Varpajaiset eivät olleet alkujaan miesjuttu – synnytysvuoteella auttaneet naiset skoolasivat kiitos- ja kipuviinaa

Varpajaiset on tunnettu miesten juhlana, mutta näin ei ole aina ollut.

Teksti Anniina Rintala
Äiti ja isä ihastelevat pientä vauvaansa. Kuva: Väinö Kannisto, Helsingin kaupungin museo.

Varpajaiset on totuttu tuntemaan vastikään isäksi tulleen miehen vapaailtana, jossa alkoholia ei säästellä. Naisten varpajaiset sen sijaan ovat nykyään varsin tuntematon käsite.

Muun muassa Kaksplussan bloggaaja Desire Nymark on kritisoitunut voimakkain sanankääntein miesten varpajaisperinnettä kohtuuttomaksi.

Hän on kannattanut ajatusta, että varpajaiset järjestettäisiin äidille.

– Jos joku ansaitsee juhlan, väittäisin kyllä, että se olisi äiti. Koska vaikka olisit ollut tukena ja turvana, et ole hoitanut fyysistä osuutta ollenkaan, Desire osoittaa sanansa puolisolle, joka ei synnytä.

Kansanomaisesta synnytyksestä väitelleen tutkija Hilkka Helstin mukaan varpajaiset ovat kuuluneet myös naisille. Näin oli monesti ennen kuin sairaalasynnytykset alkoivat 1960-luvulla vakiintua.

Lapsen syntymää kerääntyivät juhlistamaan niin sukulaiset kuin läheisten talojen asukkaat.

– Naapurit alkoivat leipoa, kun näkivät, että synnyttävän perheen saunanpiipusta alkoi nousta savu.

Ajatuksena oli valmistaa perheelle syötävää sekä tuoda vastasyntyneelle, erityisesti perheen esikoislapselle, tuomisia. Naisten osallistuminen juhlintaan oli tärkeää siksikin, että synnyttäneen naisen asema yhteisössä muuttui.

Naisten varpajaiset - kuvassa varpajaispullaa.

Varpajaispullia 1980-luvulta, joihin kiinnitetty vastasyntyneen jalanpohjan kokoiset laput koristeeksi. Kuva: Eeva Rista, Helsingin kaupungin museo

– Synnyttänyt otettiin osaksi aviovaimojen yhteisöä. Myös miehet osallistuivat juhlaan.

Menneiden aikojen juhliminen erosi nykypäivästä siinä, että juhlimaan tultiin nimenomaan vauvaperheen luo.

Juhlajuomana oli usein kotipolttoista viinaa muiden tarjottavien ohessa. Ryyppyjä tarjottiin kaikille, mutta naisten harvemmin sopi viinalla reilusti läträtä. Alkoholin katsottiin kuuluvan enemmän miehille, vaikka synnytykseen se oli käypä tuote.

Helpotusta synnytyskipuun haettiin monesti viinasta ja saunan lämmöstä. Kansankätilölle oli tapana antaa viinapullo kiitokseksi avusta, mutta siitä tarjottiin huikkia myös synnyttäjälle. Jokunen siemaus saattoi päätyä myös muiden synnyttäjää auttamassa olevien naisten huulille.

Toisinaan synnyttäjä saattoi olla niin kovassa humalassa synnytyksen loppupuolella, ettei meinannut pysyä pystyssä.

Ennen syntymää ei uskallettu juhlia

Juhlat lapsen syntymän kunniaksi kulkivat Helstin mukaan erilaisilla nimityksillä murrealueesta riippuen. Pirttikaasi on pohjanmaalaista perua, rotinat Karjalasta, saunat Savosta ja hambahiset Raja-Karjalasta.

– Karjalaisten evakkojen mukana rotinat levisivät ympäri Suomen. Edelleenkin saatetaan viettää rotinoita eli tuoda leivonnaisia ja muita tuomisia vastasyntyneen perheeseen.

Ennen 1900-lukua syömistä tuotiin, koska synnyttäneen äidin ei ollut soveliasta laittaa ruokaa:

– Juuri synnyttänyt äiti nähtiin saastaisena ennen kuin hänet kirkotettiin eli hän kävi papin luona saamassa puhdistavan siunauksen. Siksi synnyttäneen ei sopinut valmistaa syötävää.

Suomeenkin toden teolla viime vuosina rantautuneet baby shower -juhlat vietetään jo ennen lapsen syntymää. Sellainen ei olisi Helstin mukaan tullut sata vuotta sitten kysymykseen.

– Syntymä oli niin riskialtis tapahtuma, että ei sitä voitu kuvitellakaan juhlittavan etukäteen. Vasta kun pystyttiin varmistamaan, että äiti ja vauva voivat molemmat hyvin syntymän jäljiltä, juhlat saattoivat alkaa.

Lue myös: Isälle baby shower! Näyttelijä Ernest Lawsonin ystävät yllättivät iloisesti

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä