Vauvaa odottanut Reeta pelastui viime hetkellä tulipalosta: ”Lemmikit kuolivat ja melkein koko omaisuutemme tuhoutui”

Toisenlaiset äidit -sarjan Reeta äitiys alkoi dramaattisesti. – Keskellä yötä heräsin, kun iso koiramme haukkui alakerrassa. Olisin mennyt alas, mutten päässyt. Vastassa oli kuumuus ja savuverho.

Teksti Liina Putkonen
Kuvat Ari Heinonen/Otavamedia
Reetta Raivio pelastui tulipalosta ja huomasi olevansa raskaana

”Kärsin pahasta vauvakuumeesta jo parikymppisenä, mutta herra, jonka kanssa silloin deittailin, ei ollut valmis perustamaan perhettä. Piti odottaa melkein kymmenen vuotta, kunnes löysin eräältä nettipalstalta kuvan, jossa oli sykähdyttävän komea mies. Päätin heti, että tuossa on mieheni ja lasteni isä.

Aloimme seurustella Juhon kanssa heti ensitapaamisen jälkeen marraskuussa 2011.

Olin rakastunut, mutta alku ei ollut täysin ruusuinen. Hain apua orastavaan masennukseeni. Muutama kuukausi myöhemmin jätimme ehkäisyn pois. Olimme vuokranneet omakotitalon, jonka pihassa oli talli hevosilleni. Minä aloittelin myös kauneudenhoitoalan yritystäni.”

Vastassa kuumuus ja savuverho

”Juho oli töissä ajamassa rekkaa. Menin yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan. Keskellä yötä heräsin, kun iso koiramme haukkui alakerrassa. Olisin mennyt alas, mutten päässyt. Vastassa oli kuumuus ja savuverho.

Suljin kaikki ovet perässäni ja soitin palokunnan. Onnekseni löysin ikkunan kahvan omituisen vuokraisäntämme romujen seasta, ja juuri sen huoneen ikkunan vierestä johti paloportaat alas.

Palokunta antoi minulle lisähappea ja kertoi, että olin pelastunut viime hetkellä. Kohta yläkerta olisi ollut täynnä häkää. Koira ja kolme kissaa kuolivat, ja melkein koko omaisuutemme tuhoutui.

Olin pahoinvoiva ja väsynyt vielä pari viikkoa tulipalon jälkeenkin. Kerran huolestunut isäni soitti minulle jopa ambulanssin. Sitten tajusin katsoa kalenteriin ja tehdä raskaustestin.”

Onnea epäonnen keskellä

”Valtavan tulipalosokin jälkeen raskaus oli ilouutinen. Vaikka voin koko raskauden ajan todella huonosti, en olisi voinut olla onnellisempi. Vihdoinkin vauva!

Koti- ja työasioissa huono onni sen sijaan jatkui. Olimme vuokranneet Multialtavanhan kyläkoulun, jossa minun oli tarkoitus pyörittää sekä hevos- että kauneusyritystä.

Hevoset sairastuivat ja joutuivat karanteeniin, eivätkä lähialueen maatalojen naiset voineet karanteenin vuoksi tulla laitattamaan kynsiään.”

Koliikki rasitti arkea

”Kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa muutimme Hartolaan. Ja sitten syntyi Christian. Olin jo aikoja sitten päättänyt, että poikalapseni saisi kauniin nimen Christian. Chrisu oli koliikkivauva, ja hän itki melkein koko ajan.

Juho oli hetken aikaa kotona työttömänä, mutta hän tuntui olevan enemmän tiellä kuin apuna. Muutamassa kuukaudessa seinät alkoivat kaatua päälle. Onneksi saimme perhetyöltä apua ja minä saatoin nukkua tai hoitaa kolmea hevosta ja yhtä ponia, jotka olivat muuttaneet piharakennukseemme.

Juhon mielestä väliltämme puuttui kipinä, minä taas koin olevani ilmaa kännykän ja tietokoneen rinnalla. Mieleni alkoi olla todella matalalla.

Chrisu oli kahdeksankuinen ja lopettelin imetystä, joten sain lääkityksen helpottamaan oloani. Päätimme sinnetellä ja erota vasta, kun Chrisu täyttäisi vuoden.”

Vauvauutinen asuntoriidan keskelle

”Vuokranantajat kohtelivat meitä epäreilusti. Juho on kiltti ja olisi antanut asuntoriidan olla, mutta minä halusin puolustaa pientä perhettämme. Vein riidat käräjille.

Lopulta muutimme sittenkin yhdessä uuteen kotiin. Chrisun mahaongelmat helpottivat, kun aloimme käyttää laktoosittomia tuotteita. Sitten huomasin odottavani toista lasta. Juhostakin se oli hyvä juttu. Asuntoriita ratkesi meidän eduksemme. Eropuheet haudattiin.

Tässä välissä asuimme Joutsassa omakotitalossa. Nyt olemme juuri muuttaneet Heinolaan. Sukulaiset ovat alkaneet naureskella, ettei meidän kannata edes purkaa muuttolaatikoita.”

Imetysongelmat vaivana

”Mindy on ollut alusta lähtien helppo ja hyväntuulinen vauva – nukkuu ja syö. Ei tosin rintaa. Imetyksen epäonnistuminen on surettanut.

Mindy vietti ensimmäisen vuorokautensa teho-osastolla hengitysvaikeuksien takia. Imetys ei onnistunut lainkaan, koska hän ei päässyt rinnalle heti alussa.

Ensimmäiset kaksi kuukautta yritin kaikkia keinoja rintakumeista lähtien, ja pumppasin käsipumpulla maitoa päivittäin kunnes maidon tulo loppui. Mindy ei vain suostunut syömään rintaa.

Välillä on tuntunut, että olen siltä osin epäonnistunut äitinä. Nyt uskon, ettei pullovauva tee minusta huonoa äitiä.

Christian on suhtautunut pikkusiskoon paremmin kuin etukäteen kuvittelin. Eli periaatteessa äitiys sujuu hyvin. Olen tosin tuntenut itseni ajoittanut aika yksinäiseksi.”

Valoisa tulevaisuus odottaa

”Juho oli talvella viikot pois kotoa, sillä hänen työpaikkansa oli 80 kilometrin päässä edellisestä kodistamme ja päivittäinen ajomatka amerikanautolla (olemme harrastajia) olisi tullut kalliiksi.

Minun toiveestani meille ostettiin vähemmän kuluttava auto, ja Juho alkoi ajaa kotiin myös arki-iltoina. Se helpotti sekä yksinäisyyttä että viikonloppuja, jolloin meidän kaikkien ikävä tahtoi purkautua riitelynä ja kinasteluna.

Nyt muutimme vielä lähemmäs Juhon työpaikkaa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että elämä jatkuu hyvänä. Ylimääräisiä stressitekijöitä ei pitäisi olla näkyvissä.”

Juttu julkaistu Kaksplussassa heinäkuussa 2015.

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä