Minun tarinani 29.10.2016 Päivitetty 14.08.2023

Minun tarinani: Rakkaus toi elämääni lesken ja kaksi lasta

Elsa, 27, tuli äidiksi pikavauhtia rakastuttuaan leskeksi jääneeseen yksinhuoltajaan Villeen, 33. Nyt perheeseen kuuluu kolme lasta: Ansa, Valma ja Armas.

Teksti
Saga Wiklund
Kuvat
Sara Pihjala/Otavamedia

”Istuin ystävieni kanssa maaliskuussa 2014 Tampereen yliopiston ruokalassa, kun Ville tuli kyselemään muistiinpanoja kopioitaviksi. Hän jäi seuraamme istumaan. Vähitellen kaikki muut lähtivät, ja me jäimme juttelemaan. Tunsin tavanneeni sukulaissielun, ja lounas venyi kolmen tunnin mittaiseksi. Ville opiskeli historiaa kuten minäkin, mutta opinnot olivat olleet katkolla.

Järkytyin, kun Ville kertoi minulle, että hän oli jäänyt leskeksi ja Ansan, 4, ja Valman, 1, yksinhuoltajaksi puoli vuotta aiemmin. Tytti-vaimo oli sairastunut rintasyöpään odottaessaan Valmaa. Syöpää ei huomattu eikä hoidettu ajoissa, ja se pääsi leviämään. Tytti oli itse ammatiltaan lääkäri ja tutki syöpiä. Tunsin syvää myötätuntoa Villeä ja puoliorvoiksi jääneitä tyttöjä kohtaan.”

Lue: Johanna jäi nuorena leskeksi

Tutustuimme paremmin Facebookissa

”Ensitapaamisen jälkeen jatkoimme toisiimme tutustumista Facebookissa. Lasten sairastelun takia tapasimme seuraavan kerran vasta kuukauden kuluttua. Ville toi minulle romanttisesti kukkia kimppakämppään, jossa asuin opiskelijasiskojeni kanssa kolmistaan.

Villen tapaaminen mullisti maailmani täysin. Olin 25-vuotias opiskelija, eikä minulla ollut takanani yhtään vakavaa seurustelusuhdetta. Villen mukana myös lapset tulivat heti elämääni. Ajattelin, että miten ihania lapsia! Ansa ja Valmakin suhtautuivat minuun heti luontevasti.

Toki minulla oli joskus ristiriitaisia tunteita siitä, että tulin ”bonusäidiksi” yhdessä yössä. Toisella kerralla, kun Ville tuli lasten kanssa luokseni, hän ojensi kukkakimpun sijaan minulle oksentavan Valman. Tytölle oli tullut autossa paha olo.”

Tiesitkö: Näin tee uusperheestä perheen

Yhteinen matka oli käännekohta

”Seurustelu muuttui vakavaksi hyvin pian: tiesimme kuuluvamme yhteen. Ville ja tytöt muuttivat Seinäjoelta Tampereelle kesäkuussa. Samaan aikaan muutin itse Helsinkiin, koska olin saanut projektitöitä Kansallisarkistosta. Tein siellä päivät töitä, ja iltaisin kirjoitin graduani. Viikonloput vietin Villen ja tyttöjen kanssa totutellen samalla lapsiperhe-elämään kuuluvaan meluun ja sotkuun.

Käännekohta meille oli samana kesänä tehty Venetsian-matka: emme olleet koskaan olleet niin pitkään yhdessä ja kahdestaan. Ansa ja Valma olivat hoidossa vanhempieni luona Riihimäellä.

Vuoden lopussa työni Helsingissä loppuivat, ja muutin Tampereelle Villen ja tyttöjen luo. Olimme päättäneet, että nyt voisi olla myös yhteisen lapsen aika, ja hyvin pian, jo alkuvuodesta, aloin odottaa Armasta. Tein keväällä graduni loppuun ja valmistuin maisteriksi kesäkuussa.”

Synnytyskipu yllätti täysin

”Odotusaika meni hyvin ja tykkäsin olla raskaana. Synnytyksen suhteen minulla oli tarkat toiveet. Halusin synnyttää luomuna ammeessa. Kuvittelin, miten lillun siellä ja lapsi tulee ulos että poks. Oikein naurattavat nyt ne ruusunpunaiset unelmat!

Kaikki meni toisin, kun lähdimme sairaalaan syyskuisena aamuyönä. Synnytys oli pakko käynnistää, koska lapsivesi oli mennyt ja tulehdusarvoni olivat koholla. Jouduin heti kiinni piuhoihin.

Päivän mittaan olo tuli niin kivuliaaksi, että halusin kaikki mahdolliset lievitykset. En ollut osannut varautua niin kovaan kipuun.

Vauvan seurannan vuoksi minua ei päästetty altaaseen synnyttämään. Armas oli hieman epätavallisessa tarjonnassa, joten ponnistusvaihe kesti kauan. Poika vietiin tehohoitoon keskoskaappiin heti synnyttyään, koska hänen tulehdusarvonsa olivat korkeat. Ville kärräsi minut keskiyöllä häntä katsomaan. Tuntui oudolta ja vaikealta olla ilman Armasta, kun muilla synnyttäjillä oli vauvat vierihoidossa.”

Lue: Tällainen oli Kaisan synnytyskokemus

Olen hurjan kiitollinen lapsistani

”Kotiuduin ennen Armasta ja pumppasin hänelle maitoa viedäkseni sitä teholle. Maidon nousu teki kipeää, ja olisin tarvinnut vauvaa pumpun sijaan. Ville kiikutti kaalinlehtiä ja minä tuskailin sängyssä ihan Pamela Andersonina. Kun Armas kotiutui, imetys alkoi tuntua luontevammalta. Nyt tykkään imettämisestä, ja aion imettää niin kauan kuin se tuntuu Armaksesta ja minusta hyvältä.

Tytöt ovat ottaneet Armaksen pikkuveljekseen. He leikittävät häntä ja muistuttavat imetyksestä eli että Armas saa ”maitonänniä”. Armas on ollut terve lapsi alkuvaikeuksien jälkeen.

Olen kiitollinen kaikista lapsistani ja heidän äidikseen pääsemisestä. Minulle ei ole väliä, että olen synnyttänyt heistä vain Armaksen, sillä rakastan heitä kaikkia hurjan paljon. Toivon, että voin olla tytöille yhtä hyvä äiti kuin heidän oikea äitinsä olisi ollut.

On ollut hienoa olla paljon yhdessä perheenä ja seurata lasten kasvua. Ansa aloitti tänä syksynä jo koulun, ja Valma meni osapäivähoitoon. Itse haluan olla vielä jonkin aikaa kotona Armaksen kanssa. Ville aloittaa puolestaan kokkiopinnot, koska sillä alalla on varmempi leipä kuin historiantutkijana.”

Meidän tarina: Sami Kurosen uusperheen arkea

Kommentit (1)

Muistan Elsan harjoitelu ajoilta täällä Kansallisarkistossa.Hyvät hyssykä onko hän jo äiti.Ihana tarina.

Vastaa käyttäjälle Mamma Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X