Minun tarinani 02.03.2016 Päivitetty 12.08.2021

Katri Manninen: ”Lapsiperhearki oli kaaosta ennen ADHD-diagnoosiani”

Tällaista on lapsiperhearki, kun äidillä on ADHD: Kun lapset pitää saada ajoissa hoitoon, kirjailija Katri Manninen, 41, ottaa ADHD-lääkkeensä. Kun työn alla on käsikirjoitus, hän jättää ne pois.

Teksti
Kaisa Pyykkö
Kuvat
Jorma Marstio/Otavamedia

Ulkona sataa räntää. Katri Mannisen pitäisi saada kolmivuotias Olli ja puolivuotias Kalle ulos. Kello on yhdeksän, eikä esikoisen päiväkodin aamupiiri odota.

Pukeminen on kuin sumuinen palikka, jota Katri ei saa kiinni. Aamuisin palikoita on muutenkin liikaa: Lasten herättely on palikka ja aamupalan syöminen on palikka. Vaippakassin pakkaaminen on palikka. Katri ei muista, mitä piti tehdä ja missä järjestyksessä.

Lista, pitää hakea lista. Katrilla on kaikkeen lista. Pue villahaalari, noin. Kypäräpipo, hyvä. Lapaset… Mutta missä on Kallen toinen sininen lapanen? Sitä ei löydy.

Katri valahtaa lattialle. Lista ei auta. Palikat putoavat.

Jälleen kerran he myöhästyisivät.

Tuona talviaamuna kolme vuotta sitten Katri ei vielä tiennyt, että palikat on mahdollista saada järjestykseen.

Siihen tarvittiin oikea lääkitys.

Lue myös: Martina Aitolehti: ”Lapseni eivät tiedä, että minulla oli sisko”

Jo lapsena ADHD:n oireita

Jo kouluaikoinaan Katri tajusi, ettei hän ollut ihan niin kuin muut. Tunneilla hän haahuili joko omissa haaveissaan tai oli yliaktiivinen höpöttäjä, ”jota kaikki vihasivat”.

– Mutta en ollut mikään alisuoriutujakaan. Esimerkiksi lukion toisen luokan suoritin tenttimällä, jotten jäisi Itävallan-vaihto-oppilasvuoteni takia muista jälkeen.

Kotona Katrin haahuiluun ei kiinnitetty erityistä huomiota – olihan äiti, kirjailija Kirsti Manninen, ihan samanlainen superinnostuja tai omiin ajatuksiinsa uppoutuja kuin tyttärensä.

– Meillä ei ollut juurikaan rutiineja tai rytmiä. Saimme tulla ja mennä vapaasti ja menimme nukkumaan omaan tahtiimme.

Onneksi, Katri on myöhemmin miettinyt. Onneksi kukaan ei paheksunut yökukkumisia tai siivotonta huonetta: neljä nuorempaa sisarusta pitivät vanhemmat kiireisinä.

Eläinlääkärinä työskennellyt isä yritti pitää järjestystä yllä.

– Faija patisti meidät pari kertaa vuodessa siivoustalkoisiin, joissa heitettiin kaikki ylimääräinen roina pois.

Kun Katri meni toiselle luokalle, perheeseen tuli Sirkka-niminen kodinhoitaja pyörittämään arkea, jotta äiti sai keskittyä väitöskirjan kirjoittamiseen.

Lue myös: Näistä merkeistä tiedät, onko lapsellasi ADHD

Äitiys lopetti boheemielämän

Nuorena aikuisena Katri koitti olla päivätöissäkin, mutta ajoissa oleminen oli vaikeaa ja päivittäin toistuvat rutiinit tylsistyttäviä.

Vapaan kirjoittajan työssä Katri sen sijaan viihtyi. Hänelle sopi, että kerrallaan oli vain yksi palikka työstettävänä.

– Saatoin upota kuudeksitoista tunniksi kirjoittamaan. Paras työskentelyaika on minulle aina ollut iltayhdeksästä yökahteen.

Katrin ansioluettelo on hengästyttävä: 19 lasten- ja nuortenkirjaa, 4 romaania, 7 elämäntapaopasta, 14 tv-sarjaa ja 4 elokuvaa. Lisäksi Katri on jo vuosia ylläpitänyt suosittua kutri.net-sivustoaan.

Jos Katri ei olisi tullut äidiksi, hän olisi voinut jatkaa samalla tahdilla ja tyylillä vaikka loppuelämänsä.

Lukijan kommentti herätti: ”Sinulla saattaa olla ADHD”

Kalle syntyi vuonna 2009. Aluksi vauva solahti hyvin äidin rytmiin. Olli nukkui enemmän päivisin kuin öisin – ihan niin kuin Katrikin. Pikkuhiljaa vauva alkoi valvoa öisin jopa äitiä enemmän, lopulta läpi yöt.

Lopulta Katrin mies passitti Katrin muualle nukkumaan ja piti vauvalle unikoulun.

Toinen poika, Kalle, syntyi vuonna 2013. Katri teki kaikki äitiyteen liittyvät valinnat sillä perusteella, mikä oli helpointa. Vauva kulki kantoliinassa, lapset nukkuivat perhepedissä, imetystä hän jatkoi molempien lasten kanssa parivuotiaaksi asti.

Lapsentahtisuus oli helppo toteuttaa. Perhearjen toinen puoli: rutiinit, ennakointi ja siirtymät olivat vaikeampia. Esimerkiksi ruoka-ajoista ja lasten säänmukaisesta pukemisesta, niistä arjen palikoista, Katri selvisi ainoastaan listojensa avulla.

Kun Katri kertoi arjestaan kutri.net -blogissaan, eräs lukija vastasi: Oletko ajatellut koskaan, että sinulla saattaa olla ADHD?

”Pyh”, Katri ajatteli. ”Ei voi olla, kun olen niin hyvä keskittymään.”

Paljon tulikin valmista, esimerkiksi Ella ja Aleksi ‐ ja Hulluna Saaraan -leffakäsikirjoitukset.

Paljon jäi keskenkin. Kun Ollilta keväällä 2014 löytyi kihomatoja, Katri alkoi siivota sänkyä ohjeiden mukaan.

Siivous kesti viisi päivää. Ennen kuin lakanat pystyi vaihtamaan, piti siivota liinavaatekaappi, mutta sieltä löytyikin laatikko, joka oli täynnä tavaraa, jotka piti lajitella omille paikoilleen, mutta oho, tasotkin olivat pölyssä, pitikin ensin pyyhkiä pölyt… Ja taas palikoita alkoi sataa.

Lopulta 42 neliön asunto oli pahemmassa kaaoksessa kuin ennen siivouksen alkamista. Silloin Katri muisti taas lukijan kommentin, ja päätti mennä lääkäriin.

Tutkimusten jälkeen diagnoosi oli päivänselvä: tarkkaavuushäiriö ilman hyperaktiivisuutta. Katrille tuttu ylikeskittyminen on sen klassinen piirre.

– Jos en olisi saanut lapsia, en ehkä olisi saanut diagnoosiakaan. Töitänihän tarkkaavuushäiriö ei haitannut.

Rutiinit lääkkeillä, luova työ ilman

Nykyään Katrin ajatuksia ohjaa kaksi eri sihteeriä: ADHD-sihteeri ja tunnollinen sihteeri.

– ADHD-sihteerini on surkea työntekijä. Vähän niin kuin se olisi koko ajan pilvessä ja järkyttävän huonomuistinen. Ei laiska, mutta jää jumittamaan vääriin juttuihin, Katri kuvailee.

ADHD-sihteerin vuorossa arki romahtaa päälle palikkakasana.

Lääkkeen ottamisen myötä töihin tulee tunnollinen sihteeri, joka kertoo, mitkä asiat pitää tehdä missäkin järjestyksessä. Se ennakoi seuraavan päivän ruokalistan, miettii, mitä päiväkotireppuihin pakataan ja alkaa valmistautua harrastukseen lähtöön ajoissa.

Lääkityksen ansiosta Katri pystyy muistamaan useamman asian yhtä aikaa.

– Lääkitys auttaa olemaan läsnä tässä hetkessä ja antaa kapasiteetin tehdä asiat johdonmukaisesti.

Katri ei tiedä, ovatko lapset tiedostaneet muutosta äidissään.

– Lapset tietävät, että otan lääkkeen, mutta en tiedä, ymmärtävätkö he, mitä se tarkoittaa.

Katri ottaa lyhytvaikutteisen lääkkeensä aamulla ennen muiden heräämistä. Hän odottelee kirkasvalolampun loisteessa lääkkeen vaikutuksen alkamista ennen kuin aloittaa aamupalan laittamisen ja lasten herättelyn Pharrell Williamsin Happy-biisin tahdissa.

Jos työlistalla ei ole tarkkaavuutta vaativia tehtäviä tai palavereita, fiilistelevä pilvenpolttaja-sihteeri pääsee iltapäivällä vuoroon. Katri odottaa, että aamulääkkeen vaikutus lakkaa, jotta saa ylikeskittyneen kirjoitustilan päälle. Silloin ADHD ei ole Katrille riesa.

– Kyky kadota omiin maailmoihin on siunaus, luovuuden lähde.

 Lue myös: Hidas vanhemmuus: 4 vinkkiä arjen hidastamiseen

 Lue koko juttu Kaksplussasta 3/16!

Tilaa Kaksplus kotiisi!

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X