Kahden kulttuurin parit korostuvat avioerotilastoissa – Tällaisiin haasteisiin monikulttuurisissa perheissä usein törmätään

Monikulttuurisen perheen vahvistaminen vaatii paljon puhumista ja kuuntelemista, kärsivällisyyttä ja joustavuutta, kertovat asiantuntijat.

Teksti Mervi Juusola
Kuvat iStock
monikulttuurinen perhe

Kun suomalainen ja ulkomailta lähtöisin oleva kumppani solmivat parisuhteen, monilla tutuilla ja tuntemattomillakin on siihen sanansa sanottavana.

Kahden kulttuurin parit kohtaavat usein ennakkoluuloja ja rasismia oman suvun piirissä, kertovat Elina Helmanen ja Noora Meklin. He työskentelevät kahden kulttuurin perheiden asiantuntijajärjestö Familia ry:ssa.

Lue myös: Adama Sofia Jallow kertoo, mikä kaikki on ollut äitiydessä Virossa toisin

– Ennakkoluulot riippuvat paljolti kumppanin kotimaasta, ihonväristä ja uskonnosta, sanoo Familian toiminnanjohtaja Elina Helmanen.

Sukulaiset voivat ilmaista ennakkoluulonsa ja avoimen rasistiset kommenttinsa hyvinkin suoraan. Ystävät ja työkaverit ovat yleensä hienovaraisempia.

– Tuttavien kommentit ovat enemmänkin hyväntahtoista huolehtimista, että oletkos nyt aivan varma tästä suhteesta, pohtii Familian verkostokoordinaattori ja kokemusasiantuntija Noora Meklin.

Rajuimmat heitot tulevat läheisiltä ja lähes tuntemattomilta.

Familian Rasisimi ja syrjintä Suomessa -tutkimuksen mukaan jopa 90 prosenttia vastaajista oli joutunut täysin tuntemattoman ihmisen rasistisen tai syrjivän käytöksen kohteeksi.

– Jos ihminen ei varsinaisesti tunne minua eikä hänellä ole todellista kontaktia minuun, silloin on helpompi heitellä kommentteja, Meklin toteaa.

Kieli, perheen talous ja sukupuoliroolit voivat kuormittaa

–  Ennakkoluuloja voi torjua tekemällä tuntematonta tutuksi. Kun tunnet toisista kulttuureista lähtöisin olevia henkilökohtaisesti, ennakkoluulot vähenevät. Monesti ihmiset huomaavat, ettei toisessa ole mitään epäilyttävää tai pelättävää, kun he tutustuvat paremmin, Meklin sanoo.

Parhaimmillaan monikulttuurisessa perheessä opitaan useita kieliä, hyviä asioita eri kulttuureista ja valmiuksia toimia eri puolilla maailmaa. Monikulttuuriset perheet kohtaavat myös haasteita, joilla on suuri vaikutus lasten hyvinvointiin ja identiteettiin.

Lue myös: Yagmur Özberkan uskalsi valita kolmekielisen kodin

–  Monikulttuurisia perheitä on hyvin monenlaisia. Osa perheistä varmastikaan varmastikaan ei koe oman perhemuotonsa olevan millään tavalla erityinen tai haastava, Elina Helmanen toteaa.

Kieleen, perheen talouteen ja sukupuolirooleihin liittyvät kysymykset ovat tekijöitä, jotka voivat kuormittaa parisuhdetta, jos puolisot ovat asioista hyvin eri linjoilla.

Helmasen mukaan kahden kulttuurin parit ovat yliedustettuna avioerotilastoissa.

–  Suomalaisetkin parit voivat tulla hyvin erilaisista perhetaustoista, mutta kahden kulttuurin parisuhteessa tapojen ja näkemysten eroista puhuminen voi olla haastavampaa. Varsinkin, jos ei ole yhteistä kieltä, vaan jokin kolmas kieli, joka ei ole kummankaan äidinkieli tai tunnekieli.

Kumppanin tapoja, uskontoja, uskomuksia ja käsitystä sukupuolirooleista voi olla haastavaa ymmärtää syvemmällä tasolla. Kulttuurierot tulevat usein näkyviksi arkisissa asioissa, kuten ruokailuun liittyvissä tavoissa ja siivoamisessa.

–  Hyvin kuumissa maissa siivoamisella on eri merkitys kuin Suomessa. Suomessa voi olla pari viikkoa imuroimatta eikä mitään katastrofaalista tapahdu. Lämpimässä maassa asunto voi olla täynnä tuholaisia, jos et siivoa päivittäin, Meklin kertoo.

Helmasen ja Meklininin mukaan monikulttuurisen perhe-elämän avainsanat ovat joustavuus, kärsivällisyys ja ymmärtäminen.

–  Kahden kulttuurin suhteessa itseä ja oman kulttuurin tapoja on tarpeellista selittää enemmän, Helmanen sanoo.

Yhteisökeskeisestä kulttuurista yksilökeskeiseen Suomeen

Monet muuttavat Suomeen perhe- ja yhteisökeskeisistä kulttuureista. Esimerkiksi Afrikan maiden ja Lähi-Idän kulttuurit ovat yhteisökeskeisiä.

–  Yhteisökeskeisessä kulttuurissa perhe on ykkösasia. Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Perheeseen kuuluvia läheisiä muistetaan, vaikka he eivät ole täällä, Meklin kertoo.

Kunnioitus on hyvin keskeistä yhteisöllisessä kulttuurissa. Vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa, ja usein myös nuoremmalta sisarukselta odotetaan vanhemman sisaruksen kunnioittamista.

