Minun tarinani 05.11.2014 Päivitetty 09.08.2021

NHL-vaimo Helena Koivu: ”Puhun Sofielle viroa”

Mikko Koivun Helena-vaimo antoi ensimmäisen ison haastattelunsa Suomessa Kaksplussalle. Helena kertoo jutussa NHL-perheen elämästä Amerikassa ja parisuhteen alun kommellukset.

Teksti
Emilia Saloranta
Kuvat
Jorma Marstio/Otavamedia
5 kommenttia

Sen piti olla aivan tavallinen työvuoro. Helena Koivu (o.s Kipper), 28, oli lupautunut tekemään työkaverinsa vuoron hotellin vastaanotossa. Kesäisenä lauantai-aamupäivänä riitti vilskettä.

Helena ei ehtinyt kiinnittää ihmeemmin huomiota hotelliin sisäänkirjautuvaan vaaleaan mieheen, jonka nimeä Helena ei kunnolla kuullut.

– Anteeksi, oliko se Mikkonen?, Helena tiedusteli mieheltä.

Mies katsoi Helenaa outo virne kasvoillaan. Voi hyvänen aika, onko tämä nyt joku niistä vakioasiakkaista, joita en tunnista, Helena mietti nolona.

Välikohtaus unohtui, kunnes seuraavana päivänä Mikkonen saapui vastaanottoon ja tiedusteli, oliko tiskille tuotu hänen villapaitaansa. Kun paitaa ei löytynyt, kirjoitti mies nimensä ja puhelinnumeronsa ja pyysi ottamaan yhteyttä, jos paita löytyisi.

Ohimennen hän kysyi, lähtisikö Helena hänen kanssaan kahville. Ympärillä odotti taas palveltavia asiakkaita, Helena vastasi nopeasti kyllä.

Seuraavaksi työvuoroon tullut työkaveri valisti Helenaa. ”Mikkonen” oli Mikko Koivu, 31, NHL-jääkiekkoilija ja Suomen leijonamaajoukkueen kapteeni. Kuinka Helena ei voinut tunnistaa häntä! Äkkiä Helenaa alkoi mietityttää treffilupauksensa. Hän ei minkään jääkiekkoilijan kanssa alkaisi.

Lue myös: Kirsi Alm-Siira: ”Korostan lapsilleni, että mokia ei tarvitse pelätä”

Helena ja Mikko Koivun salamarakkaus

Runsas kaksi vuotta myöhemmin Helena Koivu istuu turkulaisessa kahvilassa sylissä Sofie Elisabeth Koivu, 11 kuukautta. Elävä todiste siitä, että Mikon sinnikäs piiritys lopulta onnistui ja Helena myöntyi treffeille.

Toinen todiste on nimettömässä kimalteleva timanttisormus. Tuoreet vanhemmat avioituivat viime kesänä Mikon synnyinkaupungissa Turussa.

Sofie katselee kiinnostuneena kahvilaan poikkeavia ihmisiä, ottaa tukea vasten muutamia askeleita ja väläyttää hymyn. Sofien ensimmäinen loma Suomessa on päättymässä. Pikkuneiti syntyi Minnesotassa vuosi sitten syyskuun lopussa, iskän töiden, eli NHL-kauden alkamisen jälkeen.

Helenalla taas on alkamassa Minnesotassa kolmas kausi niin sanottuna lätkävaimona. Ensimmäisistä treffeistä ehti kulua kolme kuukautta, kun Helena pakkasi kimpsunsa ja muutti Mikon mukana maailmalle. Neljän Amerikka-kuukauden jälkeen raskaustesti näytti plussaa.

– Vaikka olemme Mikon kanssa erilaisista lähtökohdista, meillä oli hyvin samanlaiset, perhekeskeiset arvot. Ensimmäisillä treffeillä ajattelin, että aivan kuin olisin tuntenut tämän miehen aina. Muutaman viikon kuluttua tiesin, että halusin viettää hänen kanssa loppuelämäni.

Lue myös: Tällaista on muusikko Erja Lyytisen vauva-arki

Raskausyllätys

Koivut asuvat Minnesotan osavaltiossa Edinan kaupungissa omakotitalossa rauhallisella esikaupunkialueella. Edina on viides kaupunki, jossa Helena on asunut. Hän syntyi ja vietti lapsuusvuotensa Tallinnassa kolmen tytön perheen keskimmäisenä lapsena.

Kun Helenan isosisko syntyi, isä pyysi äitiä jäämään lasten kanssa kotiin, jotta hän saisi keskittyä yrityksensä perustamiseen. Isä teki pitkiä työpäiviä, äiti oli kotiäiti niin kauan kun lapset asuivat kotona. Kun Helena oli kahdeksan, perhe muutti Helsinkiin.

