisi hyödyntää varhaiskasvatusta? Tämän perheen tapauksessa käytännössä ei.
– Asumme metsän keskellä maaseudulla. Päiväkotiin kuljettamisessa olisi kauhea homma, kun kaikki lapset pitäisi pakata autoon mukaan.
Tai itse asiassa kahteen autoon. Koko porukalla liikkumisessa on oma hankaluutensa, mutta silti perhe pyrkii kerran viikossa käymään yhdessä jossain. Usein kohteena on mummola tai makkaranpaistopaikka.
Vaikka lapset olisi käytännössä mahdollista viedä päiväkotiin, ei Julianna Kovanen sitä edes haluaisi.
Aamuisin on ihana vaikka köllötellä rauhassa porukalla, kun ei ole kiire mihinkään. Kotityöt kyllä odottavat.
Suunnitelmana on pitää kaikki kotona aina esikouluun asti.
– Koen tärkeäksi hoitaa lapseni itse.
Jokaisella oma hetki päivässä
Millaista suurperheen äitinä oleminen oikeasti on?
Helpompaa kuin ihmiset luulevat, Julianna sanoo.
– Lapsemme ovat luonteeltaan rauhallisia, eikä kenelläkään ole ollut isompia terveysongelmia.
Kun sisarukset leikkivät keskenään, Juliannalla on aikaa tehdä kotitöitä. Totta kai riitojakin tulee, mutta ne saadaan aina sovittua ja halataan päälle.
– Sisarussuhteiden kehittymistä on ihana seurata.
Pikku Kakkosen aikana Julianna laittaa ruokaa niin ison määrän, että siitä riittää useammalle aterialle.
Kerran viikossa haetaan useampi kärryllinen ruokatarpeita, ja Risto saattaa töistä tullessaan poiketa kaupan kautta hakemassa täydennystä.
Iltaisin Risto osallistuu täysillä kotitöihin ja lastenhoitoon. Lapsetkin oppivat jo nuorena viemään omat pyykkinsä ja tiskinsä. Kun kaikki tekevät osansa, homma toimii.
Omaa aikaa Juliannalla ei juuri ole, eikä hän osaa sitä kaivatakaan. Välillä saattaa kuitenkin irrota hengähdyshetki jopa keskeltä päivää, jos lapset viihtyvät pihalla ja vauva on päiväunilla.
”Jokaisella on päivässä hetki, jolloin saa kertoa omista jutuistaan.”
Vaikka isommat lapset ottavat pienemmät mielellään mukaan leikkeihin, Julianna ei pakota isompia katsomaan pienempien perään.
– Lasten vahtiminen on meidän vanhempien tehtävä.
Isossa perheessä vanhempien huomiosta voi joutua taistelemaan. Juliannan ja Riston lapsista jokainen saa huomiota sen verran kuin haluaa ja tarvitsee.
– Yritämme pitää huolen, että jokaisella on päivässä hetki, jolloin saa kertoa omista jutuistaan.
Enkeliveli istuu pilven reunalla
Missä yksi lapsista on? Juliannan Instagram-seuraajat kysyvät usein. Profiilissaan Julianna kertoo olevansa 11 lapsen äiti, mutta kuvissa esiintyy vain 10 lasta.
Helmikuussa 2020 Julianna pitkän pohdinnan jälkeen jakoi traagisen tarinan.
”Muistan päivän 7 vuoden takaa vieläkin kuin eilisen. Sen kun löysin hänet liikkumattomana sängystään, sen tunteen jota en osaa edes sanoin kuvailla, sen kun yrität kaikkesi että hän vielä heräisi, ne sanat jotka jo tiesin, mitään ei ole tehtävissä, ne ruumisauton perävalot, sen tyhjyyden ja tuskan tunteen, tässäkö tämä oli.”
Justus, Jaakon kaksoisveli, menehtyi 10 kuukauden iässä tuntemattomasta syystä.
Miten oman lapsen kuolemasta pääsee yli?
– Tuskin siitä pääsee koskaan yli, Julianna Kovanen sanoo ääni särkyen ja pyyhkii kyyneleitä.
Asiasta on vaikea puhua. Lapsille enkeliveljestä on tietenkin kerrottu. He tietävät, että Justus istuu pilven reunalla ja katselee sieltä perheen touhuja. Lähellä olevalla Justuksen haudalla vieraillaan usein.
Kun Jaakko täyttää vuosia, kaksoisveli Justukselle lähetetään syntymäpäiväonnittelut enkeleiden maahan.
Suurperheenkin äiti saa olla väsynyt
Jonoon hampaiden pesua varten, yövaatteet päälle ja petiin. Iltayhdeksältä kaikki lapset ovat nukkumassa, ja viimeistään kymmeneltä talo on hiljainen.
Julianna ja Risto katselevat telkkaria ja juttelevat.
”Eräs tokaisi kerran, että itsepähän olen lapseni tehnyt. Se tuntui pahalta.”
Jos päivä on ollut hankala, päällimmäinen tunne on voittajafiilis. Ja totta kai Julianna välillä onkin väsynyt, vaikka tuntuu, että hän ei saisi sanoa sitä ääneen.
– Eräs henkilö tokaisi kerran, että itsepähän olen lapseni tehnyt. Se tuntui tosi pahalta. Onneksi ihana neuvolatäti muistutti, että ihan jokaisella on oikeus olla väsynyt; oli niitä lapsia yksi tai kymmenen.
Huonona päivänä Julianna on kireä ja tavallista hiljaisempi. Silloin hän vetäytyy omaan kuplaansa ja yrittää vain selviytyä päivästä.