–  Monissa perheissä vanhimpien lasten odotetaan pitävän huolta pienemmistä sisaruksista sekä tilanteen sitä vaatiessa myös vanhemmistaan, Meklin sanoo.

–  Vahva perhekeskeisyys on tarpeellista maissa, joissa ei ole sosiaaliturvajärjestelmää. Perheessä opetetaan pitämään huolta perheenjäsenistä.

Perheen ja suvun täytyy pitää huolta omistaan, sillä sellaista yhteiskunnan tukiverkkoa kuin Suomessa on, ei ole kovinkaan monessa maassa.

Monesti Suomeen muuttavat kokevat, että Suomi on yksilökeskeinen maa. Täällä lapsilla ei ole auktoriteetteja eikä kunnioitusta vanhempia kohtaan samalla tavalla kuin yhteisöllisissä kulttuureissa.

–  Ehkä me olemme Suomessa menettäneet jatkumoa isovanhempiin ja esi-isiin, sukuun, joka ei ole konkreettisesti läsnä. Samalla on menetetty paljon vanhempien ihmisten tietotaitoa ja identiteettiä. Suomessa me vain luomme omia elämiämme, Meklin pohtii.

– Suomalaisessa kulttuurissa yksilön vapaus on kaikki kaikessa. Se on johtanut siihen, ettei me liikaa kunnioiteta mitään.

Yhteisökeskeisessä kulttuurissa yksilön rike tai huono käytös loukkaa koko suvun kunniaa.

– Yksilö edustaa aina yhteisöään, hyvässä ja huonossa, Meklin sanoo.

Välillä yhteisö- ja yksilökeskeisten kulttuurien erot törmäilevät toisiinsa. Elina Helmanen ottaa esimerkiksi rahankäytön. Suomessa rahat joko ajatellaan juuri itselle tai omalle perheelle kuuluvaksi. Yhteisökeskeisessä kulttuurissa raha on perheen yhteistä omaisuutta.

– Tässä olennaista on se, ketä kukakin käsittää perheenä. Toisessa tai useammassakin maassa voi olla sukua, joille kuuluu lähettää perheen rahoja. Yhteisökeskeisestä kulttuurista tulevalle tämä on itsestään selvää. Suomalaisen voi olla vaikea selittää, miksi hänen mielestään sukulaisille ei tarvitse lähettää rahaa.

Toiseksi esimerkiksi Helmanen nostaa lapsen oikeuden oman, yksilöllisen identiteetin rakentamiseen. Lapsi muodostaa omaa identiteettiään, joka muovautuu vanhempien kulttuureista, perheen yhteisestä kulttuurista sekä ympäristön vaikutteista.

– Vanhempien on tärkeä hyväksyä, ettei lapsen yksilöllinen kulttuuri-identiteetti noudata välttämättä sitä, mitä vanhempi olisi toivonut. Lapsi ottaa kulttuurista mitä ottaa ja rakentaa oman identiteettinsä.

”Riippuvuus toisesta ei ole kovin terveellistä”

Kahden kulttuurin parisuhteessa jompikumpi yleensä jättää ammattiuran ja suuren osa tukiverkostostaan kotimaassa. Uuteen maahan tullessaan hän saattaa aloittaa nollasta.

– Parisuhdetta voi kuormittaa se, jos toinen on riippuvainen puolisostaan. Se ei ole pitkään jatkuessaan kovin terveellistä, Helmanen sanoo.

– Puoliso saattaa joutua kantamaan enemmän taloudellista vastuuta, ja se voi aiheuttaa epätasapainoa parisuhteeseen. Ulkomailta muuttaneesta kumppanista voi tuntua, ettei hän saa elämäänsä käyntiin uudessa maassa.

Kielen oppimisen, toimeentulon ja työpaikan löytämisen kanssa voi olla omat vääntönsä.

– Ulkomailta muuttanut mies kohtaa haasteen, miten lunastaa paikkansa uudessa maassa ja säilyttää mieheytensä. Suomalainen nainen on muutenkin aika itsenäinen. Jos mies tulee kulttuurista, jossa mies on perheen pää – ja yhtäkkiä ei olekaan, Noora Meklin pohtii.

Helmanen pitää tärkeänä, että molempien vanhempien perusarvojen tulisi vaikuttaa perhe-elämään tasavertaisesti.

– Toivon myös yhteiskunnalta ja organisaatioilta myönteistä kannustusta työpaikan saamiseen, vaikka kielitaito ei olisikaan sujuva. Sillä on suuri merkitys perheiden hyvinvointiin, hän painottaa.

–  Voisiko se olla mahdollista, että omaa työuraa voi jatkaa siitä, mihin se kotimaassa on jäänyt. Jokaisella on tarve itsensä toteuttamiseen ja omaan ammatti-identiteettiin. Mielestäni ei pitäisi vaatia, että ulkomailta tuleva ihminen omaksuu Suomessa aivan toisenlaisen ammatti-identiteetin ja suuntautuu aloille, jonne maahanmuuttajia ohjataan.

Monikulttuuristen perheiden ja lasten identiteetin tukemiseen tarvitaan lisää vuorovaikutusta ja syvempää ymmärrystä.

–  Puhumista, kuuntelemista ja kohtaamisen tasapainoa, Helmanen summaa.

Lue myös: Eron jälkeen Kolumbian on oltava edelleen läsnä – Anni Valtosen suhde maahan pysyy ennen kaikkea poikiensa vuoksi

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä