Minun tarinani 01.01.2018 Päivitetty 01.09.2020

Tositarina: Kaksi synnytystä samana vuonna ­– toinen tammikuussa, toinen joulukuussa

Henna Holma, 27, synnytti kaksi lastaan samana vuonna: toisen tammi- ja toisen joulukuussa 2012. Ihan suunnitelman mukaan.

Teksti
Kaisa Pyykkö
Kuvat
Mirva Kakko/Otavamedia
8 kommenttia

”Kyllä, tämä on täysin suunniteltua! Minulla ja veljelläni on vain reilu vuosi ikäeroa, ja meistä tuli läheiset. Siksi toivoin omillekin lapsilleni mahdollisimman pientä ikäeroa, on sitten toisistaan leikki- ja tappeluseuraa. Ajattelin myös, että menevät molemmat lapset samoilla läskeillä ja samoilla valvomisilla.

Ensimmäinen raskauteni meni hyvin, mutta synnytykseen liittyi ekstrajännitystä, sillä vauva oli perätilassa. Lääkäreiden mielestä alatiesynnytys oli mahdollinen, koska vauva oli pienikokoinen ja lantionmittani sopivat.

Synnytys käynnistyi 24. tammikuuta lapsiveden menolla. Antti soitti sairaalan ohjeiden mukaan ambulanssin, joka juuttui lumeen kapealle pihatiellemme. Minua jännitti niin paljon, että tärisin kuin horkassa.

Eevi syntyi peppu edellä

Supistuksia odotettiin koko pitkä yö, ja lopulta ne käynnistettiin. Sitten alkoikin tapahtua niin nopeasti, ettei anestesialääkäri ehtinyt laittaa minulle epiduraalia. Ponnistusvaihe kesti puoli tuntia, kun en ensin ollenkaan tajunnut, miten jotain niin isoa pitäisi ponnistaa. Eevi tuli linkussa, peppu edellä.

Kun kätilö synnytyksen jälkeen sanoi tarkistavansa vahingot, suljin silmäni. Olin varma, että olin revennyt suunnilleen kahtia, mutta ihme kyllä ei ollut yhtään repeämää. Ilmeisesti peppu on sen verran taipuisampaa materiaalia kuin kova pää, että se tuli ulos joustavasti. Palauduinkin synnytyksestä nopeasti.

Imetys ei Eevin kanssa oikein lähtenyt sujumaan. Aina, kun oli hankalaa, mietin, etten enää yritä, mutta kun lapsi söi pullosta, mielen valtasi pettymys: miksei tämä onnistunut? Koska en imettänyt, kuukautiset käynnistyivät melko pian.

Toisella kierrolla tärppäsi

Emme käyttäneet ehkäisyä, koska ajattelimme, että toinen lapsi saa tulla heti, kun mahdollista. Kun Eevi oli kolme kuukautta, niskaani ilmestyi tutun näköisiä näppyjä. Sitten yksi äiti, johon olin tutustunut Kaksplus.fi:ssä odotusaikana, sanoi nähneensä unta, jossa kerroin olevani raskaana. Tein testin, ja se oli positiivinen!

Kyllä se silti vähän yllätti, että jo toisella kierrolla tärppäsi.

Toinen raskausaika meni aika lailla sivussa, kun hoidin samalla Eeviä. Välillä en edes muistanut, että olin raskaana. Tuleva vauva oli kuitenkin pää alaspäin, ja vaikka kokoarvio oli neljän kilon paremmalla puolella, lääkärit valoivat uskoa, että kyllä se varmasti mahtuu tulemaan alakautta, kun edellinenkin mahtui kaksinkerroin.

Niinhän siinä sitten kävi, että synnytys käynnistyi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, joulukuun 17. päivänä.

Neljän minuutin ponnistamisen jälkeen syntyi kolmen ja puolen kilon painoinen Atte-poika.

Sairaalasta oli kiire kotiin, koska Eevi ei ollut vielä kertaakaan ollut erossa minusta. Eevi on aina ollut aika arka lapsi, joka pillahtaa itkuun, kun joku vieras ihminen katsookin hänen suuntaansa.
Kun lähdin synnäriltä, lupasin, ettei minua nähdä siellä uudestaan ainakaan vuoteen.

Kumpaakin piti kantaa

Aten kanssa imetys sujui, ja ajattelin, että ehkä nyt Eevikin haluaa kokeilla. Tyttö ei ole kuitenkaan osoittanut mitään kiinnostusta rintaa kohtaan.

Aluksi meno oli mustasukkaista. Eevin piti päästä samaan aikaan syliin, kun imetin Attea. Onneksi Eevi oppi kävelemään päivää ennen kuin Antti lähti töihin. Hänen ei enää tarvinnut kontata äidin ja vauvan perässä.

Paljon olen kyllä kantanutkin molempia yhtä aikaa. Täytyy myöntää, että ensimmäinen kuukausi sen jälkeen, kun Antti oli palannut töihin, oli rankka. Eevi halusi syliin aina juuri silloin, kun Attea olisi pitänyt imettää. Joinakin päivinä itkimme kaikki kolme.

