Esikoisensa raskausaikana Katja Ihalainen pöyristyi ravitsemusterapeutin kysymyksestä – Viides raskaus toi mukanaan oivalluksen, joka muutti hänen koko elämänsä

Suurperheen äiti ja somevaikuttaja Katja Ihalainen, 31, on ollut lihava noin puolet tähänastisesta elämästään.

Hän tiedostaa asian oikein hyvin. Silti sekä ammattilaiset että maallikot ovat katsoneet parhaaksi kertoa Katjalle, mitä terveysriskejä lihavuuteen liittyy. Useimmiten sävy on ollut moittiva.

Ei toki käy kiistäminen, että riskejä on. Nyt ei kuitenkaan puhuta siitä vaan toisenlaisesta ongelmasta.

Itsetunto murskaksi

Tankkeri, luokkakaverit nimittelivät Katjaa yläkoulussa. Pojat tuijottivat ja kommentoivat myös Katjan rintoja, jotka olivat sangen kehittyneet tämän 12-vuotiseen varteen nähden.

Sellaisesta huomiosta Katja Ihalainen häkeltyi ja oli jopa vähän imarreltu.

– Aiemmin olin saanut kuittia puhetavastani, jonka takia minua luultiin välillä maahanmuuttajaksi.

Katjalla on diagnosoitu dysfasia eli kehityksellinen kielihäiriö, joka Katjan tapauksessa tarkoittaa ennen kaikkea vaikeutta tuottaa puhetta. Häntä kiusattiin koko alakoulun ajan.

Kehoon kohdistuvat kommentit tuntuivat paremmilta kuin ne, jotka pilkkasivat Katjan puhevaikeuksia.

Kahdeksannella luokalla tapahtui käänne, kun terveydenhoitaja sanoi Katjalle, että tällä oli muutama kilo liikaa painoa. Hoitaja esitteli käyrää painotaulukossa ja opasti, että Katjan pitäisi vähentää herkuttelua ja lisätä liikuntaa.

Katja oli hämmentynyt. Hän pelasi jalkapalloa kolme kertaa viikossa, eikä hän ollut koskaan mieltänyt olevansa ylipainoinen.

– Koen, että ikätovereiden kommentointi ja etenkin terveydenhoitajan sanat laukaisivat sen, että lihominen myöhemmin 16-vuotiaana alkoi.

Tätä nykyä Katja epäilee, että hänellä on ahmintahäiriö tai ainakin taipumusta siihen. Diagnoosia ei ole vahvistettu, mutta tutkimukset sen osalta ovat parhaillaan käynnissä.

Yhteiskuntaa riivaava ajatus

Ravitsemus- ja fysioterapeutti Katri Mikkilä toteaa, että kukaan ei sairastu syömishäiriöön yksittäisen kommentin perusteella.

Esimerkiksi samassa perheessä tai harrastusjoukkueessa voi olla monta henkilöä, jotka altistuvat tietynalaiselle puheelle painosta ja syömisestä. Silti voi olla, että vain yksi porukasta sairastuu ja toiset eivät, koska muilla on sairastumiselta suojaavia tekijöitä.

Kommentoinnin vaikutusta ei kuitenkaan pidä vähätellä. Mikkilä on nähnyt työssään, että syömishäiriöihin sairastuneiden kertomuksissa usein nousevat esille negatiiviset kommentit, jotka kuuluvat tuttavien tai terveydenhuollon ammattilaisten suusta.

Mikkilä työskentelee asiantuntijana Syömishäiriöliitossa. Hän ei ota kantaa Katjan tapaukseen vaan käsittelee aihetta yleisellä tasolla.

Syömishäiriölle tyypilliset ajatukset ovat väestössä yleisiä. Myös moni ei-sairastava tunnistaa niitä ajattelussaan, Mikkilä huomauttaa.

– Jos onnistuisin laihtumaan, kasvattamaan hauista tai pitäytymään karkkilakossa, niin olisin parempi ja onnellisempi ihminen, Mikkilä antaa esimerkin tavallisesta mutta syömishäiriöisestä ajatusmallista.

Sellaiset ajatukset ovat Katjallekin tuttuja. Ennen hän halusi koko ajan muuttaa vartaloaan ja raskauksiensa jälkeen hän ajatteli, että nyt pudotan tietyn verran painoa, jotta olen taas hyväksytty.

Mikkilän mukaan olisi tärkeää ymmärtää, että laihuus ei ole syömishäiriön yleisin indikaattori. Itse asiassa muunlaista oireilua kuin pakonomaista laihduttamista esiintyy paljon enemmän.

Syömishäiriöliiton sivuilla kerrotaankin, että syömishäiriöön sairastunut henkilö on todennäköisemmin lihava kuin laiha.

