Karitan suurin unelma oli tulla raskaaksi – Tie perheonneen aukeni vasta, kun vaimo teki uskaliaan ehdotuksen
Karita oli käynyt hedelmöityshoidoissa lähes kaksi vuotta. Edessä oli tunteiden kirjo, kun puoliso Meri alkoi odottaa kaksosia ensi yrittämällä.
Ensimmäinen pettymys oli helpoin. Silloin Karita Aittomaa ja Meri Leponen vielä ajattelivat, että toisella tai kolmannella kerralla onnistaisi.
Elettiin vuotta 2017, jolloin pariskunnan yhteisiä vuosia oli takana kolme. Suhde oli edennyt siihen pisteeseen, että molemmat toivoivat lasta.
Meri ei tosin ollut sanojensa mukaan mikään ”sairaalafani”. Hänellä ei oikeastaan ollut suurta kiinnostusta raskaana olemiseen, sillä se aiheuttaisi kehossa epämukavia tuntemuksia.
– Ajattelin, että vitsi miten mahtavaa, että olenkin lesbo, niin ei välttämättä tarvitsekaan sen puolesta, Meri naurahtaa.
Karitalle oli puolestaan ollut jo nuoresta asti selvää, että hän haluaisi kokea raskauden ja synnytyksen. Mieluusti mahdollisimman nuorena, Karita lisää.
Niinpä kun pari päätti hakeutua hedelmöityshoitoihin, heille oli keskustelemattakin selvää, että Karita olisi lapsen kantava ja synnyttävä osapuoli.
Kohti unelmaa
Karita ja Meri aloittivat hedelmöityshoidot yksityisellä klinikalla. Tuohon aikaan julkisessa terveydenhuollossa ei vielä annettu hedelmöityshoitoja naispareille, vaan se mahdollistui vuonna 2020 eli kolmea vuotta myöhemmin.
Pariskunnalle selvisi pian, että toinen Karitan munanjohtimista oli tukossa. Syynä oli arpikudos, joka oli seurausta umpilisäkkeen leikkaamisesta.
Munasarjat toimivat silti hyvin ja toinen munanjohdin oli onneksi auki. Inseminaatio eli siittiöiden ruiskuttaminen kohtuun piti ajoittaa aina niin, että ovulaatio oli tapahtunut avonaiselta puolelta.
Ensimmäinen hoitokerta ei tuottanut tulosta, mutta Karita ja Meri eivät lannistuneet. He tiesivät, että inseminaation onnistumisprosentti on melko alhainen, vain 10–15 prosenttia per hoitokerta.
Sitten tulivat toinen ja kolmas yritys. Kumpikaan ei tuottanut tulosta.
Karita ja Meri päättivät, että oli aika vaihtaa hoitomuotoa. He hakeutuivat IVF-hoitoihin eli koeputkihedelmöitykseen, jossa Karitan munasolu hedelmöitettäisiin soluviljelymaljassa ja alkio siirrettäisiin Karitan kohtuun kasvamaan.
Panostus oli tal0udellisesti suuri, mutta onnistumisprosentti lupaili parempia tuloksia. Raskaaksi tulon mahdollisuus olisi 25–40 prosenttia per siirto.
Pettymysten liuta
Elämä täyttyi hiljalleen hedelmöityshoitoihin kuuluvien hormonien piikityksestä sekä lukuisista klinikkakäynneistä, jonne Meri tuli Karitan tueksi aina, kun mahdollista.
Kansainvälistä liiketoimintaa opiskellut Meri ja sähköasentajaksi kouluttautunut Karita keksivät töissä kaikenlaisia tekosyitä poissaoloilleen, jotta heidän ei tarvitsisi paljastaa kollegoilleen, missä he tosiasiassa ravasivat työpäivien aikana.
Ensimmäiset kuusi alkionsiirtoa eivät tuottaneet tulosta. Lääkäri päätti, että Karitan kohdusta otettaisiin näyte, jonka avulla voisi arvioida kohdun vastaanottavaisinta hetkeä.
Selvisi, että aiemmilla kerroilla aika alkionsiirrolle oli ollut epäsuotuisa. Siksi seuraava siirto tehtiin lupaavampaan aikaan.
Kun sitäkään seuraava yritys – eli kaikki alkionsiirrot mukaan luettuina kahdeksas kerta – ei johtanut Karitan raskaaksi tuloon, pariskunta päätti kokeilla, voisiko siittiöiden luovuttajaa vaihtamalla onnistua.
Hoitojen alkaessa Karita oli ollut 24-vuotias. Nyt hänen 26-vuotissyntymäpäivänsä läheni, ja pettymyksiä oli takana useita.
– Ensimmäisen vuoden jälkeen alkoi tehdä henkisesti tiukkaa, Karita sanoo.
