Pinjan 10-henkinen perhe on lähes omavarainen – Vaikkei sama elämäntapa sovi kaikille, tämän siitä voi ainakin oppia

Suurperheen sähkölasku oli koko viime vuodelta vain 300 euroa, ja sadonkorjuuaikana ruokakauppaan menee pari kymppiä viikossa.

Teksti Maria Mäkituomas
Kuvat Pinja Vuorisalon kotialbumi
omavarainen
Pinjalla ja hänen miehellään Henkalla on kahdeksan lasta.

Kun Pinja ja Henkka Vuorisalo alkoivat rakennuttaa taloaan 15 vuotta sitten, heidän mielissään siinsi omavarainen arki. Kumpikin oli varttunut kodissa, jossa osa ruuasta kasvatettiin itse. He kuitenkin halusivat viedä omavaraisuuden astetta pidemmälle.

– Yksinkertainen elämäntapa on aina kiehtonut minua. Olen unelmoinut siitä lapsesta asti, Pinja kertoo.

Muutamaa kuukautta pariskunnan tapaamisen jälkeen Pinja muutti Taivassaloon maatilalle, joka oli Henkan perheen omistuksessa. He alkoivat rakennuttaa unelmiensa kotia ja kun tuli aika tehdä sukupolvenvaihdos, Henkka ja Pinja ostivat osuuden maatilasta ja sitä ympäröivästä metsästä Henkan vanhemmilta.

Lue myös: Julianna Kovanen on 11 lapsen äiti ja raskaana – ”Koen tärkeäksi hoitaa lapseni itse”

Pinja ja Henkka omistavat metsäkoneyrityksen, joskin nuorimpien lasten ollessa yhä pieniä Pinja on ollut pääasiassa kotona. Perheeseen kuuluu kahdeksan lasta: Elias, Anna, Ilona, Linnea, Selma, Justus, Joosua ja Hilma. Esikoinen on 15-vuotias, kuopus vuoden ikäinen.

Omavarainen arki ei ole ilmaista

Pinja kertoo, että kahdeksanlapsiseksi perheeksi heidän kulunsa ovat sangen pienet. Sekä talo että käyttövesi lämpiävät puilla. Lämpöä tulee niin puuhellasta, vesikiertoisesta lattialämmityksestä kuin varaavasta takasta.

Vesi saadaan omasta porakaivosta. Se on kätevää, koska vettä kuluu runsaasti viljelysten kasteluun ja kotieläimet juovat paljon.

omavarainen

Kuvassa on perheen nuorin nelikko: Selma, Justus, Joosua ja Hilma.

Aurinkopaneelit katolla kattavat puolestaan suuren osan tarvittavasta sähköstä.

– Sähkölaskumme oli koko viime vuodelta vain 300 euroa.

Lue myös: 1 600 euron sähkölasku sai suurperheen äidin järkyttymään: ”Viikkorahaan ei ole varaa”

Puuhellan lämpiäminen kestää reilun vartin ja uunin saa kuumaksi puolessa tunnissa. Piharakennuksessa on pannu ja lämmintä vettä saa tarpeeksi, jos pannussa polttaa 2–3 pesällistä puuta päivässä.

Lähestulkoon omavarainen elämä ei silti ole ilmaista. Vaikka puu tulee omasta metsästä ja se kaadetaan ja pilkotaan oman yrityksen koneilla, on sekä metsään että koneisiin sijoitettu aikanaan rahaa. Myös eläinten ja viljelysten ylläpito maksaa.

Pinjan mukaan heidän arkensa on asettanut vain yhden haasteen lasten kannalta. Koulu sijaitsee 12 kilometrin päässä, ja siksi sinne on kuljettava koulutaksilla. Muuten hyvät puolet voittavat huonot.

Entä kaipaako hän koskaan mitään mukavuuksia, joita kotona ei ole?

– Kesällä tulee joskus ikävä ilmalämpöpumppua. Puuhella lämmittää ruokaa laittaessa taloa niin, että kesähelteillä tulee joskus kuuma.

Puuhella on todella helppokäyttöinen, Pinja vakuuttaa.

Ongelma muuttuu kuitenkin voitoksi talven tullen. Yläkerran vesikiertoisia pattereita ei yleensä tarvitse pitää talvisin päällä, koska ruuanlaitosta vapautuva lämpö ja varaava takka pitävät talon lämpimänä.

Jos pakkaset yltyvät koviksi, jonkun on hyvä olla kotona vahtimassa ja tarvittaessa lisäämässä puuta pesään, ettei talo pääse jäähtymään.

Todellista lähiruokaa

Pinjan ja Henkan maatila on osa maatalousyhtymää, jota he hoitavat yhdessä Henkan veljen ja tämän perheen kanssa. Pelloilla kasvaa vehnää, kauraa ja ohraa. Eläinten ruuaksi kasvatetaan rehuhernettä ja heinää.

Maatilan lisäksi Pinjan perheellä on yksitoista lammasta, neljä ankkaa, yksitoista kanaa, yksi kukko ja kuusi tipua. Heillä on myös kolme kissaa. Uusimpana vahvistuksena perheeseen on hankittu koiranpentu.

omavarainen

Karitsa ja tipu ovat hellyttävä näky yhdessä.