Matkailuinstituutin jälkeen Helena Koivu lähti Englantiin Lincolnin yliopistoon lukemaan matkailuasiantuntijaksi. Välillä hän kävi opiskelijavaihdossa Espanjassa. Hotelli, jossa Helena Mikon tapasi, oli vain väliaikainen työratkaisu valmistumisen jälkeen. Syksyllä Helenan oli tarkoitus lähteä ulkomaille töihin.

– En missään nimessä halunnut etäsuhdetta. Ajattelin, että pääseehän Amerikasta aina pois, jos en viihdy. Olen sellainen ihminen, että en suunnittele kauheasti tulevaa. Raskaana ollessani en halunnut mennä synnytysvalmennuksiin, sillä verikammoisena ajattelin, että mitä vähemmän tiedän tai suunnittelen synnytystä, sitä parempi.

Mikko ja Helena siis päättivät, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Positiivinen raskaustesti oli parille onnellinen yllätys. Hetkeksi Helena meni paniikkiin suhteen nopeasta etenemisestä.

Ensimmäiset kuukaudet uudessa maassa eivät olleet helppoja. Mikko oli viikkoja pelireissuilla, eikä tuttuja juuri ollut. Alkuraskauden aikana kaikki ruoka kuvotti. Jatkuva väsymys pakotti myös nukkumaan päiväunia, vaikka Helena ei normaalisti koskaan nuku päivällä.

– Muistan, että soitin kerran alkuraskauden aikana äidille, että apua, onko minusta tähän. Rauhoituin, kun äiti lohdutti, että tuollaiset ajatukset ovat hormonimyrskyissä aivan normaaleja.

Lue myös: Tiktakin ex-solisti Petra Gargano: ”Otan äitiydestä helposti paineita”

Amerikkalainen synnyttää sektiolla

Pikkuhiljaa Helena kotiutui. Hän tutustui Minnesota Wildin pelaajien vaimoihin ja tyttöystäviin, joiden kanssa Helena katsoi aina kotipelit yhdessä sekä teki hyväntekeväisyystyötä. Mikon kiropraktikon vaimosta Annista on tullut naisen paras ystävä, jonka luona Helena ja Sofie käyvät leikkitreffeillä.

Yhden äitiyteen liittyvän kulttuurieron Helena Koivu huomasi raskausaikana. Moni amerikkalaisäiti kertoi synnyttäneensä lapsensa sektiolla. Myös Helenan oma lääkäri tarjosi sektiota yhtenä vaihtoehtona.

– Olen perusterve, joten olisi tuntunut omituiselta mennä leikkaukseen ilman syytä. Alatiesynnytys on luonnollisempi ja turvallisempi vaihtoehto lapselle. Moni nainen valitsee Jenkeissä sektion ehkä siksi, että he pitävät sitä turvallisempana vaihtoehtona.

Helena ja Mikko eivät halunneet tietää etukäteen lapsen sukupuolta. Pienikokoisen Helenan vatsa oli iso ja alhaalla, joten kaikki arvelivat että parille syntyisi poika. Raskauden loppupuolella myös tulevat vanhemmat alkoivat ajatella odottavansa poikaa.

Kun synnytys alkoi lapsivesien menolla päivää ennen laskettua aikaa, Helena oli helpottunut. Loppuraskauden vaivat – turvonneet jalat ja jatkuva vessassa ravaaminen – tekivät olon tukalaksi. Mikko ja Helena ajoivat yhdeltätoista illalla synnytysklinikalle, johon he olivat käyneet tutustumassa etukäteen. Isänsä näköinen Sofie syntyi seuraavana aamuna puoli kuudelta.

– Luulen, että selvisin synnytyksestä niinkin hyvin, koska urheilin personal trainerin kanssa lähes viimeisille raskausviikoille. Synnytyksen aikana katselin kattoon, kun Mikko ja henkilökunta tsemppasivat minua. Mietin, että miten ihmisillä voi olla niin monta lasta, jos synnytys on aina näin rankka? Kun Sofie syntyi, kaikki kipu tuntui samantekevältä. Toistelin vain hoitajille, että ”onhan hänellä varmasti kymmenen sormea ja varvasta?”

Lue myös: Mikael Forssell: ”Olen tiukka kasvattaja”

Kiekkovaimon arkea

Tyttö osoittautui rauhalliseksi vauvaksi, joka on nukkunut pääasiassa hyvin. Neiti ei turhia ujostele, tänäänkin hän kiertää hymyillen sylistä syliin.