– Parasta piristystä on nähdä, miten tärkeitä lapset ovat toisilleen. Myös luonnossa ulkoilu antaa lisävirtaa. Vertaistukea saan somesta muista suurperheiden äideistä.
Pisin aika, jonka Julianna on viettänyt olematta raskaana, on 10 kuukautta.
Useimmiten ärsytyksen syy on huonosti nukuttu yö. Hyvät unenlahjat onkin avain jaksamiseen.
– Lapsetkin ovat aina olleet hyviä nukkujia.
Kaikki nukkuvat omissa sängyissään lukuun ottamatta Johanna-vauvaa, jolla on pinnasänky vanhempien huoneessa.
Kohdussa potkii jo seuraava pinnasängyn valtaaja, perheen kahdestoista lapsi.
Mikä raskausviikko?
Julianna sai esikoisensa 21-vuotiaana. Sittemmin pisin aika, jonka Julianna on viettänyt olematta raskaana, on kymmenen kuukautta, kolmosten syntymän jälkeen.
Kolmosia lukuun ottamatta kaikki lapset ovat syntyneet alateitse ilman komplikaatioita. Myös raskaudet ovat aina sujuneet ongelmitta.
Uusimman tulokkaan laskettu aika on loppukesästä. Meneillään olevaa raskausviikkoa Julianna Kovanen ei muista.
– Minusta on ihanaa olla raskaana. Koen arvokkaaksi tehtäväksi kasvattaa uutta elämää.
Kommentit (12)
Ihana perhe ! Paljon Rakkautta ja huolenpitoa huokuu jokaisesta äidin sanasta. Kademielisille on pakko muistuttaa, että lapsilisät ovat vain pienenä apuna normaalin arjen pyörittämisessä. Suomessahan on alkanut olla kovin paljon niitä synnytysikäisiä naisia, jotka oman mukavuutensa takia eivät ees halua lapsia ja naisia jotka halutesaan eivät syystä tai toisesta voi saada lasta.
Kunnioitan suuresti sitä rohkeutta äidiltä ja isältä, että haluavat lapsia ja hoivaavat, huoltavat ja kasvattavat heitä, se on erittäin vaativaa työtä.
No nyt on tilipäivä kun jouluna saa tuplalapsilisät että kyllä kannatti!
Ihaninta tässä lapsiperhekertomuksessa on kyllä positiivisuus, joka on aistittavissa helposti vaikka on vain mahdollisuus kuvitella perheen arkea💖.Kaikkea hyvää toivon koko perheelle!- mimma
Aivan upea kertomus suurperheestä❤️. Näitä lisää ja kyllä elämä kantaa. Sisaruksista on toisille seuraa ja elämä ei ole tylsää. Vanhana on seuraa❣️
Itselläni on viisi lasta ja edelleen koen huonoa omatuntoa siitä, ettei isommille ollut tarpeeksi aikaa ja huomiota uuden vauvan synnyttyä.
Meillä ei ollut kyse uskonnollisuudesta, vaan pelkästä halusta ja ilosta saada monta lasta!
Kyseenalaistan kyllä perheet, joissa lapsiluku nousee lähemmäs kymmeneen, ja ylikin – ei kukaan äiti kotona ja mies päivät töissä, pysty huomioimaan jokaista lasta yksilönä, saati antaa kahdenkeskeistä laadukasta aikaa.
Lestadiolaisperheissä äiti on synnytyskone, ja vanhemmat lapset hoitavat pienemmät…😭
Mistä tiedät noin tarkkaan mitä kaikissa lestadiolaisperheissä tapahtuu? Montako tunnet? Ihan tavallisia ihmisiä, jopa mukavampia, kuin moni muu. Suomalaisten pitäisi päästä omista hyvin ennakkoluuloisiata ajattelutavoistaan eroon. Siksi täällä on niin vahvana rasismi ja sen sellainen. Miksi ei voida kohdata ihmistä ihmisenä? Kunnioittaa ja arvostaa muita? Se kyllä tulee sukupolvien ketjussa se uho ja öyhötys. Harmillista. En tiedä mitä maksaisi vaikka pieni hymy ja hyväksyvä katse? Keneltä se on pois?
Onnea uudesta tulokkaasta!
Lapset ovat Herran lahja sanotaan, mutta niin uskomatonta JA totta on myös vastuullisuus lasten tulevaisuudesta tulisi olla kristallin kirkkaana ajatuksissa. Lasten tulevat normaalit kehityskriisit ennenaikuisikää ovat edessä.
Lasten koulutuksen tukeminen vaatii paljon muutakin kuin lämpöä ja rakkautta.
Entä sitten kun perhettä kohtaa ennakoimattomat kriisit perheen pään tai äidin tai lapsen vakava sairaus… Mikä neuvoksi…
Enkä nyt suinkaan tarkoita, etteikö jokainen voi elää ja kasvaa unelmaansa, mutta vastuullisuus on Lasten kasvusta ja kehityksestä on vanhemmilla…
Ei voi muuta kuin toivottaa onnea ja menestystä arvokkaaseen tehtävään.
Ihailen suurperheen äitejä. ❤️
Aivan ihana äiti ja perhe! Kunnioitan suuresti!
Niin kunpa vanhoillislestadiolaisia suurperheen äitejäkin näin arvostettaisiin, kun niin usein kuulee ja lukee heistä negatiivisia kommentteja .
Olipa ihanaa kuulla suurperheen arjesta, joka on onnellista. Ihan liikaa puhutaan, kuinka pikkulapsiarki on viedä hengen, eikä siitä kuinka ihanaa ja palkitsevaa äidin työ on. Olen pahoillani enkelisi puolesta. Kaikkea hyvää perheellesi!