Miten tämä kaikki liittyy Katjaan, jonka mahdollisesta syömishäiriöstä ei ole varmuutta? Päästään viimein asiaan.

Tasapainottelua terveyden ja ilkeyden välillä

Sekä Katri Mikkilä että Katja Ihalainen ovat sitä mieltä, että yhteiskuntamme ja kulttuurimme on lihavuuskammoinen. Kammo ei perustu pelkkään huoleen terveydestä, vaikka sellaiseksi se usein naamioidaankin.

– Terveysnäkökulma on jotenkin yleisesti hyväksytty lähestymistapa, sanoo Mikkilä.

Kommentillaan hän viittaa siihen, että jostain syystä maallikot kuvittelevat, että heillä on oikeus luetella sairastumisriskejä lihavalle ihmiselle.

Tietenkin terveydenhuollossa, eritoten neuvolassa, painon seuraamiselle ja painonhallinnassa opastamiselle on tärkeä peruste. Nöyryyttäminen ja ilkeily eivät kuitenkaan ole perusteltavissa.

– Tuntuu, että keskeisin ongelma on, että vaikka puhutaan lihavuuteen liittyvistä terveysriskeistä, harvoin saa kuitenkaan apua. Enemmänkin se on vain moite, Katja Ihalainen sanoo.

Katja on saanut asiattomia kommentteja painostaan niin tuttaviltaan, ammattilaisilta kuin tuntemattomilta ihmisiltä. Muun muassa ortopedi on sanonut Katjalle, että jos tämä ei ala huolehtia itsestään paremmin, tämä kuolee ylipainoon.

Kun Katja odotti esikoistaan raskausviikon 25 tietämillä ja sai ruokavaliohoitoisen raskausdiabeteksen, ravitsemusterapeutti kysyi häneltä, aikooko Katja todella pitää lapsen.

Viimeisimmässä raskaudessa tuttua terveydenhoitajaa tuurasi sijainen, joka alkoi saarnata opiskelijan kuullen Katjalle, että tämän pitäisi laihduttaa. Puheenvuorossaan sijainen ei huomioinut, että Katja oli laihduttanut jo monta kiloa.

Somessa ihmiset ovat kommentoineet Katjan ja hänen miehensä yhteiskuviin, että siinä näkyy tuleva leskimies.

– Yksikään lihava ei varmasti kiistä terveysriskejä, mutta niistä jatkuva muistuttaminen on todella uuvuttavaa eikä poista sitä ongelmaa, joka liittyy yhdenvertaisuuteen, Katja huokaa.

Myös Mikkilä pitää lähes mahdottomana, että kulttuurissamme kukaan olisi säästynyt lihavuuden kauhistelulta ja näin ollen olisi epätietoinen ylipainon terveysriskeistä.

– Mihin me oikeastaan puutumme, kun puutumme ihmisen painoon? Mikkilä kysyy.

Katseet kehossa

Paino on yksittäinen mittaustulos, joka on enemmän kuin tahdonvaraisten syömis- ja liikkumistottumusten summa.

Mikkilä korostaa, että painon taustalla vaikuttaa monia tekijöitä. Millaisen ruokakasvatuksen on saanut, millaiselle painopuheelle on altistunut. Onko tottunut siihen, että toiset vahingoittavat omaa kehoa, onko ruuasta tullut lohtu, onko ruokaa riittävästi tarjolla.

Katja Ihalainen kertoo kärsineensä huonosta itsetunnosta aivan viime vuosiin saakka. Missä tahansa Katja liikkuikaan, hän häpesi itseään.

Sellaisessa mielentilassa olevaa ihmistä ei auta se, että hänen painoaan kauhistellaan ja haukutaan.

Katri Mikkilä huomauttaa, että lihavuuteen ja ylipainoon usein puututaan tavalla, joka vie ojasta allikkoon.

Ruokien jaottelu sallittuihin ja kiellettyihin, paino- ja liikuntatavoitteiden asettaminen sekä muut tiukat painonhallintakeinot ovat syömishäiriöisesti värittynyttä toimintaa. Niinpä sellainen lähestymistapa voi tahattomasti pahentaa tilannetta – etenkin ihmisillä, joilla on syömishäiriö tai taipumusta syömishäiriöiseen ajatteluun.

Raskausneuvola on paikka, jossa altistutaan tällaiselle puheelle ja toiminnalle. Perustellusti, sanoo Mikkilä. Silti olisi tärkeää, että kohtelu olisi sensitiivistä.

Esimerkiksi Katja Ihalainen alkoi kärsiä synnytyspelosta kolmannen lapsensa odotusaikana siksi, että hänet määriteltiin painonsa takia riskisynnyttäjäksi.

