”Jos lapsi tulee, pääsen eroon aineista” – Marianne, 35, oli narkomaani, kunnes raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa
Mariannen vauva sai vieroitusoireita ja äiti katsoi parhaaksi erota lapsen isästä, joka ei ollut valmis luopumaan huumeiden sanelemasta elämäntavasta.
Marianne, 35, moikkaa vauva sylissä koulusta palaavaa esikoistaan. Kuka arvaisi, että ison talon emäntä ja neljän lapsen äiti Pohjois-Pohjanmaalta oli vuosikymmenen huumekoukussa ja mietti vain, mistä saisi rahaa kamaan. Että tuo terve ja iloinen tokaluokkalainen oli ns. huumevauva, joka aloitti elämänsä vieroitusoireita potien.
Mutta juuri lapsi sai Mariannen tekemään ratkaisevan päätöksen. Kaksi viivaa raskaustestitikussa motivoivat tulevan äidin rimpuilemaan itsensä irti huumeista.
– Kokonaisuudessaan olin korvaushoidossa seitsemän vuotta, ja nyt olen ollut vuoden ilman mitään korvaushoitotuotteitakaan.
Marianne toivoo, että hänen tarinansa kannustaisi edes yhden kohtalotoverin kuiville.
– Tiesin, että jos lapsi tulee, pääsen eroon aineista. Lapseni pidän. Haluan, että lapset kasvavat kanssani kotona eivätkä sijoituspaikassa tai muussa lastenkodissa.
Kohtalokas kaveripiiri
Mariannen surulliset seikkailut päihteitten maailmassa alkoivat, kun hän meni yläasteelle Oulussa. Kaveripiiri vaihtui.
– Aloin matkia muita ja viettää viikonloppuja Alkon kanssa. Oli muka hienoa olla päissään. Kaikki vaikutteet päihtymiseen tulivat kyllä kavereilta eivätkä kotoa, hän kertoo.
– Kun olin 15-vuotias, elämääni tuli vielä pilveä polttava täysi-ikäinen poikaystävä. Siitähän se sitten lähti, viinaa ja pilveä. Koulunkäynti alkoi kärsiä, mutta sain kuin sainkin päättötodistuksen.
Amfetamiini astui Mariannen elämään, kun pääsi baareihin. Opiaatit tulivat kuvioihin, kun piti päästä nukkumaan. Lopulta opiaattien voimin meni lähes 11 vuotta.
”Kun olin 14, minut olisi vielä voinut pysäyttää”
Kelataan taaksepäin.
Onko mitään, millä nuoren Mariannen suunnan olisi voinut kääntää ajoissa?
– Kun olin 13–14-vuotias, minut olisi vielä hyvinkin voinut pysäyttää. Halusin vain viettää äidin kanssa aikaa, mutta hän oli minun ja pikkusiskoni ainut elättäjä ja opiskelija, joten hän oli aina poissa. 16–17-vuotiaana olin jo menetetty tapaus.
Vasta hiljattain Mariannelle on valjennut, että hänen isänsäkin oli käyttänyt huumeita.
Juuri tämä teki lapsiperheen elämästä niin turvatonta, että äiti oli päätynyt eroon ja muuttoon omille juurilleen, oman suuren suvun lähelle. Niin kauas lasten isästä, ettei tämä päässyt enää ollenkaan mukaan lasten elämään.
Rahaa sossusta tai rikollisin keinoin
Huumekoukussa ajatukset kiertävät jatkuvasti seuraavassa huumeannoksessa – ja siihen tarvittavissa rahoissa. Pysyviä ihmissuhteita ei välttämättä synny kuin toisten riippuvaisten kanssa. Niihin voi liittyä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.
”Hain aina koulutuksiin, jotteivät Kelan rahat menisi poikki.”
Toisaalta välillä kohtalotovereitten joukosta voi löytyä myös joku, jonka kanssa on tarpeeksi hyvä olla samassa vuotavassa veneessä. Sen verran hyvä olla, että parisuhde pitää kummankin kiinni huumeitten täyttämässä elämäntavassa.
Marianne ei kaunistele, millä hän tuon elämäntavan rahoitti:
– Olin sossun elätti ja varastelin. Eipä siinä muuta voinutkaan olla, kun piti saada pää sekaisin. Kävin joitakin kursseja ja hain aina koulutuksiin, jotteivät Kelan rahat menisi poikki.
Vuosien huumearjen jälkeen Marianne tunsi olevansa pohjalla. Kuvituskuva.
Huumeaddikti tuo mieleen langanlaihan ja nukkavierun ihmisen, jonka katse seisoo. Todellisuudessa monet Mariannen tavoin ovat näyttäneet huumekoukussa kuin keneltä tahansa vastaantulijalta.
Pahimpinakin addiktiovuosina naiseen saattoi päivittäin törmätä kuntosalilla, nyrkkeilysäkkiä hakkaamassa, koiran kanssa lenkkipolulla. Hänen kauneutensa veti miehiä puoleensa.
– Olen ollut tosi onnekas. Huumeista on minulle jäänyt pysyvänä terveyshaittana lähinnä sydämen rytmimuutoksia, joitten vuoksi hengästyn helposti. Niin, ja häikkää lähimuistissa, mutta se ei kyllä häiritse, hän nauraa, mutta nöyrästi.
Paljon pahemminkin olisi voinut käydä.
Ei motivaatiota nousta kuiville
Vuonna 2010 Marianne tunsi olevansa aivan pohjalla.
– Minulla ei ollut asuntoa eikä työtä. Kaikki, jotka vähänkään olivat olleet kavereita, olivat jo kuolleet tai vankilassa. Oli vain aineet ja aineiden kanssa pyörivät tuttavat. Ei mitään, minkä vuoksi voisi elää.
Marianne hakeutui opioidikorvaushoitoon osastolle ja katkolle huumepiireistä.
Neljässä kuukaudessa hän jätti hoidon kesken.
– Väsytti lähteä joka aamu hakemaan lääkettä. Kotilääkepäiviä en saanut, kun en ollut töissä – siis yhden tai kahden päivän lääkkeitä kotiin, ettei olisi tarvinnut joka päivä tulla.
Motivaatio puuttui, Marianne perustelee. Näkemys mielekkäästä tulevaisuudesta ilman huumeita. Hän repsahti jälleen.
Mariannella ei ollut kuukautisia. Eikä miehellä, jonka kanssa hän silloin seurusteli ja huumeita käytti, ollut enää mieskuntoa.
”Jos käytän aineita, lapsi otettaisiin huostaan.”
Kumpikin haki ja sai hormonihoitoa näihin ongelmiinsa. Marianne ei erityisesti suunnitellut, että lääkekuurit johtaisivat raskauteen, mutta ei hän ehkäisyäkään alkanut käyttää.
Ja niin vain eräänä päivänä Marianne teki positiivisen raskaustestin.
Huumevauva sai morfiinikuurin
Kaksi viivaa tikussa todella panivat Marianneen vauhtia.
– Onneksi pääsin uudestaan korvaushoitoon jonon ohi! Tällä kertaa otin hoidon paljon vakavammin. Tiedossa oli, että jos käytän aineita niin lapsi otetaan huostaan, Marianne muistelee.
”Mies halusi vielä olla ja mennä vanhaan malliin, kun taas minä olin aina vauvan kanssa.”
Vauva joutui synnyttyään teho-osastolle. Pienokaiselle tuli vieroitusoireita raskauden aikaisen korvaushoidon vuoksi, sillä opioidikorvauslääkettä erittyy istukan kautta sikiöönkin. Tämä on silti turvallisempaa kuin jatkaa huumeitten käyttöä, tai lopettaa käyttö seinään ja altistua täysillä vieroitusoireille raskaana.
