Miksi nimettömän nimi on nimetön? Taustalla kytee taikauskoa ja romantiikkaa

Peukalo, etusormi, keskisormi, nimetön ja pikkurilli. Äkkiseltään voisi ajatella, että neljännen sormen nimi on nimetön, koska sillä ole mitään erityisominaisuuksia.

Se on kuitenkin väärä luulo, koska kaikista sormista juuri nimettömään liittyy eniten erilaisia kansanuskomuksia. Suomessa nimettömän nimettömyys liittyy jopa ajatukseen liiton onnistumisesta.

Lue myös: Puhutko päiväkotia? Testaa, osaatko salakielen!

Tie sydämeen käy nimettömän kautta

Moni tuntee uskomuksen, jonka mukaan nimettömästä sormesta kulkee hermo tai suoni suoraan sydämeen. Tähän käsitykseen nojaten pujotamme vihkisormuksen nimettömään ja useimmiten vieläpä vasempaan käteen.

Toinen vanha uskomus on, että kullassa piilee voimaa. Niinpä vihkisormuksen perinteisesti sisältämän kullan on katsottu suojaavan liittoa.

Vihkisormuksen pujottaminen juuri vasempaan nimettömään on vanha perinne.

Sormus ei silti yksinään tee nimettömästä mahtisormea. Eri kulttuureissa on laajalti uskottu, että nimetön itsessään kantaa jonkinlaista parantavaa ja pahalta suojaavaa voimaa.

Esimerkiksi Ruotsissa nimettömän nimi oli vielä viime vuosisadalle asti läkefinger, parantava sormi. Jokseenkin samaa tarkoittaa sormen latinankielinen nimitys digitus medicus.

Parantamiseen viittaavien nimitysten arvellaan juontuvan siitä, että nimettömän ja pikkurillin välissä kulkee verisuoni, joka on erityisen otollinen suoneniskentään. Suoneniskentä on vanha parannuskeino sairauksiin.

Lue myös: 5 maailmalla yleistä sukunimikäytäntöä, joihin Suomessa ei ole totuttu

Nimetön sormi suojaa pahalta

Useissa muissa kielissä, kuten englannissa, saksassa ja unkarissa, nimetön tunnetaan sormussormena. Meillä neljäs sormi kantaa edelleen paradoksaalista nimeä nimetön.

Tämä liittyy uskomukseen nimien maagisesta voimasta. Monissa vanhoissa kulttuureissa, kuten joissain intiaanikulttuureissa, lapsi sai todellisen nimensä suojatussa seremoniassa ja heimon ulkopuolella hänestä käytettiin toista nimeä.

Uskomus nimien maagisesta voimasta on pitänyt pintansa nykypäivään saakka.

Suomessakin lapsen nimi yleensä salataan muilta ennen pyhää kastejuhlaa tai nimenantorituaalia. Se perustuu samaan uskomukseen eli siihen, että nimen paljastaminen voisi usuttaa pahat henget lapsen kimppuun.

Tietokirjailija Marianne Kiskolan mukaan suomen kielen ja kirjallisuuden tutkija A. V. Forsman (myöhemmin Koskimies) esitti, että nimettömän nimi on nimetön, jotta ”tietäjän teräkset eikä velhon veitsirauhat pääsisi rakkauden onnea turmelemaan”.

Taikausko siis kuuluu, että nimen paljastaminen houkuttelee onnettomuutta. Kihla- tai vihkisormusta kantava sormi on nimetön, jotta paha ei pääsisi pilaamaan liittoa. Aika romanttinen ajatus!

Lähteet: Kotus, Kielikello sekä Marianne Kiskolan teos Tunnetko nimesi? Kiehtova matka nimien maailmaan (2022, Kirjapaja).

Lue myös: Yhtäkkiä äidit alkoivat raskautua sen sijaan, että he tulisivat raskaaksi – kieliasiantuntija arvelee, että taustalla on tarve tehdä sävyero