Kun Jussi kuoli tapaturmaisesti ulkomailla, häntä odotti Suomessa neljä lasta ja raskaana oleva vaimo – Nyt Hanna kertoo, miten perhe selvisi surun vuosista
Hannan mies kuoli tapaturmaisesti ulkomaanmatkalla viisi vuotta sitten. Hanna oli tuolloin koti-Suomessa ja odotti parin neljättä yhteistä lasta. Vertaistuki on ollut koko perheelle suuri lohtu surusta selviytymisessä.
Kaikki oli ollut hyvin, kun Hanna ja Jussi olivat edellisenä iltana jutelleet puhelimessa. Seuraavana aamuna Hanna ei enää tavoittanut aviomiestään.
Koko tilanne tuli Hannalle täysin yllätyksenä ja tuntui ennen kaikkea absurdilta.
– Ensimmäinen reaktio oli viha – miksi hän ei vastaa puhelimeen ja minne hän on mennyt? Aika nopeasti kuitenkin tajusin, ettei kaikki ole hyvin, koska tallainen täyskatoaminen ei ollut mieheni tapaista, Hanna muistelee.
Pian Hanna otti yhteyttä ulkoministeriöön ja paikalliset viranomaiset alkoivat etsiä Jussia. Myös moni täysin tuntematon paikallinen tarjoutui auttamaan etsinnöissä. Hannan läheinen matkusti paikan päälle selvittämään Jussin katoamista, koska Hanna itse oli viimeisillään raskaana, eikä voinut matkustaa.
Piinavan vuorokauden kuluttua läheinen soitti Hannalle ja kertoi traagiset uutiset: Jussi oli löydetty kuolleena.
– Se oli valtava shokki. Olin viimeisilläni raskaana, minulla oli neljä lasta hoidettavana ja sitten minun piti järjestää mieheni Suomeen, mikä ei ollut kovinkaan yksinkertaista. Onneksi hänellä oli matkavakuutus.
Lue myös: Helin mies kuoli, kun heidän vauvansa oli 10 päivän ikäinen
Vaikeinta oli kuitenkin kertoa lapsille, että heidän isänsä on kuollut.
– Istuimme alas, itkimme ja halasimme toisiamme pitkään.
Paikalliset viranomaiset epäilivät kuolinsyyksi onnettomuutta. Myöhemmin epäilylle saatiin varmistus.
Paras isä
Hanna ja Jussi ehtivät olla yhdessä lähes kymmenen vuotta, joista neljä he olivat naimisissa. He tapasivat Hannan serkun häissä, joissa Jussi toimi bestmanina.
Hanna oli juuri eronnut suhteesta, jossa oli ollut henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Jussi tuntui tuon suhteen jälkeen turvalliselta peruskalliolta. Hän myös otti Hannan lapsen välittömästi omakseen.
– Menimme kolmestaan pelaamaan jääkiekkoa ja minä ikään kuin unohduin siinä tilanteessa täysin, niin sataprosenttisesti hän keskittyi lapseeni. Ja minä olin tästä aivan myyty.
Jussin menehtymisen aikaan Hannan esikoinen oli 14-vuotias ja parin yhteiset lapset olivat 7-, 4- ja 2-vuotiaita. Heille kaikille Jussi oli hyvin läheinen.
Nuorin lapsista ei ymmärtänyt kuoleman lopullisuutta vaan ajatteli, että isä on vain käymässä kaupassa ja tulee kohta takaisin, mutta 4-vuotias pohti menetystä paljon.
– Puhuimme enkeleistä ja siitä että isä on enkelinä häntä seuraamassa ja turvaamassa. Haudalla käydessä häntä huolestutti, miten hän itse aikanaan pärjää, kun ei osaa lentää kuten enkelit. Hän ilahtui kovasti keksittyään, että isä on ollut hänen kuollessaan enkeli niin pitkään, että on jo mestarilentäjä ja voi opettaa häntäkin, Hanna kertoo liikuttuneena.