Sofie on käynyt kolmekuisesta lähtien katsomassa isän kotipelejä. Muutenkin Helena on pyrkinyt liikkumaan lapsen kanssa mahdollisimman paljon kodin ulkopuolella, sillä äiti ja tytär viettävät paljon aikaa kahdestaan. Jo Sofien syntymää seuraavana päivänä Mikko palasi kaukaloon.

– Jotkut ystävistäni ihmettelivät, miten saan aikani kulumaan, kun Mikko on niin paljon poissa. Kunnes he näkivät minut Sofien kanssa ja totesivat, että on sinulla tosiaan aika paljon puuhaa. Tykkään touhuta ja olla kotona, enkä malta nukkua päiväunia, vaikka Sofie olisikin nukkunut yön huonosti. Sofie myös näyttää kiukkuansa herkemmin minulle kuin kotiin tulevalle isälle tai vieraille. Heille hän on sitten yhtä hymyä.

Pelikauden aikana päivät suunnitellaan lähinnä Mikon peli- ja harjoitusaikataulujen mukaan. Tuolloin Helena hoitaa siivouksen, ruoanlaiton ja Sofien yöheräilyt. Koivun tasoiset NHL-pelaajat ovat miljonäärejä. Helena myöntää, että taloudellinen vapaus tuo turvallisuutta, mutta sitä ei jokapäiväisessä arjessa huomaa.

– NHL-vaimot eivät todellakaan juo herättyään samppanjaa ja lähde shoppailemaan. Kun miehellä ei ole aikaa, pitää itse ottaa vasara käteen ja naputella taulukoukku seinään. Kun mies on poissa, NHL-vaimon pitää olla aikamoinen moniosaaja, Helena nauraa.

Helenan äiti ja siskot sekä Mikon vanhemmat käyvät Minnesotassa muutaman kerran vuodessa. Helenaa harmittaa, että hän ehtii nähdä rakkaitaan niin harvoin. Myöskään Sofie ei pääse viettämään serkkujen kanssa samalla tavalla aikaa kuin Helena lapsuudessaan.

– Kun Mikko on poissa ja Sofiella ollut huono päivä, toivoisin, että äiti ja siskoni asuisivat lähempänä. Olisi erilaista jättää Sofie hoitoon tutuille tai poiketa kylään kahville.

Sofien kasvettua Helena on käyttänyt joskus tuttua paikallista lapsenvahtia päästäkseen pelaamaan tennistä, pianotunneille tai ruokakauppaan.

Lue myös: Sanna Kiiski: ”Jouduin uupumuksen takia sairaslomalle, kun Ben-pojan syöpä oli selätetty”

Helena Koivu: ”Kotiäitiys on etuoikeus”

Helena toivoo olevansa Sofielle oman äitinsä kaltainen vanhempi: läsnäoleva, luotettava tyyppi, jonka kanssa voi aikuisenakin puhua kaikesta. Vanhemmuus on kasvattanut Helenaa kärsivällisemmäksi, Mikkoa se on pehmentänyt.

– Lapsen myötä Mikko ei enää näytä pelipaineita tai pettymyksen tunteita niin usein kotona. Perhe on urheilijalle hyvä tasapainottaja. Kun hän näkee huonosti menneen pelin jälkeen Sofien, hävitty peli ei tunnu enää niin pahalta.

Omat urahaaveensa Helena on laittanut toistaiseksi syrjään. Hän toivoo Sofielle sisaruksia, mutta montako ja milloin, sitä Helena ei ole miettinyt.

– En ajattele kotiäitiyttä uhrauksena, ennemminkin etuoikeutena. Äitini oli kotiäiti ja se tuntui hyvältä. Äiti on ehtinyt tekemään töitä lasten muutettua kotoa. Haluan itsekin palata työelämään, sillä olen aina tehnyt töitä.

Ja on kiekkovaimon osassa puolensakin. Kesällä perhe vietti pitkän kesäloman, jolloin mökkeiltiin ja nähtiin sukulaisia koko talven edestä. Kun Mikko on kauden aikana kotona, perhe pyrkii tekemään yhdessä tavallisia asioita, pitkiä kävelylenkkejä ja kauppareissuja.

Mikko haluaa viettää aikaa myös tyttärensä kanssa kahdestaan. Leikin jälkeen hän laittaa Sofien usein rattaisiin ja lähtee vaunulenkille.

– Mikko on kotona ollessaan omistautuva isä. Ja kyllä hän osaa tehdä kotitöitä ja pestä pyykkinsä. Joskus hän hemmottelee minua tekemällä illallisen, jonka nautimme Sofien mentyä nukkumaan. Hänellä on muutama bravuuriruoka, jotka hän tekee todella hyvin. Minulle on tärkeää naisena, että minua pidetään arjen keskellä välillä jalustalla ja hemmotellaan.

