Minun tarinani 19.04.2021

Tuula sai kuulla tulevansa mummuksi, mutta jokin ei ollut kunnossa – unohtumaton puhelu sai heittäytymään puolitutun kaulaan vaatekaupassa

Mummuna monet asiat asettuvat uuteen valoon: tytöt, pojat, oma puoliso. ”Poikani voisivat varmasti luetella monia asioita, joita en äitinä koskaan heidän kanssaan osannut”, tunnustaa Mummukirjassa viiden lapsen isoäiti.

Teksti
Tiina Torikka
Kuvat
Kirjapaja, iStock
3 kommenttia

Tuula Vainikainen istui säteillen aurinkoterassilla puhelin käden ulottuvilla. ”Mummun täytyy pitää känny lähellä, jos Prinsessa lähettää Whatsappia.” Lukemattomat isovanhemmat voivat samastua Facebook-kuvan jakotekstiin, ja se tuo edelleen vahvasti Vainikaisen mieleen tuoreen mummun hehkun ja onnentunteen.

”Höpsähtäville isoäideille naureskellaan melkein yhtä paljon kuin hankalille anopeille. Mutta se, ken kokee, ymmärtää”, Vainikainen kirjoittaa maaliskuussa ilmestyneessä Mummukirjassa.

”Jokainen lapsenlapsi on oma ainutlaatuinen itsensä. Rakkautta riittää kyllä. Vaikeitakin hetkiä on mukaan mahtunut. Niistä on edelleen vaikea puhua, sillä niin me isovanhemmat kuin lasten tuoreet vanhemmat olemme hyvin herkkiä loukkaantumaan näissä uusissa rooleissamme.”

Tiedetoimittajataustainen Tuula Vainikainen sai dramaattisella tavalla kuulla ensi kertaa, että hänestä tulee isoäiti. Hänen poikansa tuli vuonna 2012 itsenäisyyspäivän lounaalle puolisonsa kanssa, ja huikkasi keittiössä ruokaa viimeistelevän äitinsä olohuoneen puolelle.

Näyttää siltä, että teistä on tulossa isovanhemmat. Ja perään: Mutta kaikki ei välttämättä ole ihan kunnossa.

Edessä olisi kromosomitutkimukset, eikä olisi varmaa, olisiko seuraavassa itsenäisyyspäivän perhejuhlassa sittenkään vauvaa.

Koko loppuvuosi meni toivoen ja huoli päällimmäisenä. Uudenvuodenaattona Vainikainen sattui olemaan Stockmannin vaateosastolla, kun poika soitti.

Tutkimukset oli tehty. Niissä ei löytynyt mitään hälyttävää.

”Puhelun jälkeen vaeltelin siellä kuin sokea. Sitten törmäsin puolison työkaveriin. Taisin ripustautua hänen kaulaansakin ja selitin: ’Meistä on tulossa isovanhempia'”, Vainikainen kirjoittaa Mummukirjassa.

”Mikä helpotus, että sain purkaa ylenmääräisen helpotukseni jollekulle.”

Vainikainen puhuu kirjassaan kolmannesta elämästä, kun hän puhuu isovanhemmuudesta. Omien lasten kohdalla saattoi olla kiire takaisin työelämään pätevöitymään ja vaikuttamaan, kun taas mummuna lastenlasten elämä on melkeinpä kaikkein tärkeintä. Hän ei kadu valintojaan, mutta kokee kuitenkin maksavansa nyt takaisin monia velkoja.

”Omat poikani voisivat varmasti luetella monia asioita, joita en äitinä koskaan heidän kanssaan osannut tai ehtinyt.”

Mummu tyttövauvalle – neljän pojan jälkeen

Vainikaisella ei ole tyttäriä, mutta ensimmäinen lapsenlapsi oli alusta alkaen Prinsessa. Hänelle sana on lämmintä ja leikkimielistä arvostusta, vaikka toki pieni tyttö oli uutta ja erilaista neljän pojan jälkeen.

”Poikia ihastellaan jotenkin vankemmin. Söpöstelystä huolimatta uskon vahvasti, että ruusunnupuista voi aikanaan tulla vaikka teräksisen älykkäitä ydinfyysikoita tai maaperägeologeja”, Vainikainen kirjoittaa.

Isovanhemmista puhutaan joskus ilmaisina lastenhoitajina ja pakkotyöläisinä, mutta tutkitusti isovanhemmat yleensä toivovat saavansa auttaa lastenlasten arjessa ja nauttivat siitä. Kaikki eivät ole samasta muotista. Vainikainen kertoo ikäluokassa vakiintuneesta termistä uustyly mummu, jonka edustaja kategorisesti kieltäytyy mummun velvollisuudeksi usein mielletystä hoivatoiminnasta.

