Katkaise riitelyn kierre – 5 vinkkiä myönteiseen vuorovaikutukseen lapsen kanssa

Oletko löytänyt itsesi jatkuvan kiistelyn ja kieltämisen kierteestä lapsesi kanssa? Koostimme viisi vinkkiä, joiden avulla selviät kiistatilanteista entistä rakentavammin ja lempeämmin.

Teksti

Anna Mäkelä

Kuvat

Istockphoto

Vanhemman ja lapsen vuorovaikutus ei ole aina ongelmatonta. Väsymys ja stressi saattavat vaivata molempia, mikä johtaa helposti riitelyn kierteeseen. Lapsella ei ole välineitä käsitellä tunteitaan aikuisen tapaan, joten on vanhemman vastuulla valita harmia tai kiukkua aiheuttavissa tilanteissa sopivat työkalut. Koostimme vanhemmalle viisi vinkkiä, joiden avulla riidat loppuvat entistä lyhyempään.

1. Ole myötätuntoinen

Kun lapsi reagoi stressiin kimpaantumisella tai hermostumisella, pysyttele itse rauhallisena ja myötätuntoisena. Myötätunto voi tuntua mitättömältä apukeinolta, mutta tutkimukset osoittavat sen toimivaksi. Turvallisen aikuisen myötäelävä läsnäolo laskee stressihormonin määrää lapsen elimistössä ja helpottaa tunnereaktion laantumista.

Myötätuntoinen käytös viestittää lapselle, ettei ole hätää, ja vahvistaa lapsen hallinnan ja turvallisuuden tunnetta. Empaattisen kasvatustyylin on havaittu vahvistavan lapsen itsesäätelykykyä, siinä missä ymmärtämätön kasvatustyyli heikentää sitä.

Jos lapsesi on temperamentiltaan pelokas tai ahdistuksen taipuvainen, on myötätuntoinen lähestyminen entistä tärkeämpää.

2. Vältä kieltoja

Jatkuva kieltämisen kierre aiheuttaa kiistoja monessa perheessä. Vanhemman on hyvä pitää mielessä, että lapsen mieli ei tunne kieltoja – asia joko on mielessä tai sitten ei. Kieltäminen voi siis viedä lapsen ajatukset entistä vahvemmin kiellettyyn asiaan ja vahvistaa juuri sellaista käytöstä, jota et toivoisi lapsen tekevän.

Pyri suuntaamaan sekä oma että lapsen huomio siihen, mitä lapselta odotetaan. Mieti myös realistisesti, mitä odotat lapselta. Vilkkaan lapsen ei voi odottaa pysyttelevän jatkuvasti paikallaan, ja tällaisen ominaisuuden kitkeminen kielloin ja pakottamalla on yhtä tehokasta kuin pään hakkaaminen seinään.

Epärealistisista odotuksista syntyy kielteisyyden kierre, joka johtaa yhä uusiin yhteenottoihin. Omaa asennettasi ja ilmaisuasi muuttamalla saatat päästä eroon kuluttavasta jankuttamisesta ja samoista asioista vääntämisestä.

Välillä pitää tietysti myös kieltää, mutta säästä kiellot tilanteisiin, joissa niitä tarvitaan esimerkiksi lapsen turvallisuuden vuoksi. Kokeile esimerkiksi näitä tapoja kieltää lasta sanomatta ”ei”.

Huumorin avulla lapsi voi käsitellä vaikeaakin asiaa.

Huumori ja nauru ovat tärkeitä lapsen kehitykselle.

3. Naura yhdessä lapsen kanssa

Pienten lasten vanhemmat tietävät, että pienikin vastoinkäyminen voi suistaa lapsen raiteiltaan, ja silloin aikuisenkin hermot ovat koetuksella. Paras tapa reagoida lapsen harmitukseen on usein huumori. Huumori mahdollistaa vaikeankin asian käsittelyn ilman, että lapsi kokee oloaan uhatuksi.

Kun lapsesi seuraavan kerran tekee kärpäsestä härkäsen, kokeile tarttua tilanteeseen vitsin voimin. Keskinäinen huumori ja vitsailu saavat lapsen ja vanhemman ajatukset kulkemaan samaa rataa, ja naurun siivittämät yhteiset hetket ovat arvokkaita lapsen itsesäätelyn kehitykselle – ja tekevät aikuisenkin arjesta mukavampaa.

4. Kohtaa lapsi lempeästi

Jokainen pieni teko, ilme ja ele, jonka suot lapsellesi, voi vahvistaa suhdettasi lapseen. Puhetapa, eleet ja ilmeet paljastavat jopa raadollisesti, mitä aikuisen mielessä liikkuu.

Pitkästä päivästä väsyneenä aikuisen pinna voi olla tiukilla, etenkin jos lapsi vielä janoaa vanhemman huomiota mankumisen, roikkumisen tai kiukkuilun keinoin. Vaikka tiuskaisu tai napakka komento olisi jo kielen päällä, kannattaa laskea kymmeneen. Ankara äänensävy ei nimittäin tuo sanoille lisäarvoa, vaan päinvastoin.

Keskeytä tällaisessa tilanteessa oma tekemisesi ja mene lapsen luokse. Katso lasta silmiin ja kerro lempeästi, mutta selkeästi, että lapsen toimintaan on tultava muutos. Kerro myös, mitä seuraavaksi tapahtuu ja pyydä lasta kertaamaan sovitut asiat.

5. Sovita omat tunteesi lapsen tunnetilaan

Lapsen tunteidensäätelytaidot eivät ole aikuisen tasolla, joten sinun tehtäväsi vanhempana on säädellä omia tunteitasi ja sovittaa niitä lapsen tuntemuksiin. Kun lapsi kaipaa lohdutusta, sävytä tunteesi lapsen tunnetilaan, mutta pysyttele itse rauhallisena. Kun vanhempi ei hätäänny, hän osoittaa lapselle, että tilanne on turvallinen.

Tunteiden sävyttämisen lisäksi on tärkeää pitää sopivaa etäisyyttä lapsen tunteisiin. Vanhempana et voi aina suuttua tai hätääntyä, kun lapsi niin tekee. Tunteilla on tapana tarttua, joten vanhemman reaktio voi vahvistaa lapsen kokemaa tunnetta ja pitkittää hankalaa tilannetta.

Stressi ja väsymys heikentävät aikuisenkin kykyä säädellä omia tunteita ja ymmärtää lapsen kokemusta. Ole siis armollinen myös itsellesi, sillä pään pitäminen kylmänä on usein kaikkea muuta kuin helppoa.

Lähde: Rauhoita ja rohkaise – apua lapsen stressitilanteisiin, Anna Tommola, Sanna Häkkilä, Otava 2017.