Minun tarinani 08.12.2021

Sopiiko rescue-koira lapsiperheeseen? Ei aina, mutta Riikka, 40, otti riskin: ”Lapset suhtautuvat Comotuun lempeästi ja ymmärtävät, että se on erilainen”

Sekarotuinen Comotu matkusti autolla Espanjasta Suomeen, ja siitä tuli Riikka Viskarin nelihenkisen lapsiperheen uusi jäsen. Lempeä jätti on alkuhankaluuksien jälkeen sopeutunut uuteen arkeen mainiosti.

Teksti
Anna Ferrante
Kuvat
Riikka Viskarin kotialbumi

”Maailma on täynnä kotia etsiviä koiria, katukoiria ja lisäksi tuhansittain kodista hylättyjä, mukavia tavallisia koiria, joihin omistaja on syystä tai toisesta kyllästynyt. Näiden koirien hätä ja avuntarve kosketti niin, että aloimme perheen kanssa harkita löytökoiran hankkimista joko Suomesta tai ulkomailta.

Edelliset koiramme olivat kuolleet hiljattain, ja perheessä oli niin sanotusti koiran paikka vapaana. Seuraava koira voisi olla rescue-koira.

Lue myös: 7 syytä, miksi lemmikki lapsiperheessä kannattaa

Perheeseemme kuuluu 12- ja 6-vuotiaat lapset, joten ajatus löytökoiran hankkimisesta ei ollut helppo. Monet rescue-järjestöt eivät mielellään anna koiria lapsiperheeseen, koska koiran luonne saattaa muuttua tarhaolosuhteiden jälkeen, eikä riskiä lasten turvallisuudesta haluta tietenkään ottaa.

Pitkään harkitsin asiaa ja löysin itseni yhä uudelleen Espanjasta Suomeen koiria tuovan järjestön nettisivuilta. Kävin läpi heidän välittämiään koiria, ja yhtenä päivänä kolahti ja kovaa. Sopivan tuntuinen koira oli löytynyt.

Lue myös: Koira lapsiperheeseen ennen vauvaa – vai vasta lapsen syntymän jälkeen? Luopuminen on vaiettu kipukohta

Rescue-koira Comotu on sulattanut koko perheen sydämet.

Rescue-koira on erilainen koira

Koska koira oli tulossa lapsiperheeseen, molemmin puolin kriteerit olivat tiukat. Pyysin nähtäväksi videoita koirasta lasten kanssa, ja lähetin videot kahdelle koirakouluttajalle analysoitavaksi. Videolla näkyi, että koira käyttäytyi lasten seurassa rauhallisesti mutta hieman epävarmasti.

Lopulta päädyimme varaamaan koiran.

Päätöstä helpotti osaltaan se, että tiesimme melko tarkkaan koiran taustan. Se oli asunut Malagassa vanhan miehen luona todennäköisesti rauhallista ja rutiinien täyttämää elämää viettäen, ja miehen jouduttua sairaalaan koira joutui koiratarhalle.

Eräänä lokakuun päivänä Comotu sitten saapui maantiekuljetuksella Espanjasta Suomeen ja Helsingin Länsisatamaan.

Olimme sitä vastassa mieheni ja esikoisemme kanssa. Ensitapaaminen oli jännittävä hetki: millaisen koiraan olimmekaan sitoutuneet? Kun pääsimme kotiin, koira ensi töikseen pissasi ison lammikon sisälle. Se jäi kuitenkin viimeiseksi sisälle pissaamiseksi.

Lasten kanssa olimme jo etukäteen puhuneet, että rescue-koira on vähän erilainen kuin ”tavallinen” koira, ja sen kanssa pitää toimia tietyllä tavalla. Painotin, että koiran kanssa täytyy olla rauhallinen ja antaa mielummin koiran tulla tutustumaan kuin itse ottaa aktiivisesti kontaktia.

Jo aiemmin olen opettanut lapsilleni, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai nukkuessa eikä retuuteta millään tavalla. Päävastuu koirasta ja sen elekielen lukemisesta on tietenkin minulla ja miehelläni. Jo ison koonkin vuoksi Comotua voivat taluttaa vain aikuiset.

Rescue-koira vaatii paljon työtä ja koulutusta

Comotu on nyt ollut meillä vuoden. Se on omaan väkeen syvästi kiintynyt, mutta sillä meni pitkään kotiutua ja luottaa täysin.

Työtä ja koulutusta on vaadittu paljon: olemme olleet kahden koirakouluttajan opeissa perusarkeen kuten hihnakäyttäytymiseen liittyvissä asioissa.

Comotu on oppinut hurjan paljon, ja nyt sen kanssa on huomattavasti helpompaa kuin alussa. Se rakastaa rutiineja, ja uusissa tilanteissa se on epävarma. Sillä on myös kova reviirinpuolustusvaisto, ja se täytyykin laittaa omaan huoneeseen aina kun tulee vieraita tai lapsille kavereita kylään.

Epävarmuudestaan huolimatta se pärjää hienosti ja on liikuttavaa, miten paljon se yrittää. Lapset suhtautuvat Comotuun lempeästi ja ymmärtävät, että se on erilainen.

Puhumme Comotusta päivittäin ja nauramme sen ruoka-ahneudelle. Lasten itsetuntoa selvästi kohottaa kun he saavat koiran tekemään ruuan voimalla temppuja tai kun koira tulee luo häntä heiluen ja kerjää puskien tai selälleen kellahtaen rapsutuksia.

Perheen 6-vuotias tytär Verna viihtyy Comotu-koiran seurassa.

Löytökoira voi olla myös lapsiperheen koira

Suosittelisinko löytökoiraa lapsiperheeseen? Kyllä ja ei.

Helposti ajatellaan, että rescue-koira on haastavampi kuin tavallinen koira, mutta koska näin ei välttämättä aina ole, voi yllättyä myönteisesti. Hetken mielijohteesta tai säälistä rescue-koiraa ei kuitenkaan pidä ottaa, eikä missään nimessä ensimmäiseksi koiraksi. Asiaa on harkittava vieläkin tarkemmin kuin tavallisen koiran ostamista.

Meille Comotu tuli suoraan tarhalta, mutta ”varmempi” tapa on ottaa löytökoira, joka on ehtinyt elää tavallisessa sijoitusperheessä jonkin aikaa ja saanut maistaa tavallista arkea ja siihen liittyviä tilanteita.

Rescueilla voi olla sisäsiisteyteen, eroahdistukseen, hihnakäytökseen ja terveyteen liittyviä haasteita, jotka lapsiperheen jo muutenkin kuormittavassa arjessa voivat nousta ylitsepääsemättömän stressaaviksi.

Mutta parhaimmassa tapauksessa voi käydä niin kuin meillä, että pienen vaivannäön jälkeen saa mahtavan mukavan uuden perheenjäsenen. Itse olen ollut häkeltynyt siitä, miten vahva ja intensiivinen on rescuen antama rakkaus ja kiintymys. Sitä en ole aivan tällaisena ennen koiralta saanut.”

Lue myös Kotilieden juttu: ”En mä tollasta tavallisen väristä halua” – Musta löytöeläin jää värinsä vuoksi ilman uutta kotia

Kommentit (1)

minulla on ollut 3 katukoiraa jotka ovat olleet tosihelppoja ja viisaita ja siistejä Kukaan ei koskaan sotkenut sisälle vaikka olivat alkuvuotensa olleet kadulla eivatka haukkuneet Ainoastaan yksi jota oli paljon pahoinpidelty ei halunnut vieraita muuta kuin tutut tuttavat ja vahti aina minua ettei joku kayttaytyisi uhkaavasti kohtaani ulkona

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X