Minun tarinani 22.01.2014 Päivitetty 11.06.2021

Mikä on oikea ikä perustaa perhe?

Lääkäri patistaa tekemään lapset nuorena, mutta löytyykö siihen hätään puoliso? Parikymppisenä jaksaa yövalvomiset, mutta nelikymppisenä on talous kunnossa. Onko olemassa oikeaa ikää perustaa perhe?

Teksti
Elina Teerijoki
Kuvat
Kristiina Kurronen / SKOY
9 kommenttia

Suomalaisnaiset saavat esikoisensa 28,5-vuotiaina. Se on lähes vuotta myöhemmin kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

Perheenperustamisiän valintaan vaikuttaa moni asia. Halutaan opiskella, päästä työelämään tai löytää kumppani, jonka kanssa viihtyy muutenkin kuin lasten vuoksi. Tai halutaan tehdä lapset ”alta pois”, jotta nelikymppisenä voi jo elää omaa elämäänsä.

Perhesuunnittelu toimii: 70 prosenttia Kaksplussan lukijaraatilaisista on tyytyväinen äidiksituloikäänsä.

Monella on toive saada lapsi ennen tiettyä ikää kuten 25- tai 30-vuotispäivää.

– Halusin lapset alle 30-vuotiaana, etten olisi ”vanha äiti”, sanoo eräs raatilainen.

Mistä puoliso?

Puolison puuttuminen on yleisin lapsenhankintaa siirtänyt syy.

– Olisin ollut valmis äidiksi 30 täytettyäni, mutta sopivaa isää ei ollut, vain sitoutumiskammoisia miehiä, toteaa eräs vastaaja.

Sattuman merkitys kasvaa, kun katsotaan nuorimpia ja vanhimpia synnyttäjiä. Se on tärkein synnytysikään vaikuttava asia niille alle 20-vuotiaina tai noin 40-vuotiaina äidiksi tulleille naisille, jotka osallistuivat Minna Kelhän väitöstutkimukseen muutama vuosi sitten.

– Nuoret äidit ovat usein tulleet vahingossa raskaaksi, mutta päättäneet sopeutua. Monet varttuneemmat äidit olisivat toivoneet lapsia aiemmin, mutta eri syistä eivät ole niitä saaneet, Kelhä tiivistää.

Vauva vai opinnot ensin?

Kelhän haastattelemat nuoret äidit ovat usein kohdanneet ennakkoluuloja. Eräältä kolmatta lastaan synnyttäneeltä äidiltä oli kysytty, onko kaikilla sama isä.

– On vaikea kuvitella, että tällaista kysyttäisiin kolmikymppiseltä. Vaikka lapsensaanti-iästä ollaan huolissaan väestöpoliittisista syistä, paheksutaan niitä, jotka eivät toteuta keskiluokkaista ihannetta koulutuksen hankkimisesta ennen perhettä. Nuoretkin äidit haluavat kuitenkin käydä koulunsa ja saada ammatin, Kelhä sanoo.

Nuoret äidit ovat perhekeskeisiä. Moni heistä on itse syntynyt nuorelle äidille, ja vaikka raskaus olisi alkanut vahingossa, äitiyden toivottu aika olisi kuitenkin ollut pian.

Samaa mieltä ovat Kaksplussan lukijaraatilaiset. Alle 20-vuotiaina äidiksi tulleista lähes 60 prosenttia sanoo halunneensa äidiksi joko omasta halustaan tai yhteisestä päätöksestä kumppanin kanssa. Vahingossa on tullut raskaaksi 23 prosenttia.

Nuoret vanhemmat saivat raadin pohtimaan kypsyyttä äidiksi ja isäksi. Moni vastaaja epäilee, ettei nuori aina ymmärrä, mihin sitoutuu, ja että ”menetettyä nuoruutta” halutaan elää myöhemmin.

Miten nelikymppinen jaksaa?

Vanhemmalla iällä haasteet ovat toiset. Minna Kelhän haastattelemat nelikymppiset pohtivat raskauden sujumista ja sitä, ehtivätkö saada lisää lapsia. Pitkään työelämässä olleet naiset ovat tottuneet suunnittelemaan elämäänsä, ja vauva-arjen säätelemättömyys on monelle yllätys.

Nelikymppisiä ahdistavat puheet riskiraskauksista ja päätöksen tekeminen esimerkiksi lapsivesipunktiosta.

Lukijaraatia mietityttää, miten nelikymppinen jaksaa vauvan kanssa. Moni arvelee, ettei myöhäinen äidiksi tulo ole oma valinta.