Myöhemmin somevaikuttajana Katja on saanut huolestuttavia viestejä seuraajiltaan. Jotkut naiset eivät uskalla hankkia toista lasta siksi, että he pelkäävät jälleen altistuvansa negatiiviselle ja lannistavalle kommentoinnille.

Neljännen ja viidennen lapsensa raskauksissa Katjalla on onnekseen ollut terveydenhoitaja, joka on moittimisen sijaan pysynyt kannustavana. Terveydenhoitaja on muun muassa antanut positiivista palautetta pudotetuista kiloista sen sijaan, että hän pudistelisi päätään ja sanoisi, että vielä täytyisi laihtua lisää.

Kohti ajattelutavan muutosta

Viidennen lapsensa eli kuopuksensa odotusaikana Katja Ihalainen koki eräänlaisen valaistumisen. Hän oppi arvostamaan itseään ja ymmärsi, ettei kehohäpeä poistu, ennen kuin itsemyötätunto on kunnossa.

– Vaikka tekisi mitä, tyytymättömyyden tai riittämättömyyden tunteet eivät katoa, jos niitä ei käsittele. 16-vuotiaana painoin puolet siitä, mitä painan nyt, ja olin paljon onnettomampi.

Katja toteuttaa parhaillaan elämäntapamuutosta. Hän on muun muassa löytänyt liikkumisen ilon. Nyt valintoja ohjaavat terve motivaatio ja itsearvostus, eivät häpeä tai pakko.

– Kehopositiivisuus ymmärretään usein väärin. Ihan kuin sen varjolla ihmiset lopettaisivat huolehtimasta terveydestään.

Sen sijaan Katja uskoo, että hyvässä hengessä tehty elämäntapamuutos kantaa pidemmälle kuin itseinhon ajamana.

Jotta kehohäpeä ei siirtyisi seuraavalle sukupolvelle, Katja puhuu itsestään arvostavasti lastensa kuullen. Hän pyrkii kasvatuksessa siihen, että lapset ymmärtäisivät kaikkien olevan arvokkaita ja kaikilla olevan omat vahvuutensa.

– Lapsiin ei saisi kohdistua minkäänlaista laihdutuspuhetta, Katja linjaa.

Hänen mielestään kasvavan ja kehittyvän nuoren painoon ei tulisi puuttua ollenkaan, toisin kuin hänen painoonsa puututtiin teini-iässä.

Mieluummin Katja kannustaa terveellisiin elämäntapoihin esimerkiksi niin, että lapsilla on urheiluharrastuksia ja he näkevät myös, kun vanhemmat liikkuvat.

Syömishäiriöliiton asiantuntijan Katri Mikkilän mukaan lapsen tai nuoren paino on asia, johon pitäisi puuttua erittäin varoen. Hänkin toivoo kaikille lapsille ja nuorille keho- ja kasvurauhaa.

Mikkilä kertoo pohtineensa väitettä siitä, että lihavista lapsista tulee lihavia aikuisia ja että sen takia alaikäisten ylipainoon pitäisi puuttua. Voisiko kyse olla sittenkin siitä, että kun lapsilta evätään kasvurauha, he oppivat jo varhain vinksahtaneen suhtautumisen syömiseen ja ajautuvat inhoamaan itseään, jolloin lopputuloksena on lihavuus?

Mikkilän mukaan vanhempien rooli on ensisijaisen tärkeä, kun yritetään opettaa tervettä suhtautumista kehoon ja syömiseen. Lapsi saa vaikutteita siitä, miten vanhempi puhuu omasta kehostaan ja muiden kehoista.

– On todella vaikeaa opettaa toiselle hyväksyvää ja ystävällistä suhdetta kehoon ja syömiseen, jos koko ajan itse aktiivisesti vihaa itseään ja kehoaan.

Lue myös: Meriam ei mahdu muottiin, ja se on monille ongelma

Katja Ihalainen

• Syntynyt vuonna 1991.
• Asuu perheineen Lohjalla.
• Perheeseen kuuluvat viisi lasta ja puoliso.
• Koulutukseltaan lähihoitaja.
• Ylläpitää Instagramissa kehohäpeään ja lihavuuteen keskittyvää tiliä @katiusky.

Anna.fi: Näetkö sinäkin vartalossasi vain virheitä? Näin lopetat kehovihan

Jaa oma kokemuksesi

Kirjoita kommentti

Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentti*

Nimi*

Sähköpostiosoite*

Tallenna nimeni, sähköpostiosoitteeni ja kotisivuni tähän selaimeen seuraavaa kommentointikertaa varten.

Δ