Teiniäitiys oli yllätys
Suomessa on tapana tulla äidiksi ja isäksi kolmekymppisinä. Sonja Kujanpää kertoo, millaista on tehdä se kymmenen vuotta etuajassa.
Kaikki kävi nopeasti. Tammikuussa 2009 Sonja Kujanpää erosi poikaystävästään, ja alkoi seurustella vanhan tuttunsa Jesse Kainulaisen, 19, kanssa. Viitasaarelainen pari muutti yhteen, ja alkukeväästä 2009 Sonja alkoi
ihmetellä, kun kuukautisia ei kuulunut.
– Tein raskaustestin ja laitoin tikun kirjahyllylle viideksi minuutiksi odottamaan. Pyysin Jesseä katsomaan, mitä tulos näyttää. Mitä tää kaksi viivaa tarkoittaa?, Jesse huikkasi.
Sonja oli raskaana, ehkäisypillereistä huolimatta.
– Voi taivas, se oli sokki! Olin 17 ja raskaana, Sonja muistelee.
Ensimmäiseksi Sonja soitti äidilleen Pihtiputaalle ja pyysi tätä istumaan alas. Sitten tuli itku.
– Äiti lupasi olla tukena, teenpä minkä ratkaisun tahansa, Sonja sanoo.
– Jesse oli vielä enemmän pihalla kuin minä, Sonja muistelee.
Sisimmissään Sonja jo tunsi, että haluaa pitää vauvan, mutta Jesse ei aluksi tiennyt mitä tehdä.
– Keskustelimme siitä toisestakin vaihtoehdosta, mutta ajattelimme, että abortti olisi väärin niitäkin ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät lasta vuosikausia turhaan.
Koulu ja sivari tauolle
Raskaus sai jatkua. Kahdeksannella viikolla alkoi pahoinvointi.
– Kolme viikkoa oli ihan älytöntä, mikään ei pysynyt sisällä. Pyörryinkin pari kertaa ja lopulta jouduin tippaan. Jesse suoritti sivaria, mutta hänen piti keskeyttää se, koska ei uskaltanut jättää minua yksin kotiin.
Myös Sonjan hotelli- ja ravintola-alan opinnot jäivät tauolle.
Ambulanssilla synnytykseen
Lapsivesi meni kesken Salkkareiden.
– Soitin äitille, että apuva, mitä mä nyt teen. Hän käski soittaa ambulanssin, kun ei voinut tietää, kuinka nopeasti vauva tulee, Sonja kertoo.
Joona syntyi lokakuisena aamupäivänä vuonna 2009. Synnytys, joka kesti 14 tuntia, vei Sonjan voimat.
– Tiesin kyllä, että vauva oli sylissäni, mutten tuntenut mitään, koska kuume oli noussut 39 asteeseen. Näin itseni tavallaan ulkopuolelta, Sonja muistelee.
Vielä muutama yllätys oli edessä.
– En tiennyt, että istukkakin pitää vielä synnyttää, kukaan ei ollut kertonut minulle, eikä sitäkään, että imettämisen aikana tulee kipeitä jälkisupistuksia, Sonja sanoo.
Viiden sairaalapäivän ja sosiaaliviranomaisten tapaamisen – Sonja oli vielä alaikäinen – jälkeen alkoi arki. Perhe eli vauvantahtista elämää kaksiossaan.
Kaverit menivät omia menojaan, mutta Sonja ei haikaillut mukaan, vaikka Jesse ja automatkan päässä asuvat isovanhemmat olivat hyviä hoitajia.
–Ei vain huvittanut eikä huvita vieläkään. Täysimetinkin puoli vuotta. On ihanaa, kun Joonan nukkumaanmenon jälkeen voi vain rauhassa katsoa telkkaria.
Paheksuntaa ja ihmettelyä
Sonjan mielestä nuori äiti, joka käy viikonloppuisin ulkona, tuomitaan helposti.
– Jos minä käyn kerran kuussa ulkona kavereiden kanssa, olen heti huono äiti. Mutta jos kolmekymppinen äiti juhlii kerran kahdessa viikossa, kaikki ovat vain, että hyvä hyvä, kun relaat välillä, Sonja miettii.
Monet luulevat Sonjaa Joonan hoitajaksi tai siskoksi ja yllättyvät, kun tämä onkin äiti.
– Näin ala-asteen musiikinopettajaani, jolla on itselläänkin pieni lapsi. Hän luuli, että Joona on siskoni vauva, Sonja kertoo.
Jesse jäi hoitovapaalle
Kun Sonja syksyllä jatkoi keskenjääneitä opintojaan, Jesse jäi hoitovapaalle Joonan kanssa. Perhe elää Sonjan opintotuella, Jessen kotihoidontuella ja hoitolisällä sekä asumistuella.
Joskus haetaan apua sosiaalitoimistosta.
– Hyvin sitä tulee toimeen, ja kun ei tuhlaile, saattaa jäädä ylimääräistäkin, Sonja sanoo.
Jesse pääsi aloittamaan vastikään autokoulun, sillä Sonja halusi maksaa sen.
– Ajattelin, että Jesselläkin pitää olla jotain tekemistä lapsenhoidon lisäksi, kun minäkin opiskelen.
Sonja on nyt 19 ja Jesse 21. Sisaruksista Joonalle pari ei vielä haaveile.
– Kun näen pienen vauvan, vauvakuume saattaa iskeä, mutta sitten kun ajattelen järjellä, niin eihän se tähän tilanteeseen sovi. Nyt pitää opiskella ja saada töitä, Sonja miettii.
– Sitä paitsi en haluaisi olla raskaana toista kertaa.
Juttu julkaistiin Kaksplussassa 1/11.
Jaa oma kokemuksesi