Lue myös: Katri Manninen: ”Lapsiperhearki oli kaaosta ennen ADHD-diagnoosiani”

Kolmen kulttuurin tyttö

Helena Koivu puhuu Sofielle viroa ja Mikko suomea. Amerikkalainen kulttuuri ja kieli tulevat tutuiksi kodin ulkopuolella. Vanhemmat toivovat, että kansainvälisyydestä olisi Sofielle tulevaisuudessa hyötyä. Virolaisesta kulttuurista Helena toivoo Sofien oppivan perhekeskeisyyden.

– Olen itse tottunut jakamaan kolmen tyttären sisarusparvessa kaikki asiat. Mikko välillä ihmettelee, miten te jaksatte puhua koko ajan. Saatan joskus huomata, että apua olen juonut aamukahvia ja jutellut Skypessä kolme tuntia äidin tai siskojeni kanssa. Mikon lapsuudenperhe on perhekeskeinen, mutta ehkä urheilevilla veljeksillä juttelu ei ole ollut niin keskeistä. Me puhumme ja analysoimme siskojen kanssa asiat puhki. Myös anoppini on minulle läheinen.

Kun Mikon ja Helenan perheet kokoontuvat yhteen, meininki muistuttaa italialaista perhettä. Naurua ja ääntä ei puutu.

Näin oli myös viime kesänä Turussa järjestetyissä häissä, joissa lähes 200 sukulaista ja ystävää todistivat parin aviotumista. Helenan molemmat siskot olivat kaasoina ja Mikon Saku-veli oli yksi bestmaneista. Sofie katseli vihkimistä kirkossa mummun sylissä.

– Mikko kosi kun olin viimeisilläni raskaana. Minusta avioliitto oli luonnollinen jatke perheen perustamiselle.

Häissä pidetyissä puheissa muisteltiin monta kertaa parin ensikohtaamista ja sitä kadonnutta villapaitaa, jota ei tietenkään ollut olemassakaan.

Juttu on julkaistu Kaksplussassa 11/2014.

Lue myös: Aino-Kaisa Saarinen: ”Aion treenata synnytykseen asti”
Keskustele: Lätkävaimot ja tyttöystävät

Kommentit (5)

muuttakoon Helena lasten kanssa Suomeen , täällä lastenhoito ja koulutus on ilmaista.
ei täällä asuminen maksa 15.000 €/ kk , hän voi pyörittää yritystään Suomesta käsin .
Helena valittaa miten hänellä on ikävä omaisiaan ja lapset eivät voi tavata serkkujaan .
Mikko myös tarvitsee omia lapsiaan , eestaas lentäminen Suomen ja Usa:n välillä on
vaarallista , henkensä säilyttää parhaiten asumalla Suomessa , älytöntä kasvattaa lapsia
virolaisiksi kun se on pelkkö peräkylä , Helena taitaa olla aika rahanahne kun tilitkin oli
tyhjentänyt , siinä kai yksi syy Mikon erohakemukseen , Helena näyttelee empaattista
mutta taitaa olla melko sisäänpäin kääntynyt joka välittää vain omista sukulaisistaan .

Toivon hän jättää talon lapsille ja Helenalle. Eikä heitä pihalle 🙄

”Vaikka olemme Mikon kanssa erilaisista lähtökohdista, meillä oli hyvin samanlaiset, perhekeskeiset arvot.”

Niin näytti Mikolla olevan perhekeskeiset arvot,pettänyt puolisoaan mm pornotähden kanssa.Varsinainen herrasmies!🙄Raha ja maine ei tuo onnea,vaikka varmaan hienoa oli olla NHL-tähden vaimo,ainakin kulisseissa.

En ole turhien sektioiden kannattaja, mutta sektio on nimenomaan lapselle turvallisempi vaihtoehto, kun alatiesynnytys taas äidille. Toisaalta alatiesynnytyksessä on hyviä vaikutuksia myös lapselle mitä sektiossa ei ole, kuten esim lapsen vastustuskyvyn parantuminen.

Sektio on iso leikkaus ja äidillä voi mennä kauan siitä toipumiseen. Toisaalta ehkä Jenkeissä sen jälkeen annetaan myös parempaa hoitoa ja äiti saa enemmän apua esim sairaalassa vauvan hoidossa. En usko että muuten se olisi niin suosittu synnytysmuoto.

Helena ei vaikuta kovinkaan rehelliseltä ihmiseltä.

Vastaa käyttäjälle M Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X