Ruokapöydän antimet koostuvat pitkälti omasta maasta. Kasvimaa tuottaa perunoita, herneitä, maissia, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, palsternakkaa, lehtikaalia, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, punajuuria, härkäpapua, purjoa sekä monenlaisia yrttejä.

Koska perhe syö pääasiassa omien kotieläintensä lihaa, jää kaupan ostoslista lyhyeksi varsinkin sadonkorjuuaikaan.

– Ostamme kaupasta lähinnä leikkeleitä, juustoa ja maitoa, jota meillä kuluu monta litraa päivässä. Toiveenamme on, että joskus saisimme oman lehmän.

Eikä siinä vielä kaikki. Perhe kasvattaa vadelmaa, pensasmustikkaa, raparperia, tyrniä, mansikkaa ja karhunvatukoita. Muita marjoja haetaan metsästä, samoin sieniä.

omavarainen

Joosua ja Hilma ovat olleet äidin apuna kasvimaalla.

Oman pihan omenilla, luumuilla, päärynöillä ja kirsikoilla herkutellaan eri muodoissaan ympäri vuoden, koska Pinja säilöö, kuivaa ja pakastaa hedelmiä. Aprikoosi- ja persikkapuut eivät puolestaan ole vielä tuottaneet satoa.

Talvella ja keväällä kaupasta ostetaan myös tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, sillä omaa satoa ei toistaiseksi riitä vuoden ympäri.

Pinja nauttii siitä, että työ maatilalla on vaihtelevaa ja vuodenaikojen sanelemaa. Henkka paiskii töitä metsäkoneyrityksessä, hoitaa perheen omaa metsää ja peltoja, rakentaa laitumia sekä siirtää eläimiä laitumelta toiselle. Pinja puolestaan kitkee, kastelee, huolehtii eläimistä, laittaa ruuan, pyykkää ja siivoaa.

– Ei ole koskaan hetkeä, jolloin meillä ei olisi tekemistä, hän naurahtaa.

Omavarainen arki tuo myös turvaa

Pinja haluaa osaltaan vähentää ympäristön kuormitusta. Mitä vähemmän hän kuluttaa, sitä tyytyväisempi hän on. Lisäksi hän ajattelee, että jos lihaa haluaa syödä, sitä pitää pystyä myös kasvattamaan.

Joskus Pinja ja Henkka vievät lampaita läheiseen teurastamoon. Silloin tällöin Henkka teurastaa itsekin, ja sitä lapset ovat olleet vapaaehtoisesti todistamassa.

Pinja myöntää, että varsinkin alussa oli sydäntä riipaisevaa teurastaa eläimiä, joihin on kiintynyt kuin lemmikkeihin. Hän ja Henkka silti haluavat, että lapset oppivat, kuinka paljon ruoka todellisuudessa vaatii työtä. Eikä se koske vain lihantuotantoa. Pellot, kasvimaat ja kasvihuoneet vaativat huolenpitoa ja uurastusta yhtä lailla.

omavaraisuus

Joosua poimii kuusenkerkkiä siirappia varten.

Siinä missä esikoinen auttaa isäänsä peltotöissä, perheen pienimmät osallistuvat innolla eläinten ruokkimiseen ja hoitamiseen. Polttopuiden hakeminen, marjastaminen ja keittiössä avustaminen sujuvat jo pieniltäkin.

– Tämä elämäntapa ei sovi kaikille enkä ajattele, että sen pitäisikään sopia. Mutta tämä sopii meille, ja olen todella onnellinen, että meillä on mahdollisuus elää näin.

Sitä paitsi perhe pärjäisi useita viikkoja poistumatta kotoa, jos tulisi laaja sähkökatko tai muu poikkeustilanne. Jonkinasteinen omavaraisuus toisi varmasti jokaiselle turvaa, Pinja pohtii.

Kasvua seuraamassa

Vuoden kiertokulku on näytelmä, jonka seuraamiseen Pinja ei kyllästy. Ensin on kevään musta maa, joka kynnetään, äestetään ja kylvetään. Maa alkaa versota ja syksyn tullen korjataan sato. Kerta toisensa jälkeen se on Pinjasta yhtä hienoa ja ihmeellistä.

Lähes omavarainen arki on saanut Pinjan arvostamaan ympäristöä entistä enemmän ja opettanut hänelle nöyryyttä luonnonvoimien edessä. Vaikka kaiken tekisi oikein, voi oikutteleva sää tuhota koko sadon. Silti tämä elämä on se, josta Pinja on aina haaveillut.

– Kun olin itse lapsi, ilmoitin, että aikuisena sitten haluan maatilan ja seitsemän lasta. Sen kaiken sain, ja vielä enemmänkin.

Pinjan perheen kuulumisia voi seurata Instagramissa tililtä @vuorisalolla.

Lue myös: Tällaista on lapsiperheen arki Fuengirolassa – Virpin lapset asettivat yhden ehdon Espanjaan muutolle

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä