Juontaja Elina Kottonen: ”Ajattelin etukäteen, etten osaa olla äiti”

Televisio- ja radiojuontaja Elina Kottonen on rakastunut. Rakkauden kohde on kesäkuussa syntynyt pieni tuhiseva prinsessa, joka nukkuu hänen kanssaan masut vastatusten.

Teksti Minna Nevalainen
Kuvat Kari Hautala/Otavamedia
Elina Kottonen Lauri Kottonen
Elina Kottonen ja hänen puolisonsa Lauri Kottonen tekevät epäsäännöllisesti töitä, joten Lauri ja tyttövauva pääsevät kulkemaan Elinan mukana myös työkeikoilla. Viimeksi tyttö nukkui Elinan töissä isän rinnan päällä 1,5 tuntia.

Juontaja Elina Kottonen sai esikoistyttärensä kesällä 2016. Näin hän kuvailee muuttunutta perhe-elämäänsä:

”Yllätyin siitä, että äitiys sopii minulle hyvin. Ajattelin etukäteen, että en osaa olla äiti ja että olen laiska ja mukavuudenhaluinen. Pelkäsin myös synnytystä. Nyt ajattelen, että tämä on hienointa ikinä. On ihanaa pitää vauvaa sylissä ja tehdä hänen olonsa mukavaksi.

Olin valmistautunut luopumaan kaikesta, mutta en ole joutunut luopumaan mistään. Olen saanut tilalle enemmän kuin uskalsin toivoa. Ajattelin, että yöt tulevat olemaan kauheita, mutta eivät ne ole. Saan nukkua masut vastakkain, käsi kädessä, maailman suloisimman yökaverin kanssa.

Olen rakkaushöpperössä. Vauvan kanssa oleminen muistuttaa rakastumista. Haluan olla hänen kanssaan koko ajan ja koskettaa häntä. Ikävöin häntä, vaikka hän on vieressä.”

Elina Kottonen työskentelee myös äitiyslomalla

Lauri osallistuu vauvan hoitoon yhtä paljon kuin minä. Hän pärjää vauvan kanssa tosi hyvin. Jos menen esimerkiksi kampaajalle, hän antaa tuttipullosta vauvalle rintamaitoa. Koska työmme on epäsäännöllistä, saamme olla paljon myös kolmistaan.

Nukumme kaikki kolme samassa sängyssä. Vauvalla on pinnasänky vieressä, mutta en raaski pitää häntä siellä. Jos Lauri tulee myöhään töistä tai lähtee aikaisin töihin, hän nukkuu toisessa huoneessa.

Teen töitä äitiyslomalla. Nyt juonnan Talent Suomi -ohjelmaa. Se onnistuu, koska Lauri työskentelee epäsäännöllisesti. Jos minulla on kuvaukset, hän tulee vauvan kanssa mukaani. Vauvalle on järjestetty oma huone, jossa hän voi nukkua ja jossa voin käydä imettämässä häntä.

Kun menin ensimmäistä kertaa vauvan kanssa töihin, hän oli kahden kuukauden ikäinen, ja jännitin tosi paljon. Yritin olla mahdollisimman hyväntuulinen ja rauhallinen, koska vauva on kuin ilmapuntari, joka reagoi kaikkeen. Jännitin turhaan, sillä kaikki sujui oikein hyvin.”

Lue myös: Salkkaritähti Sara Parikka halusi lapset pienellä ikäerolla

Kiire ahdistaa

”Olen huono pitämään kotimme järjestyksessä. Tiskejä kertyy, vaatteet unohtuvat lattialle tai paperipinot pöydille. Kadotan myös asioita. Maalaan taivaanrantaa enkä keskity siihen, missä avaimeni tai lompakkoni on.

En pidä kiireisistä aamuista. Työaamuina nousen mieluummin kolme tuntia aikaisemmin, jotta ehdin tehdä kaiken rauhassa. Silloin, kun ei ole kiire minnekään, vaihdan vauvan vaipan ja painumme takaisin sänkyyn pötköttämään.

Imettäminen on ihanaa, mutta se tekee minut nälkäiseksi. Jotta vältyn pahimmalta kiukulta, kuljetan mukanani keksejä tai suklaata.

Kun olen tosi väsynyt, olen yleissurkea ja vielä tavallistakin herkempi itkemään. Silloin haluan vain olla. En vastaa edes ystävien soittoihin. Äitini tai isosiskoni ovat ehdottaneet, että he hoitaisivat vauvaa vähän aikaa, että saan levätä. En kuitenkaan raaski jättää vauvaa heille.”

Lue lisäksi: Kirjailija Vera Vala elää perhe-elämä Italiassa

Elina Kottonen: ”Joskus muistelen vapaita iltoja”

”En kaipaa entistä elämääni, mutta joskus muistelen Laurin ja minun yhteisiä iltoja haikeudella. Menimme silloin syömään, joimme viiniä ja näimme ystäviä. Elämä ei ole enää niin huoletonta. Onneksi vauva nukkuu toisinaan pitkiä päiväunia illasta. Laitamme itkuhälyttimen päälle, käymme saunassa ja syömme hyvin.

Sotkuinen käsilaukkuni ällöttää Lauria. Nyt siellä on neuvolakortti, suklaapatukoita, parittomia sukkia, puuropusseja, meikkipussi, särkylääkkeitä ja imetysesite. Aarteena pohjalla FC Liverpoolin sormikkaat. Kaveri toi ne minulle Englannista.”

Äitiys toi mukanaan huolen

”Aiemmin harrastin juoksemista, mutta nyt en ole ehtinyt lenkkipoluille. Haluan palautua synnytyksestä ensin kunnolla. Käyn kävelemässä vauvan kanssa. Muuten harrastan lukemista ja päiväkirjan kirjoittamista. Sitäkään en ole ehtinyt paljon tehdä, kun vauva on koko ajan kainalossa.

Äitiydessä vaikeinta on jatkuva huoli. Olen luonteeltani huolehtija. Nyt pelkään, että vauvalle sattuu jotakin. Jos hän nukkuu pitkään hiljaa liikkumatta, käyn tarkistamassa, että hän hengittää.

Ennen nukkumaanmenoa luen vauvalle iltarukouksen: Tule, Jeesus, lapses luo, armos, siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa. Vauva osallistuu hetkeen jokeltelemalla. Sitten annan Laurille suukon.”

Lue myös: 

Elina Kottonen saa toisen lapsen!

Kokki Pipsa Hurmerinta uskaltaa pyytää apua lastenhoitoon

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä