Kuulokkeet korville ja suklaata suuhun – Vanhempien parhaat itsehillintäkeinot lapsen raivotessa

Mindfulnessia ja parvekejäähyjä

”Jos nelivuotiaani saa itkupotkuraivarin, kun legorakennelma ei kestäkään viimeistä palikkaa, otan lapsen syliini. Huudosta huolimatta yritän selittää, mikä hommassa meni vikaan, ja etteivät ne palikat varmastikaan huutamalla tartu toisiinsa, vaan pitää yrittää uudestaan. Jos taas kaksivuotiaani alkaa mellakoida, kun ei saakaan suklaata ruoan sijasta, annan hänen huutaa raivonsa julki. Kun hän rauhoittuu, jatkamme ruokailua.”

”Harjoitan mindfulnessia omalla tekniikallani. Keskityn tilanteeseen, otan raivon vastaan, kuvittelen olevani tukeva kallionseinä myrskyävän meren ääressä. Joskus käämit kärähtävät ja desibelit nousevat itselläkin. Silloin pistän itse itseni jäähylle vaikka parvekkeelle.”

”Kun olin lapsi, perheessämme ei saanut näyttää negatiivisia tunteita. Nyt kolmen pienen lapsen äitinä minun on hirveän vaikea ottaa vastaan lasteni raivokohtauksia. Olen kyllä antanut heidän raivota, ja minä olen itse se, joka raivoaa perheessämme välillä eniten.”

”Kun itse pysyy tyynenä, lapsi peilaa mielentilan, ja omakin hermo pitää paremmin. Tilanne menee nopeammin ohi kuin silloin, jos vain karjutaan. Toinen tosi hyvä juttu on todeta, että ’tiedän, että sinua nyt harmittaa, ja se on ihan ok. Äitiäkin harmittaa välillä ihan hulluna’.”

”Menen keittiöön syömään pari palaa suklaata ja laskemaan kymmeneen. Sitten taas jaksaa.”

Lue myös: Lasten pahimmat möläytykset
Keskustele: Kun 3,5 v lapsi kiukuttelee koko ajan

Kuulokkeet päähän ja rusinoita suuhun

”Joskus laitan kuulosuojaimet ja sanon lapselle, että äiti laittaa nyt nämä päähän, kun huudat niin kovaa, että korvat hajoavat. Joskus myös verhojen kuvioiden miettiminen auttaa poistamaan oman ärtymyksen. Tämä varsinkin silloin, jos lapsi tarvitsee syliä rauhoittumiseen.”

”Kerran tuttavan kuusivuotias alkoi mellakoida kauppareissulla. Hän lopetti, kun minä teinkin samaa perässä: poljin jalkaa ja kitisin, hypin paikoillani ja olin mukamas kiukun kihinästä pakahtumaisillani. Lapsi katsoi minua aika pitkään, eikä enää temppuillut.”

”Rauhoitun lukemalla mielessäni mantraa: ’tämämeneeohiseloppuuaikanaan’. Toistamalla mielessäni tätä pärjään hiiltymättä.”

”Minun ärsytyshermooni iskee tahallinen tottelemattomuus, ’korvattomuus’ ja lällättely. Silloin sorrun helposti huutamiseen ja kivojen asioiden menetyksellä uhkailuun. Parempina hetkinä havainnollistan tunnetilaani liikennevaloväreillä. Sanon, että nyt äiti alkaa olla keltaisella tai ihan kohta punaisella.”

”Usein raivokohtaus tulee ulos lähtiessä. Silloin työnnän rusinoita suuhun, jos on kiire.”

Lue myös: Lapsen hassuin leikki
Keskustele: Miten toimia kun lapsi raivoaa?

Lapsi raivoaa, äiti laulaa

”Hengitän syvään ja yritän rauhoittaa hengityksen, suljen osin silmiä, vien katseen alaspäin, sanon lapselle jotakin rauhallisesti ja odotan. Jos raivoaja meinaa tehdä vahinkoa itselleen, toisille tai tavaroille, otan hänet jäähysyliin ja pyrin taas saamaan mielen aktiivimeditaatioon.”

”Kun lapsi mätki, eivätkä mitkään rauhalliset kiellot tai jäähyt tehonneet, näytin lapselle tunteeni avoimesti. Lyöminen jäi pois melko pian sen jälkeen, kun aloin oikeasti suuttua siitä. En huutanut saati satuttanut lasta, mutta en myöskään näytellyt rauhallista. Tarvittaessa häädin lapsen luotani, jos hän ei kiellosta huolimatta lopettanut. En vaan suostunut enää toimimaan nyrkkeilysäkkinä.”

”Olen vain hiljaa, käännyn pois ja kihisen itsekseni. Olen kuitenkin lapsen lähellä ja keskityn tekemään jotain arkista, kuten ripustamaan pyykkiä narulle – edes yhden minuutin ajan. Sen jälkeen menen rauhoittelemaan tyttöä, silittelemään ja jutustelemaan. Toinen kikka on kääntää lapsen huomio muualle, viedä ikkunan luo, laulaa tai ruveta kertomaan tarinaa.”

”Olen mennyt hetkeksi pihalle/saunaan/toiseen huoneeseen huutamaan (niin ettei lapsi kuule) voi veetä ja muita kirosanoja.”

Lähde: Kaksplus.fi

Lue myös: ”Syötä vauvaasi seksi ohessa” – Neuvolan hulluimmat ohjeet
Keskustele: Lapsi pihalle raivoamaan?