Sekä ”liian vanhat” että ”liian nuoret” äidit ovat kuulleet kommentteja iästään – joskus hyvin tylyjä. Kumpaakin ääripäätä saatetaan myös syyttää itsekkyydestä.

– Ulkomailla asuessamme minua pidettiin automaattisesti lapsen isoäitinä. Suomessa on enemmän ikäisiäni äitejä, kertoo eräs vastaaja.

– Sukulaiset melkein pakottivat aborttiin, soittelivat yötä päivää ja sanoivat, että jään yksin ja lapseni huostaanotetaan, kertoo toinen.

Koettu onni on kuitenkin äidin iästä riippumatta suuri.

– Lasta todella arvostaa, kun tällaisen ihanan lahjan vielä elämässä saa, sanoo 42-vuotiaana toista lastaan odottava äiti.

– Nuoret äidit eivät valitse helppoa tietä, mutta parempaa tietä ei voisi olla,  sanoo eräs alle 20-vuotiaana äidiksi tullut.

 

Lue kahden eri ikäisenä esikoisensa saaneen äidin tarinat huhtikuun 2014 Kaksplussasta!

KP_header_tilaalehti_300x250-0414

Kaksplussan voit tilata kotiisi täältä. 

Kommentit (9)

Oikea perheen perustamis ikä on 30-35 vuotiaana. Miten tähän sitten päästään niin kaikkein tehokkain keino olisi ottaa kaikilta alle 3 kymppisiltä vanhemmilta lapsilisät kokonaan pois.

1. Ihmisellä täytyy olla myös nuoruus. Ja nuori ihminen kaipaa toimintaa, joillakin se on vain biletystä toisilla on joku urheilu harrastus toisilla taas musiikki ja joillakin opiskelut.

2. Perheen perustaminen edellyttää täydellistä elämän muutosta. Ei voi olla näin että viedään viikonloppuisin lapset mummolaan että päästään itse bilettämään, vaan lapsen syntymä tarkoittaa sitä että siihen sidoututaan vähintään (riippuen lasten lukumäärästä) seuraavat 18 vuotta 24/7.

3. Vanhempien täytyy kyetä asettamaan myös lapsille rajat ja se edellyttää vanhemmilta iän tuomaa elämän kokemusta.

4. Ei voi olla näin että ”perustakaa perhe vaikka 2 kymppisenä kyllä se yhteiskunta tulee sitten apuun”. Vaan kyllä jokaisella täytyy olla itsellä sen verran vastuuntuntoa että tietää milloin on oikea aika perustaa perhe.

Mitkä ovat sitten seuraukset liian nuorena perustetuista perheistä?

A. Mennään yhteen hankitaan lapsi jos toinenkin, muutaman vuoden päästä erotaan ja sitten käräjillä tapellaan lasten huoltajuudesta.

B. Vanhemmat jatkavat lapsen syntymän jälkeen samaa nuoruuttaan eli viikonloppuisin viedään lapset mummolaan että päästään itse bilettämään. Joten lapset joutuvat käytännössä heitteelle jonka seurauksena lapset päätyvät joko huostaan ottoon tai sitten niistä ei kasva kunnon kansalaisia.

C. Vanhemmat sitoutuvat lapsiinsa alusta asti, mutta sitten kun lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoaan niin vanhemmat alkavat elämään menetettyä nuoruuttaan joka päätyy avioeroon.

D. Vanhemmat sitoutuvat lapsiinsa ja pysyvät yhdessä koko elämänsä, mutta elämä on alusta loppuun asti yhtä helvettiä joka johtaa jossain vaiheessa joko alkohoolisoitumiseen, mielenterveyden menettämiseen tai molempiin.

olen itsekin homo niin en ajattelut perustaa perhettä

olen itsekin homo niin en ajattelut hankii lapsii

Toinen nimimerkkini on sami pulkkinen

Erittäin hyvää tekstiä

Mielestäni hyvin positiivista ja hyvää tekstiä

Voi helevetti miten mustavalkoista ajattelua…itse sain esikoisen 21-vuotiaana, toisen 27-vuotiaana ja saman miehen kanssa nyt tulee 10v. Yhdessäoloa. Saan harrastaa urheilua siinä ohessa, meillä on onnellinen suhde edelleen ja saadaan käydä ulkona silloin kun huvittaa tuulettumassa ja mummo ottaa mielellään joskus lapset hoiviinsa (lapset EI ole heitteillä),nuoruutta en oo menettäny vaan saanu elää sitä ihan hyvin eikä mikään ”perskänni”-meininki oo ikinä kiinnostanu,saan myös harrastaa vapaasti mitä haluan, ja onnellinen olen :) inhottavaa lokeroimista sinulta,lienet katkera ihminen.

Vastaa käyttäjälle arman Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X