Vertaistuessa on voimaa
Isommille lapsille isän äkillinen menehtyminen oli shokki. Hannan esikoinen haki tukea elämäänsä ystäviltään ja rakkaasta harrastuksestaan. 7-vuotiaan kanssa Hanna kävi keskustelemassa perheneuvolassa, mutta käynnit tyssäsivät psykologin pyyntöön kuvailla omaa perhettä.
– Se oli lapselle siinä vaiheessa aivan liian iso kysymys, koska suru oli niin tuore. Niinpä hän ilmoitti, ettei mene sinne enää. Olemme kuitenkin käsitelleen tapahtunutta paljon kotona perheen kesken. Kuolema ei ole meillä tabu.
Perhe sai arvokasta tukea surun keskellä isovanhemmilta sekä kriisikeskuksen kotipalvelusta. Myös Mieli ry:n ja seurakunnan järjestämät leirit ovat olleet iso apu.
– Leireillä lapset ovat saaneet tavata muita ikäisiään, jotka ovat myös menettäneet vanhempansa. Itselleni taas on ollut lohdullista kuulla muilta pidempään leskenä olleilta, että tästä voi päästä eteenpäin. Se on luonut toivoa.
Selviytymistä autopilotilla
Ensimmäinen puoli vuotta Jussin kuoleman jälkeen on Hannan mielessä sumuista aikaa, josta hänellä ei juurikaan ole muistikuvia.
– Yksinhuoltajaksi jääminen yllättäen oli minulle identiteettikriisi, sillä olin täysin valmistautunut elämään puolisoni kanssa loppuelämäni.
Pian Jussin hautajaisten jälkeen Hanna sai myös huomata, kuinka useat läheiset katosivat perheen ympäriltä. Hanna epäilee tämän johtuvan siitä, ettei enää sinkkuna sopinut kaveripariskuntien illanviettoihin ja siitä, ettei hän itse jaksanut olla surun keskellä aktiivinen.
– Moni lapsiemme kummeista oli mieheni ystäviä, eikä heistä suurin osa enää juurikaan pidä lapsiin yhteyttä. Lasten kannalta koen tämän hirmuisen surulliseksi, koska olisi ihanaa, että lasten elämässä olisi mahdollisimman paljon turvallisia aikuisia ihmisiä. Sellaisia, jotka voisivat jakaa heidän kanssaan muistoja isästään.
Hanna ja Jussi olivat olleet yhdessä hyvin omatoimisia, ja siksi lastenhoitoavun pyytäminen tuntui Hannasta vaikealta. Silti hän kaipasi sitä, että joku olisi välillä ottanut vastuuta aamutoimista, jotta hän olisi saanut levätä. Raskaus ei helpottanut tilannetta.
– Tunsin voimakasta kateutta yhdessä lasta odottavia pariskuntia kohtaan. En pystynyt edes menemään odottavien pariskuntien kanssa samaan hissiin. Kun synnytin, en halunnut nähdä muita, sillä oma tilanteeni tuntui niin väärältä. Minä en saanut jaksaa syntymän iloa yhdessä puolisoni kanssa.
Ikävä pysyy, mutta elämä jatkuu
Hanna on surrut myös sitä, ettei pystynyt menetyksen takia nauttimaan kuopuksensa vauva-ajasta samalla tavalla kuin isompien lasten kohdalla. Nyt 5-vuotias kuopus on alkanut kaivata isäänsä.
– Hän on kysellyt, miksi ei saanut tavata isäänsä ja miksi hänellä ei ole muistoja isästään. Olen sanonut, että vaikkei hän isäänsä tavannutkaan, isä tiesi hänestä ja rakasti häntä.
Hannan perheessä puhutaan isästä paljon ja myös vanhemmat lapset muistelevat isäänsä usein. Erityisesti tiettyinä merkkipäivinä kaipaus nousee pintaan.
– Esikoiseni aloitti juuri armeijan ja pohti, että olisi ollut mukava jakaa Jussin kanssa armeijakokemuksia.
Kukaan perheestä ei kuitenkaan ole jäänyt suruun kiinni. Hanna itse on opiskellut täysin uutta alaa ja hankkinut uuden työpaikan. Hän on onnellinen ja kiitollinen siitä, että saa olla elossa ja nähdä lastensa kasvavan.
– Jussin menehtymisen myötä olen pudonnut kuolemattomuuden kuplasta ja ymmärtänyt elämän rajallisuuden. Ilonaiheeni ja haaveeni ovat muuttuneet. Nyt toivon ja iloitsen siitä, että lapset pärjäävät elämässään ja saavuttavat omat unelmansa.
Kaikkia pariskuntia Hanna kannustaa käymään jo tänään keskustelun sen varalle, jos toinen yhtäkkiä menehtyisi. On tärkeää pohtia, mitä silloin tapahtuisi ja millaista elämää toiselle toivoisi. Hannan tämä keskustelu oli käytävä yksin saamatta varmaa vastausta kysymyksiinsä.
– Istuin yksin saunassa ja mietin, että jos tilanne olisi ollut toisin päin, mitä minä olisin toivonut. Toki olisin toivonut, että puolisoni olisi ollut vielä onnellinen, löytänyt uuden rakkauden ja mennyt eteenpäin. Uskon syvästi, että sitä Jussikin olisi halunnut.
Hannan ja Jussin nimet on muutettu perheen yksityisyyden suojaamiseksi. Heidän todellinen henkilöllisyytensä on Kaksplussan toimituksen tiedossa.
Lue myös: Kun äiti vaipui koomaan, eikä toipumisesta ollut takeita, isä piti perheen yhdessä
Artikkeli päivitetty 8.3.2023.
Kommentit (7)
Skrollasin koko jutun läpi ja etsin sitä kohtaa, missä olisi kerrottu, mitä onnettomuudessa tapahtui? Se olisi kiinnostanut tässä tarinassa.
Muistan tapauksen hyvin, koska oma mieheni oli ollut toisen lapsemme kanssa samassa paikassa lomalla. Mietin että miten ois itse asian käsitellyt ja tässä tapauksessa lapsihan jäi yksi hotellihuoneeseen. Oma mieheni ei ois lasta jättänyt yksin, ei varsinkaan 7-vuotiasta. Oma lapsemme oli tuolloin 9v. Jos lähdetään viihteelle, lähdetään silloin kun ei ole lapsia mukana. Lasten mukana ollessa, ollaan lasten kanssa.
”Kun Jussi kuoli tapaturmaisesti ulkomailla, häntä odotti Suomessa neljä lasta ja raskaana oleva vaimo ”
Ärsyttävää, kun ihmiset eivät lue näitä juttuja. Hannalla oli 1 lapsi edellisestä liitosta, 3 yhteistä Jussin kanssa ja odotti 4:ttä yhteistä lasta.
”Jussin menehtymisen aikaan Hannan esikoinen oli 14-vuotias ja parin yhteiset lapset olivat 7-, 4- ja 2-vuotiaita. ”
Hmm, tässä jutussahan ei puhuta mitään siitä, että miehellä olisi ollut lapsi mukanaan lomalla, vaan nimenomaan niin, että lapset odottivat kotona.
Taidat puhua eri tapauksesta..
Ei isän mukana ollut lapsia, jutussa sanotaan selvästi, että äiti oli kaikkien 4 lapsen kanssa kotona. Että ei ollut sama tapaus tämä.
Se onnettomuus ei varmaan ollut jutun pointti, vaan se, että tällaisestakin tilanteesta selvitään
se ei liity jutun teemaan mitenkään, kyylä. jutun teema oli selviytyminen sen jälkeen