Karita ei kuitenkaan kokenut, että toivo olisi mennyttä. Olihan heillä vielä vaihtoehtoja, joista he eivät vain olleet keskustelleet kovin tosissaan.
”Anna, kun minä kokeilen”
Meri tiesi, että Karitalle raskauden kokeminen oli suuri haave. Toisaalta molemmille olisi tärkeintä kokea äitiys.
Puntarissa olivat paitsi Karitan voimavarat myös taloudelliset seikat. Kuinka kauan heillä olisi varaa jatkaa näin?
Karita ja Meri vaihtoivat klinikkaa. Uuden lääkärin johdolla koeputkihedelmöityksiä jatkettiin. Lupaavan oloisia alkioita saatiin neljä. Karita ja Meri päättivät, että niistä yritettäisiin siirtää kaksi.
Aivan hedelmöityshoitojen alkuvaiheessa Merin solisluu oli katkennut salibandytreeneissä. Tapaturma harmitti ja toipuminen vei aikansa, mutta kokemus osoitti Merille, että hänkin voi selvitä epämukavista oireista ja sairaalahoidosta, jota oli aina aiemmin pelännyt.
– Minulle alkoi kehkeytyä sellainen hölmökin ajatus, että anna, kun minä kokeilen. Kunhan tulisi lapsi, se olisi tärkeintä.
Seurattuaan yli vuoden ajan vaimonsa stressiä ja tuskaa Meri uskaltautui sanomaan mietteensä ääneen. Eikä se vaihtoehto koskaan ollutkaan täysin poissuljettu, naiset korostavat.
Naisista vasemmanpuoleinen on Meri, oikeanpuoleinen Karita. Sylissä ovat perheen kaksoset. Kuva: Julia Neganova / @julia.neganova.photography
Pariskunta sopi, että jos uudella klinikalla kumpikaan alkionsiirroista ei onnistuisi, olisi Merin vuoro yrittää. Ja niin siinä kävi: raskaustestit näyttivät jälleen negatiivista.
– Olin aika rikki siinä vaiheessa, kun päätimme vaihtaa osia. Jouduin totuttelemaan ajatukseen, että tämä tapahtuisikin Merin soluilla ja Merille, Karita muistelee.
Inseminaatioon mennessä Merillä oli kypsynyt kolme munarakkulaa, joista jokainen olisi hedelmöittymisen kannalta kelvannut. Koska tilanne olisi voinut johtaa kolmosraskauteen, johon liittyy huomattavia riskejä, lääkäri puhkaisi yhden munarakkuloista.
”Kaksosriski” oli yhä olemassa, mutta melko pieni.
Meri havaitsi jo parin viikon kuluttua muutoksen olotilassaan. Hän arvasi olevansa raskaana. Kolme viikkoa lääkkeellisen inseminaation jälkeen Meri ja Karita saivat vahvistuksen: heillä tärppäsi ensi yrittämällä.
Varhaisraskauden ultraäänitutkimuksessa selvisi, että myös toinen epätodennäköisyys oli käynyt toteen. Meri oli alkanut odottaa kaksosia.
Tunteiden ristiaallokossa
Uusi tilanne vaati molemmilta sulattelua.
– Silloin ultrassa tieto kaksosista melkeinpä itketti enemmän, kun jo yhden odotus olisi ollut minulle niin jännittävää, Meri kuvailee.
Alkuraskaudessa hän kuitenkin varoi jakamasta pelkojaan Karitalle, jonka tunteita hän halusi suojella. Karita myöntää kokeneensa tilanteen epäoikeudenmukaiseksi.
– Tiesin, että en voi tapahtumien kululle mitään. Tuntui silti tosi epäreilulta, että Meri onnistui ensimmäisellä kerralla ja vieläpä kaksin kerroin.
Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kunnes Karitan mieli kirkastui. Hän sisäisti, että perheeseen oli todella tulossa kaksi lasta. Lapset olisivat joka tapauksessa heidän yhteisiään, vaikka Meri oli heidän biologinen ja geneettinen äitinsä. Yhteinen unelma kävisi toteen!
Kaksoset syntyivät joulukuussa 2019.
Karita päätti hakeutua testiin, jossa tutkittiin, hylkikö hänen kohtunsa alkioita. Häntä rassasi se, ettei lukuisille epäonnistumisille ollut löytynyt syytä.
Tulokset saapuivat Merin 12. raskausviikolla, ja ne olivat paljonpuhuvat. Karitan kohtu hylki alkioita, mutta siihen olisi saatavilla lääkitys. Tulevaisuudessa hänenkin olisi siis mahdollista tulla raskaaksi, jos hormonivalmisteiden määrää nostettaisiin ja lisäksi käytettäisiin kortisonia sekä verenohennuslääkettä.
