Oletko ”neuvojavanhempi”? Ei kannattaisi, sillä jatkuva neuvominen tekee hallaa parisuhteelle ja perhedynamiikalle
Ensi kerralla kun tekisi mieli sanoa ”Tee näin, älä noin”, kokeile olla kommentoimatta mitään. Kumppani saa itsevarmuutta, kun voi olla aidosti omanlaisensa eikä toisen vanhemman jatke.
On varsin tavallista, että vanhempi, joka viettää lapsen kanssa enemmän aikaa ja jolla on enemmän kokemusta, neuvoo toista vanhempaa lastenhoidossa. Suomessa tämä henkilö on useammin äiti.
– Perhevapaauudistuksen tarkoitus on tasata tilannetta, että myös toisella vanhemmalla on mahdollisuus osallistua lastenhoitoon, johtava psykoterapeutti Anna Valjakka Mehiläisestä huomauttaa.
Toisen hyväntahtoisessa opastamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa. Ongelmaksi tilanne muodostuu, jos neuvojan ajatus lastenhoidosta, siitä mikä on oikein ja mikä väärin, on hyvin joustamaton.
– Tässä vaiheessa ei ole enää kyse lasten parhaasta tai validin tiedon jakamisesta, vaan ennemminkin neuvojan huolista, peloista ja hallinnantarpeesta. Syy voi olla myös, että neuvoja kokee olevansa epävarma vanhempi ja haluaa siksi noudattaa suosituksia todella tarkasti.
Valjakka korostaa myös oman lapsuuden merkitystä: usein vanhempana haluaa antaa lapselle enemmän kuin on itse saanut ja tehdä tietyt asiat paremmin kuin omat vanhemmat ovat tehneet.
Jos on esimerkiksi jäänyt lapsena paitsi hellyydestä ja huomiosta, haluaa oman lapsen kylpevän huolenpidossa.
– Samanaikaisesti jokin toinen osa-alue saattaa jäädä katveeseen. Ei esimerkiksi muisteta riittävästi rohkaista lasta ottamaan riskejä ja kokeilemaan. Silloin lapsesta voi tulla pelokas ja hän saattaa olla liikaa kiinni vanhemmissaan.
Ideaalitilanteessa vanhemmat täydentävät toisiaan: toinen vanhempi rohkaisee lasta kokeilemaan ja toinen vanhempi lohduttaa, jos jotain sattuukin. Näitä täydentäviä rooleja voidaan joustavasti vaihdella.
Ylisuojeleva vanhempi saattaa haluta tehdä asiat vain tietyllä ”oikealla” tavalla.
Myrkkyä parisuhteelle ja lapsen kehitykselle
Jatkuva neuvominen voi johtaa ristiriitaatilanteisiin, negatiiviseen vuorovaikutukseen ja epätyytymättömyyteen parisuhteessa.
Pahimmillaan tilanne voi kärjistyä eroksi, sillä kokemus, ettei tule ymmärretyksi, eikä arvosteta ovat Suomessa yksi yleisimmistä eron syistä.
Jatkuvan neuvomisen vuoksi toisen vanhemman itseluottamus omaan vanhemmuuteensa voi rapautua. Hän voi alkaa kysellä jokaiseen asiaan toisen vanhemman mielipidettä, kuvaa Valjakka.
– Hän saattaa jopa kokonaan jättäytyä pois lastenhoidosta, koska kokee, ettei kuitenkaan osaisi hoitaa lasta ”oikein”. Tällöin neuvojavanhempi saattaa kokea, että hän on vastuussa kaikesta ja hänen pitää tehdä kaikki, koska toinen ei tunnu osaavan mitään ja kysyy aina neuvoa.
Vanhempien olisi hyvä pysähtyä miettimään, millaista vuorovaikutusesimerkkiä jälkikasvulleen halutaan näyttää.
Jos toinen vanhempi jatkuvasti ohjeistaa toista, eikä luota toisen tekemisiin, kääntyy se pahimmassa tapauksessa lapsen mielessä ajatukseksi, että on vain yksi oikea tapa tehdä asioita, vaikka useat asiat voi hoitaa hyvin monella tavalla.
– Lapsen turvallisuudentunnetta lisää, kun hän näkee, että molemmat vanhemmat tekevät itsenäisiä ratkaisuja. Aina ei tarvitse kysyä lupaa, eikä aina tule palautetta, että tämä on tehty väärin. Toisen vanhemman moittimisen ja sättimisen kuuleminen on lapselle haitallista.
Lue myös: Haluatko lisää itseluottamusta äitinä? 4 konkreettista keinoa
Mieti, miksi ja miten sanot
Turvallisessa ja toimivassa parisuhteessa voi kysyä ja antaa neuvoja. Tärkeintä ei ole se mitä sanotaan, vaan miten.
”Pitäisikö ottaa hattu mukaan?” verrattuna ” Mikset taaskaan ottanut hattua mukaan?” on totaalisen erilainen tunneviestiltään.
Neuvojavanhemman on myös hyvä miettiä miksi neuvoo. Siksi, että ahdistaa, pelottaa ja huolestuttaa, vai siksi, että lapsi on oikeasti vaarassa tai laiminlyöty tilanteessa, mikä on paljon harvinaisempaa.
– Voi kokeilla olla kommentoimatta mitään ja katsoa, olisiko toisen vanhemman tapa sittenkin ihan toimiva. Myös kumppani saa näin itsevarmuutta vanhempana, kun saa aidosti tilan olla omanlaisensa vanhempi eikä toisen vanhemman jatke, Valjakka painottaa.
Jaa oma kokemuksesi