Keittiö on meillä huoltohuone: siellä ovat parkissa päiväsänky, sitteri ja vaunut, joihin voin laskea lapsia siksi aikaa, kun laitan ruokaa.

Olen vielä ainakin tämän vuoden loppuun kotona lasten kanssa. Sitten joko palaan töihin kauppaan tai jatkan opiskelua. Olen gradua vaille valmis saksanopettaja.

Toivottavasti lapset pääsevät samaan päiväkotiin ja ryhmään. Ainakin heidän pitäisi päästä samalle luokalle koulussa!

Joskus päiväunet yhtä aikaa

En uskalla sanoa, että vieläkään olisi helppoa, mutta on tämä jo sujuvampaa. Atte on seurallinen vauva, ja Eevi on itsenäistynyt paljon.

Muutamana päivänä lapset ovat jopa nukkuneet samaan aikaan päiväunet, mikä on tietysti ihan luksusta. Eevi nukkuu ulkona vaunuissa, ja Atte milloin sängyssä, milloin sitterissä. Toisaalta on myös ihanaa antaa aikaa vain toiselle lapselle silloin, kun toinen nukkuu.

Välillä mietityttää, miltä Eevistä on tuntunut, kun yhtäkkiä tulee toinen vauva vaatimaan sylipaikkaa. Mutta tuskin Eevi enää muistaa, millaista oli olla ainoa lapsi.”

Juttu julkaistiin Kaksplussassa 5/13.

Kommentit (8)

Onneksi lapset ovat terveitä. Yleensä elimistön annetaan levähtää ennen uutta raskautta. Mun ystävän sisar syntyi tammikuussa ja hän saman vuoden marraskuussa. Ystävällä oli kampurajalka ja selkäranka mutkalla. Lääkäri sanoi että ois äidin vaan pitänyt odottaa vähän kauemmin uutta raskautta. Yleensäkään ei suositella noin lyhyttä väliä.

Meilläkin ensimmäiset lapset 11kk ikäerolla. Nyt jo 14 ja 15 vuotiaita. Ensimmäiset vuodet meni aikalailla sumussa, mutta eipä ollut mitään ennakko-odotuksia millaista arki on käytännössä kahden vauvan kanssa. Neuvolassa sanottiin että on rankempaa kuin kaksosten kanssa, uskon sen että oli. Traumoja ei ilmeisesti jäänyt kun perhe pm sittemmin kasvanut vielä kolmella lapsella :)

Meillä kahden ensimmäisen ikäero 11 kk. Vanhempi ei osannut kävellä kun nuorempi syntyi. Istuin lattialla imettämässä ja luin samalla vanhemmalle kirjaa tai oikeammin katottiin kirjaa. Aina ovat olleet läheiset toisilleen ( myös nahistelleet), nyt 23 ja 22 vuotiaita.

Meillä syntyi samana vuonna tammikuussa yksi ja joulukuussa kaksoset.Kaikki meni hyvin ja mitään ongelmia lapsilla ei ole ollut.Nyt ovat jo aikuisia.

Ei kampurajalka ja selkärangan mutkaisuus kyllä tiheistä raskauksista ja synnytyksistä johdu. Enkä usko sen muitakaan kehityshäiriöitä aiheuttavan nykypäivänä, kun ravinto on hyvää ja elämä ei ole niin fyysistä, vaan on mahdollisuus levätä äidille se raskasta on.nuorena myös jaksaa paremmin. Omat lapseni ovat syntyneet vuoden-puolentoista välein, (neljä lasta), ja hyvin olen jaksanut ja synnytys ja odotusajatkin on menneet hyvin ja lapset terveitä. Ei raskaus ole sairaus.

Aika riskaabelia että synnytykset noin löhellä toisiaan. Lääkärit varoittaa et liian aikaisin ei sais tulla uudestaan raskaaksi koska elimistön täytyy toipua. Mun ystävä on syntynyt tammikuussa ja hänen veljensä marraskuussa. Veljellä oli syntyessään kampurajalka ja selkäranka mutkalla. Veli körsii noista vielä tänäkin päivänä, täyttää siis 50v. Onneksi tämä perhe on luultavasti välttynyt ongelmilta, toisaalta kehityshöiriöt voi ilmaantua vasta 2-3 vuotiaina.

Miimun juttua en pysty uskomaan, ihan hatusta tempaista muu kuin ystävän tarina.

Kuule, tänä päivänä ystäväni kärsii selkäranka ongelmista. Eikä oo mikään keksitty juttu. Voit tulla ihan kaveria haastattelemaan. Ja näin heille oli lääköri sanonut. Ehkä terveydenhuolto on parantunut niistä päivistä, mut kun itse sain ekan vauvan, ei suositeltu raskautta ihan heti, siis ihan 2000-luvulla. Mut siitä vaan, ottakaa riskejä, eihän se mulle kuulu.

Vastaa käyttäjälle Miimu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X