– Se tieto helpotti. En enää koko Merin raskausaikana miettinyt omaa olotilaani, vaan keskityin nauttimaan kaksosten odotuksesta toisen vanhemman roolissa.
Myös Merin pahimmat pelot väistyivät pikkuhiljaa, koska kaksosraskauden seuranta oli niin tiivistä. Se loi tunteen siitä, että kaikki menee hyvin.
Karitasta ja Meristä tuli yhden tytön ja yhden pojan äitejä, kun kaksoset syntyivät joulukuussa 2019.
Hauska aamu-uutinen
Onnellista perhearkea oli kestänyt alle kaksi vuotta, kun raskaustoive alkoi jälleen tuntua Karitasta ajankohtaiselta. Hän ehdotti asiaa Merille, jonka mielestä oli hyvä ajatus tarttua tuumasta toimeen.
Naiset hakeutuivat jälleen yksityiselle klinikalle, koska heillä oli sinne hoitokontakti entuudestaan.
Lokakuussa 2021 Karitalle tehtiin pakastealkionsiirto raskautta helpottavien lääkitysten turvin. Karitan munasolu oli siis jo hedelmöitetty kahta vuotta aiemmin, jolloin käytettiin saman luovuttajan siittiöitä kuin kaksosten kohdalla.
Karita kertoo nyt tietävänsä, mitä Meri tarkoitti tunteella, josta arvaa olevansa raskaana jo ennen raskaustestin tekoa.
– Aiemmin olin kuvitellut kaikenlaisia oireita, kuten heikotusta tai nipistelyä vatsassa, mutta silloin niitä ei tarvinnut kyllä kuvitella, Karita toteaa.
Lopulta Karitan unelma raskauden kokemisesta toteutui.
Merikin arvasi, mitä oli tekeillä. Ei ollut Karitan tapaista nukahdella sohvalle iltakahdeksalta. Kumpikaan ei silti rohjennut sanoa ääneen, mitä he arvelivat.
Mitä jos taas kuvittelen tämän kaiken ja testi on negatiivinen, Karita mietti salaa.
Vasta positiivinen testitulos laukaisi jännitteisen ilmapiirin. Raskauden selvittyä pariskunta nauroi onnesta, suorastaan hillittömästi.
– Se oli hauska aamu, Meri sanoo.
Perheen onni täydentyi lopullisesti, kun nuorimmainen, tyttö, syntyi kesäkuussa 2022.
Hinta ei harmita
Karita, 30, ja Meri, 31, antavat Teams-haastattelua kotisohvaltaan. Kolmevuotiaat kaksoset ovat päivähoidossa. Alle vuoden ikäinen kuopus on herännyt päiväuniltaan ja kiehnää vanhempiensa sylissä.
Eivät pelkästään henkinen ja fyysinen rasitus, vaan myös hintalappu lasten saamiselle paisui suureksi. Meri piti rahanmenosta tarkkaa Excel-tilastoa koko hedelmöityshoitojen ajan.
– En jokaisesta ovulaatiotikusta, mutta molempien hoidoista lääkkeineen, hän täsmentää.
Kaiken kaikkiaan hedelmöityshoidot maksoivat lähes 45 000 euroa. Säästöt menivät, mutta naiset saivat isovanhemmilta lainaa, joka on jo maksettu pois. Lisäksi eräs lähipiirin henkilö tarjoutui oma-aloitteisesti lahjoittamaan merkittävän summan hoitoja varten, mistä he ovat kiitollisia.
Karita ja Meri ylipäätään tiedostavat onnellisen asemansa siinä, että heillä oli varaa perheellistyä yksityisen puolen hedelmöityshoidoilla. Joskus he toki miettivät, mihin kaikkeen muuhun yli 40 tonnia olisi voinut käyttää. Ainakin se olisi mahdollistanut paljon matkustamista ja antanut hyvän pesämunan asunnon ostoon.
– Ihme kyllä, talousihmisenä se ei jäänyt kaivelemaan, koska myös tulosta tuli moninkertaisesti, Meri sanoo.
Kuopus 8-kuisena.
Perheen nuorin pääsee lattialle leikkimään. Kohta linjoilta kuuluu pontevaa murinaa, mikä saa vanhemmat nauramaan.
– Hän murisi tuolla tavalla jo ihan vauvana. Siitä on saanut nimensä. Italiaksi hänen nimensä tarkoittaa pientä leijonaa, Karita kertoo.
Pieni leijona. Siinä on jotain samanlaista periksiantamattomuutta kuin molemmissa äideissäkin.
Lue myös: Lapsensa toinen äiti Tiitu muistaa yhä, miten pahoillaan kätilö oli synnytyksen jälkeen
Jaa oma kokemuksesi