Minun tarinani 19.12.2022 Päivitetty 02.10.2023

Kun Saija teki päätöksen lapsesta, eniten pelottivat ympäristön asenteet: ”Tällainen ratkaisu vaatii rohkeutta”

Saija Rajalan 40-vuotiaana lääkäriltä kuulemat huonot uutiset saivat kipeän perhehaaveen nostamaan päätään. Lopulta yksi keskustelu muutti koko elämän suunnan, mutta edessä oli vielä pitkä tie itselliseksi äidiksi.

Teksti
Elina Viitanen
Kuvat
Saija Rajalan kotialbumi, iStock

Äitiys. Se on ollut Saija Rajalan haave lapsesta saakka. Kun hän viisi vuotta sitten sai kuulla kärsivänsä munasarjojen ennenaikaisesta hiipumisesta eli POI:sta, ajatteli Saija lapsihaaveen olevan haudattu.

Pian äidin kanssa käyty keskustelu muutti kuitenkin Saijan elämän suunnan lopullisesti.

– Olin nähnyt mainoksen lapsettomuushoidoista ja keskustelin äitini kanssa kipeästä haaveesta tulla äidiksi. Unelma ei ehkä koskaan toteutuisi, sillä aika oli loppumassa: olin jo täyttänyt 40 ja minulla oli vaihdevuodet.

Äiti huomautti Saijalle, että on erilaisia tapoja saada perhe ja kannusti tätä hankkimaan lapsen yksin.

Lue myös: Ulriikan, 40, tie itselliseksi äidiksi kävi toteen adoption kautta

Saijaa mietitytti, miten muut ihmiset ottaisivat hänen päätöksensä itsellisestä vanhemmuudesta. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Saijan sisarukset ja ystävät ottivat asian hyvin ja kannustavasti. Myös töissä asiaan suhtauduttiin positiivisesti.

– Oikeastaan minua vähän yllätti, etten ole kuullut keneltäkään negatiivista kommenttia, sillä aihe on vieläkin tietynlainen tabu.

Saija uskoo, että monelle itsellisestä vanhemmuudesta haaveilevalle pelko muiden ikävistä kommenteista saattaa olla jopa suurin kynnys päätöksen tekemiseen.

– Itsellinen vanhemmuus vaatii rohkeutta ja vahvaa itsetuntoa, hän sanoo.

Saijaa huoletti myös päätöksen taloudellinen puoli. Hänen oli hakeuduttava yksityiselle klinikalle, koska Suomessa julkisella puolella hedelmällisyyshoidoille on 40 vuoden ikäraja.

Yksityisillä klinikoilla yksi raskaus maksaa tuhansia euroja, joten Saija joutui säästöistä huolimatta ottamaan lainaa. Loppujen lopuksi vauva tuli maksamaan Saijalle yhteensä noin 20 000 euroa.

Kaksi keskenmenoa

Koska Saijan oma hormonitoiminta oli loppunut, hänelle tehtiin onnistuneesti alkionsiirto lahjoitetuista munasoluista. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon kuudennella raskausviikolla.

– Se oli minulle valtava shokki ja hetken ajattelin, ettei millään ole enää mitään väliä. Koin häpeää ja syyllisyyttä siitä, etten pystynyt pitämään huolta pienestä ihmisen alusta.  En osannut käsitellä asiaa läheisten kanssa, koska koin, että asia on vaikea kaikille.

Toivuttuaan Saija kuitenkin päätti, että ei halua jättää prosessia kesken ja päätti yrittää uudelleen. Toinen alkioista ei kuitenkaan ollut selvinnyt pakastuksesta, joten klinikka etsi Saijalle uuden munasolujen luovuttajan. Siittiösolut tulivat samalta luovuttajalta kuin aiemmat. Saijalle saatiin neljä alkiota.

–  Olen tavattoman kiitollinen sukusolujen lahjoittajille. Ilman heitä moni perhe jäisi surun ja tyhjän sylin valtaan. Haluankin sano, että jos yhtään koet halua auttaa jollain tavalla, on sukusolujen luovutus yksi arvokkaimmista tavoista, Saija muistuttaa.