Vainikainen ei ole ottanut enää viittä lastenlasta kerralla yökylään, vaikka hänelle on tärkeää nähdä serkuksia yhdessä koossa. Vuoden 2019 pikkujoulujen aikaan hän emännöi 1–6-vuotiaista koostunutta viisikkoa yön yli, ja hauskanpidosta huolimatta sekä mummu että pappa tunsivat uupuneisuutensa.

”Oma ikääntyminen tulee väistämättä mieleen, samoin käsitys elämän rajallisuudesta. Mummu miettii, näkeekö vauvan aikanaan lopettavan koulunsa, aikuistuvan ja saavan ehkä omia lapsia. Kunpa pysyisi terveenä ja saisi kulkea mahdollisimman kauan lastenlastensa rinnalla”, Vainikainen toivoo.

Tuula Vainikainen toteaa kirjassa korona-ajan koettelevuuden. ”Pelkkä ajatus turvaväleistä sotii mummun perusarvoja vastaan.”

Vainikaisen oma pappa jäi etäiseksi. Matti-puoliso on isoisänä kaikkea muuta.

”Pappa on hoitanut lapsenlapsiaan alusta alkaen. Vaipanvaihto ja wc-seurustelu on sujunut häneltä luontaisesti.”

Läheiseen suhteeseen on voinut vaikuttaa hyvin samanaikainen eläkkeellejäänti ja ensimmäisten lastenlasten syntymä.

”Vaikka pääosin puuhaamme lastenlasten kanssa yhdessä, Matti on perheessämme se, joka ehtii helpommin noutamaan lapsenlapsia.”

Ensimmäisten lastenlasten koulutie on osoittanut selvästi uusia piirteitä yhteiselossa mummun kanssa. Tyttö on välillä hyvin hiljainen ja vasta tinkomisen jälkeen löytyy kerrottavaa kuulumisista.

Kouluaan aloittaessa tyttö väritti huolellisesti jääkarhun kenkiä, piirsi karhulle kaloja ystäviksi ja pyysi isoäitiä keksimään heille leluja piirrettäväksi. Mummun ehdotuksesta tyttö piirsi monta kirjahyllyä.

”Miten valtavan innostunut ja luova hän on. Kun katson hänen mantelinmuotoisia, pitkäripsisiä ja kauniita silmiään, näen hänen isänsä, joka tuli ekaluokkalaisena tohkeissaan koulusta kertoen tarinaa punaisesta muovimukista, joka päätyi kaatopaikalle. He olivat katsoneet sen koulussa televisiosta. Sydäntäni puristaa suuri hellyys.”

Lähde ja sitaatit: Tuula Vainikainen: Mummukirja (Kirjapaja 2021)

Kotiliesi.fi: Johanna, 60, on salaa isoäiti: ”Miniälleni en ole voinut kertoa minun ja Joonaksen yhteyksistä”

Lue myös

Kommentit (3)

Ne koirat varmaan hoitavat ja käyvät äitisi luona,kun hän on liian vanha ja heikko pärjätäkseen yksin. Älä ole surullinen nauti lapsistasi ja elämästä,äitisi on valinnut oman tiensä ja sinulla ei ole myöskään velvollisuuksia häntä kohtaan. Hyvää syksyä.

Niin tai sitten mummo voi olla myös sellainen, kun meillä. Asuu lähellä, mutta lastenlapset ei kiinnosta. On paljon kiinnostuneempi omista koiristaan. Ei ole vuosiin ostanut kummallekaan lapsenlapselleen edes joululahjoja, saatika synttärilahja. Jouluna koirat saisivat enemmän lahjoja, kuin omat lapsenlapset jos emme itse ostaisi niitä runsaasti. Ei koskaan ole halunnut ottaa lapsia hoitoon, tai kylään omasta aloitteestaan. Nyt en enään viitsi vaivautua itsekään olemaan aktiivinen osapuoli tässä välillä. Kesällä laitoin kirjaimellisesti välit poikki. Pitäköön koiransa ja olkoon omillaan.

Mummot ryöstää lapset vanhemmiltaan. Onneksi olen joutunut elämään kaukana lasteni perheistä että ovat saaneet kokea oikesati oman itsenäisen äitiyden ja isyyden kaikkineen mitä siihen kuuluu. Omilla lapsillani ei myöskään ollut mummoja , onneksi asuttiin taas kaukana. Mummo voi olla tosiaan pesänryöstäjä. ja pappa. kaverina kun mummolla on vauvakuukme. Lapsi häiriintyy mummosta jos se tunkee joka asiaan hänenkin elämässä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X