Huumevauva kokee niin vahvoja vieroitusoireita, että niitä tavataan lääkitä morfiinilla. Kuvituskuva.
Jos synnyttäjä on huumeäiti, vastasyntynyt pisteytetään teholla taulukon mukaan.
– Jos vauva saa päivän aikana paljon pisteitä, aloitetaan morfiinikuuri. Meillä oli puklailua, jäykkyyttä raajoissa ja väsymystä, Marianne selvittää.
Lue myös: Käypä hoito – näin huumevauva vieroitetaan
Teholta Marianne ja lapsi muuttivat suoraan Ensikotiin. Marianne katsoi parhaaksi erota lapsen isästä.
– Hän halusi vielä olla ja mennä vanhaan malliin, kun taas minä olin aina vauvan kanssa enkä enää koskenut huumeisiin.
Isä ja lapsi ovat myöhemmin alkaneet tavata säännöllisesti, kunhan paikalla on samalla joku toinen, turvallinen aikuinen.
Uuden, päihteettömän arkirytmin löytymisessä Mariannea auttoi valtavasti oma äiti sukulaisineen. Marianne ei jäänyt ypöyksin vauvansa kanssa.
– Uskon, että hyvä tukiverkosto ympärillä auttaa pysymään kuivilla, Marianne kiittää.
Elämänilonsa ja toimintatarmonsa löytänyt nainen alkoi ensimmäistä kertaa elämässään opiskella tosissaan. Hän sai kokea onnistumisen iloa hyvästä opintomenestyksestä.
”Kannatan pakkohoitoa”
Äitiys sopii Mariannen pirtaan, se toi elämään rytmin ja tarkoituksen. Aluksi Marianne tosin pelkäsi jatkuvasti, olivatko ylimääräiset aineet hänen elimistössään vahingoittaneet pikkuista, mutta mitä isommaksi lapsi kasvoi, sitä helpottuneemmaksi äiti sai tulla.
Marianne oli päässyt kuiville ajoissa. Menneistä törttöilyistä ei terveydenhoidon asiantuntijoiden mukaan ole jäänyt lapseen jälkeäkään.
Kun Mariannen pienokainen oli täyttänyt kaksi vuotta, sukulaiset päästivät äidin kunnolla vapaalle. Hän lähti tuulettumaan festareille, ja siellä hän kohtasikin elämänsä miehen.
– Hän sai minut hurmattua huumorilla! Eikä ole sen koommin tarvinnut miehen takia itkeä, kun ollaan enimmäkseen naurettu, ja onhan hän komea myös, Marianne iloitsee.
Reilun vuoden kuluttua ensitapaamisesta perhe kasvoi yhteisellä lapsella, ja sen jälkeen vielä kahdella lisää. Lastenhoidon lomassa Marianne on suorittanut ammattitutkinnon ja astunut työelämään.
On vaikea kuvitella, että Marianne enää milloinkaan sortuisi huumeisiin. Hän on kuitenkin realistisen nöyrä.
– Mistäänhän ei voi olla vuoren varma. Voin vain toivoa, etteivät huumeet koskaan enää palaa elämääni. Onneksi minulla on kihlattuni, joka myös pitää huolen minusta. Jolle voin kertoa kaikesta.
Nöyränä entisenä käyttäjänä hän ei myöskään tuomitse muita. Ei niitäkään, joita edes huumevauva ei raitista.
– Toivon kuitenkin, että silloin lapset eivät joudu elämään sitä elämää, vaan ovat sijoituksessa. Kannatan raskaana olevien huumeiden käyttäjien pakkohoitoa. Jos ei sen vertaa halua saada elämänsä raiteilleen että kasvattaisi lapsen, niin on parempi joko tehdä abortti tai antaa lapsi adoptioon.
Yle: Huumevauva saa viikkokausia kestävää vieroitushoitoa
Jaa oma kokemuksesi