Lue myös: Koskettava tositarina: Ystävän lahjamunasolulla raskaaksi

Valitettavasti myös toinen raskauksista päättyi hyvin aikaisessa vaiheessa keskenmenoon. Vuosi sitten lokakuussa oli kolmannen yrityksen aika. Siitä tuloksena Saijan sylissä on nyt Saimi.

Yksinäisyys kuormittaa

Jo raskausaikana Saija tunsi surua siitä, ettei hänellä ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa merkittävää aikaa elämässään.

Kahden aiemman keskenmenon vuoksi vahva menettämisen pelko oli jatkuvasti läsnä. Lisäksi Saijan oli huolehdittava samalla vanhasta, sairaasta koirastaan, jota piti välillä öisinkin käyttää ulkona.

– Koin surua siitä, ettei minulla ollut ketään, jonka kanssa olisin jakanut arkeani tai raskauttani. Olin jopa kateellinen pariskunnille, jotka odottivat lasta yhdessä.

Myös synnytys oli rankkaa yksin – erityisesti, kun kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaisesti. Saijan verenpaine alkoi kohota raskausviikolla 33 ja virtsaan erittyi proteiinia. Saija sai verenpainelääkityksen, mutta tilanne ei helpottanut, vaan verenpaine kohosi entisestään.

Selvien raskausmyrkytysoireiden vuoksi Saijalle tehtiin vielä saman raskausviikon aikana kiireellinen sektio.

– Se oli aivan hirveä kokemus, sillä sektion mahdollisuus ei ollut käynyt mielessänikään ja minua pelotti niin paljon, että loppuvaiheessa minut nukutettiin. En myöskään saanut nähdä Saimia kuin vilaukselta, mikä harmittaa edelleen, Saija suree.

Saimi painoi syntyessään vain 1780 grammaa, mutta voi keskosuudesta huolimatta koko ajan hyvin.

Saijan kunto sen sijaan romahti seuraavana päivänä, kun verenpaineet nousivat jälleen pilviin. Hän joutui kahdeksi yöksi teho-osastolle.

Vaikka Saija tiesi Saimin olevan hyvissä käsissä, oli vauvasta erossa oleminen kamalaa. Saija koki olonsa hyvin yksinäiseksi, sillä kukaan läheinen ei päässyt katsomaan häntä teho-osastolle.

Tukiverkko on tärkeä

Kahden ja puolen viikon sairaalassa olon jälkeen kaksikko pääsi kotiin aloittelemaan uutta elämää.

Ystävät olivat tehneet pakastimeen ruokaa ja auttoivat kaupassa käynnissä sekä ulkoilussa. Se oli korvaamaton apu, sillä Saijalla oli täysi työ Saimin hoitamisessa.

Keskosuuden vuoksi Saimille tehtiin syöttöpunnituksia, eli paino mitattiin ennen ja jälkeen syömisen. Lisäksi Saimilla oli nenämahaletku, jonka kautta annettiin pumpattua rintamaitoa imettämisen lisäksi.

– Vastuu Saimin painon kehityksestä tuntui suurelta ja minun oli vaikea luottaa lopulta siihen, että hän saa minulta riittävästi ravintoa. Onneksi kaikki on kuitenkin sujunut hyvin.

Saija käy usein äitinsä luona, sillä vierailut ovat hänelle ihanaa lepoa arjesta – äiti hoitaa Saimia sen ajan, kun Saija saa rauhassa syödä ja käydä suihkussa. Saija korostaakin itsellisestä vanhemmuudesta haaveilevalle turvaverkon merkitystä.

– Tukiverkon on tärkeä olla kunnossa ja omia voimavaroja on hyvä puntaroida. Omia sydämen toiveita on tärkeä kuunnella, eikä antaa ulkopuolisten vaikuttaa niihin. Vaikeuksista huolimatta itsellinen äitiys on ollut minulle oikea valinta. Äitiys tuntuu luonnolliselta ja ihanalta, Saija päättää hymyillen.

Lue myös: Riikka sai lapsen 12 vuoden toivomisen jälkeen, mutta ensin hän saavutti jotain lastakin suurempaa

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X