Saako lasten edessä suukotella? ”Hellyyttä on avioelämän kuvassa vain harvoin”

Kaks’plus 1/1969:

Suukkoja lasten nähden?

Lapsen täytyy tietää että hänen vanhempansa pitävät toisistaan. 

Vain silloin lapsi tuntee olonsa todella hyväksi. 

Mutta missä kulkee raja, jota vanhemmat eivät saa ylittää näyttäessään lapselle että he rakastavat toisiaan?

Vanhemmat eivät ainoastaan saa osoittaa hellyyttä toisilleen lasten nähden, heidän suorastaan täytyy tehdä niin. On monia syitä, jotka osoittavat, että tämä väittämä on oikea. Vakiintunut perheenpää suutelee vaimoaan lasten nähden ainoastaan kolmessa tilanteessa: rautatieasemalla, jouluna ja hopeahääpäivänä. Kaikki muut suudelmat kuuluvat hyvin suljetun makuuhuoneen oven taakse. Tällä periaatteella kasvatettiin isovanhempamme ja vielä useimmat vanhemmistammekin.

Me ’tämän päivän vanhemmat’ suhtaudumme asiaan vapaammin. Me kuvittelemme etteivät pikku hellyydenosoitukset voi vahingoittaa lasta. Mutta kenellä ylipäänsä on aikaa hellyydenosoituksiin?

Useimmat aviopuolisot ovat hyviä toveruksia, jotka pitävät urhoollisesti puoliaan työelämän kovassa taistelussa. He yrittävät yhdessä, eivät masennu jos jotain menee vinoon ja tulevat yleensä hyvin toimeen keskenään. Mutta hellyyttä on avioelämän kuvassa vain harvoin.

Kaksplus-kuvitusta vuodelta 1969.

Jaettu hellyys

Vaimo huomaa sen ja kaipaa pieniä hellyydenosoituksia: kohteliaisuuksia, joita mies sanoo omasta aloitteestaan, tervetuliaissuudelmaa ja ystävällistä sanaa kun mies tulee iltaisin työstä kotiin. Mutta vaimohan ymmärtää ettei miehellä ole helppoa työpaikalla; ikuinen kiire, ainaiset määräajat, hankalat esimiehet ja työtoverit. Vaimohan näkee, kuinka väsynyt mies on ja kuinka työasiat pyörivät kotonakin hänen päässään. Vaimohan ymmärtää että miehen täytyy saada lukea sanomalehti, kuunnella radiota ja katsella televisiota. Miehen täytyy saada rentoutua.

Ja niin äiti pyytää hienotunteisuutta lapsilta. Hienotunteisuutta uupunutta, ylirasittunutta isää kohtaan, jolla ei enää ole aikaa huolehtia lasten kasvatuksesta. Äidin pitää muuttua ankaraksi ja johdonmukaiseksi eikä hän enää voi olla lapsilleen niin äidillinen ja hellä kuin hän mielellään olisi. Niinpä nykyaikainen esineitä tavoitteleva avioliitto voi vahingoittaa lapsia kahdellakin tavalla:

1. Lapsi ei saa äidiltään niin paljon hellyyttä kuin hän oikeastaan tarvitsee.
2. Lapsi ei koe vanhempiensa välisissä suhteissa sydämellistä hellää sävyä, joka antaa hänelle turvallisuuden tunteen.

Perheen tulee olla yhteisö

Perheen tulee olla yhteisö, jossa jokainen tuntee kuuluvansa yhteen jokaisen muun yhteisön jäsenen kanssa. Lapsen ei pidä luulla että vain hänen ja isän tai hänen ja äidin välillä on läheinen suhde. Lapsen täytyy tietää myös se että vanhemmat rakastavat toisiaan. Vain siten lapsi voi oppia että perhe on yhteisö, jonka jokaisella jäsenellä on oikeus kiintyä toisiin ja velvollisuus ottaa toiset huomioon.

Vanhempien on osoitettava toisilleen hellyyttä lasten nähden. Mitä se merkitsee? Kuinka pitkälle nämä hellyydenosoitukset saavat mennä? Rajanveto on helppoa: raja kulkee siinä, missä lapset tuntevat itsensä ulkopuolisiksi. Eivätkä hellyydenosoitukset saa olla mitään julkista lemmenkisailua, johon liittyy ulkopuolisista epämiellyttäviltä näyttäviä hyväilyjä. Sellainen tuntuu pahalta erityisesti murrosikäisistä lapsista, jotka juuri alkavat kokea sukupuolisuuden.

Hellyydenosoituksiin lasten silmien edessä liittyy yksi ongelma, joka tosin on helposti hallittavissa: tietyssä kehitysvaiheessa lapset tulevat hillittömän mustasukkaisiksi, vaika vanhemmat vain syleilisivät toisiaan. Useimmiten se tapahtuu neljännellä tai viidennellä ikävuodella, monasti aikaisemminkin. Lapset tunkeutuvat silloin vanhempiensa väliin, repivät isän tai äidin pois tai yrittävät erottaa vanhemmat toisistaan suorastaan lyömällä heitä. Se on sitä aikaa, jolloin pojat haluavat ehdottomasti mennä äitinsä kanssa naimisiin, tytöt isänsä.

Silloin ei äiti puolestaan saa suhtautua tilanteeseen mustasukkaisesti eikä ärtyneesti, hänen on paras antaa protestoivalle tyttöselle suukko, nostaa hänet isän polvelle ja sanoa: ”Ei hätää tyttöseni. Me kuulumme kaikki yhteen ja pidämme kaikki toisistamme.” Ja vastaavalla tavalla on isän meneteltävä pojan kanssa.

Paras lääke

Myös kaikki pienet huomaavaisuuden osoitukset, kohteliaisuudet ja pikku palvelukset kuuluvat hellyyteen, jota näyttääkseen monet aviopuolisot valitettavasti ovat liian väsyneitä ja rasittuneia: pieni pullo hajuvettä vaimolle aivan tavallisena arkipäivänä, miehelle kirja, jota hän on jo niin kauan toivonut, roskasangon tyhjentäminen vaikka vaimo ei ole pyytänytkään sitä.

Tämäntapainen ’hellyys’ on paras keino kasvattaa lapsista kohteliaita, ajattelevaisia ja auttavaisia perheenjäseniä. Seitsenvuotiaat, jotka ovat kasvaneet tällaisen hellyyden ilmapiirissä, keksivät itse ajatuksen että voivat viedä äidille kukkakimpun. Ilman mitään erityistä syytä.

Kaksplus 50 vuotta -sarjassa julkaistaan Kaksplus-lehden artikkeleita sen perustamisvuodesta 1969 lähtien. Miltä lapsiperheen elämä ennen näytti? Mitkä ilmiöt kiinnostivat, mitkä asiat askarruttivat vanhempia? Hyppää mukaan aikamatkalle!