Tuukka Temonen: ”Päiväkodin tädit eivät pitäneet minusta”

Pilalla.

Hilma Temosen, 3, kruunussa ovat glitterit väärin, timantit vinossa ja mikä pahinta: se on aivan erilainen kuin isosisko Helgan, 5, kruunu. Alahuuli väpättää jo. Miten tilanteen ratkaisee isä Tuukka Temonen?

– Mun mielestä se on hieno mutta ymmärrän, jos se sun mielestä ei oo. Teetkö uuden?
Hilma huokaisee, ryttää valmiin kruunun – ja aloittaa iPadin ohjeita seuraten alusta.
– Tytöt ovat itse etsineet kruununteko-ohjeet sovelluksista, Tuukka sanoo selvästi ylpeänä.
– Olga vastusti iPadin hankkimista tosi paljon, mutta minun mielestäni taas olisi tyhmää pitkittää tietokoneen käytön oppimista.
Tuukka itse oli lapsena kova pelaamaan Commodore 64 -koneellaan, kunnes hänen isänsä takavarikoi sen ”yhden naurettavan jälki-istunnon takia”.
– Kiinnostukseni lopahti. Jos isä ei olisi vienyt konettani, saattaisin nyt olla jonkun Rovion tai vastaavan kehittäjä.

Tytöt syventyvät askarteluun pitkän keittiönpöydän ääressä, ja kuusikuukautinen Torsti-vauva tuhisee yläkerrassa. Olga-rouva rientää kengittämään hevosta. Rauha laskeutuu 113-vuotiaaseen hirsikartanoon.

Tuukka on entinen punkkari, ja soitti pitkään bassoa Apulannassa. Häneltä on kuitenkin turha kysellä, kaipaako hän vapaita rokkivuosia.
– Eivät ne olleet vapaita. Huolehdin jo 18-vuotiaana omasta levy-yhtiöstä ja sen työntekijöistä. Isäksi tuleminen ei ollut kriisi, koska olen tottunut ottamaan vastuuta muista.
Ja isänä hän sanoo olevansa varsin hyvä.
– Jos olisin koti-isä, hoitaisin monta juttua paljon paremminkin kuin Olga, Tuukka sanoo.
Kuten mitä?
– En hermostu helposti, ja jaksan jumpata vaikeittenkin asioiden kanssa. Olen esimerkiksi selvittänyt lapsille Israelin ja Palestiinan tilanteen piirtämällä rajat puuron avulla.
Elämäntilanne kuitenkin sanelee järjestyksen: oman firmansa toimitusjohtaja Tuukka tuo taloudellisen perusturvan, ja Olga hoitaa lapsia kotona.
Temosten maatilalla on seitsemän hevosta, poni, aasi, lehmiä, lampaita, kanoja, kukko, kolme koiraa ja neljä kissaa. Tilan päärakennus on remontoitu, mutta ulkorakennukset – aitat ja sauna – odottavat vielä vuoroaan. Työtä siis riittää firmassa ja kotona. Tuukka ei yritäkään 
ehtiä kaikkea päivässä, viikossa tai edes kuukaudessa.
– Totta kai on päiviä, jolloin en edes näe lapsia, kun lähden aikaisin Helsinkiin toimistolle ja palaan myöhään. En tunne siitä syyllisyyttä, koska tiedän, että jonain toisena viikkona pystyn olemaan enemmän kotona.
Työ ja raha ovat tärkeitä, Tuukka myöntää. Vakavaraisuus antaa vapauden esimerkiksi pitää lapset kotihoidossa kuusivuotiaiksi asti.

– Lapsen ensimmäisten vuosien aikana kehittyy iso osa minuudesta. Tuntuisi väärältä, että lapsi viettäisi tuon ajan jonkun muun kuin oman vanhemman hoidossa, Tuukka sanoo.
Tuukka itse kasvoi perheensä ainoana lapsena, ja oli vauvasta asti hoidossa, päiväkodissa ja mummollaan. Kumpaakaan paikkaa hän ei muistele lämmöllä.
– En päässyt päiväkodissa ulkoilemaan! Se oli kai rangaistus jostain, että sain katsella vain kuistilta, kun muut lapset leikkivät pihalla. Äitinikin muistelee, että päiväkodin tädit eivät pitäneet minusta.
Sitä paitsi Tuukka on huomannut eron omien lastensa ja päiväkodissa olevien lasten välillä.
– Päiväkotilapsilla on voimakkaampi kilpailuvietti, he ovat kateellisempia ja riitelevät enemmän.
Tuukka epäileekin, että nykynuoriso voi huonosti juuri kotihoidon puutteen takia.
– Heidät on revitty vanhempiensa luota systeemiin liian pieninä. Perusturvallisuutta on vaikea saada jälkeenpäin.
Ei epäilystäkään: tässä puhuu isä, mutta myös kokoomuspoliitikko ja kunnanvaltuutettu Temonen.
Hän elää kuten opettaa. Paitsi omille lapsilleen Temoset ovat halunneet tarjota perusturvallisuutta myös sijoituslapsi ”Kirpulle”, 5. Kirppu on asunut osa-aikaisesti Temosilla kymmenkuukautisesta asti.
Lisääkin pieniä käsiä mahtuisi keittiön pitkän pöydän ympärille askartelemaan.
– Emme ole suunnitelleet yhtäkään lapsista, niitä on vain tullut. Jos lisää on tullakseen, niin sitten tulee.
Hilman kruunu on valmis. Hän painaa sen isänsä päähän.