Parisuhde 30.03.2021

”Tunteista puhuminen – VMP”: Ystäville on helpompi puhua syvällisiä kuin puolisolleen, mutta psykoterapeutin oivallus voi avartaa parin puheenaiheet

Psykoterapeutti Hedda Retu kohtaa usein pareja, jotka eivät pääse keskusteluissaan pintatasoa syvemmälle.

Teksti
Mervi Juusola
Kuvat
iStock

Kun olet puhunut toisen ihmisen kanssa syvällisiä edes kerran, häntä on vaikea unohtaa. Syvälliset keskustelut ja yhteiset syvät kokemukset vahvistavat sidettä kahden ihmisen välillä.

Parisuhteessa syvälliset keskustelut vahvistavat luottamusta: mitä elämässä tuleekaan eteen, me selviämme siitä yhdessä, koska tässä suhteessa voi puhua kaikesta.

Syvälliset keskustelut kuitenkin pelottavat monia ihmisiä.

– Usein kuulen sanottavan, että ystäville on helpompaa puhua luottamuksellisista, syvällisistä aiheista kuin oman puolison kanssa. Syvällisten keskustelujen kaipuu on hyvin yleistä. Se tulee monesti esiin toteamuksessa: ”Meillä ei ole henkistä yhteyttä”, psykoterapeutti Hedda Retu kertoo.

Kun perheeseen syntyy lapsia, parisuhteen syvällisemmät keskustelut saattavat unohtua. Tilalle tulee arjen pyöritys. Lasten myötä kahdenkeskisyys vähenee ja parisuhde laitetaan holdiin.

Monet myöntävät, että pitkässä suhteessa kiinnostus omaa kumppania kohtaan laskee. Puoliso saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä.

– Sitä kannattaa miettiä, miten pidät yllä kiinnostusta kumppanin ainutlaatuista, kaiken aikaa muuttuvaa maailmaa kohtaan ja miten vaalin kahdenkeskisyyttä, Hedda Retu toteaa.

Oivalla syy: Miksi keskusteleminen on vaikeaa?

Kun syvemmällä tasolla puhuminen on vaikeaa ja sitä vältellään, taustalla on Hedda Retun mukaan yleensä kolme keskeistä tekijää:

1. Pelko

Taustalta voi löytyä esimerkiksi pettyminen nuoruuden rakkaudessa. Tämä on miehille yleisempää. Nuoruuden rakkaus on ollut niin haavoittava, ettei enää koskaan halua olla paljaana toisen edessä. Koska se sattuu niin paljon.

”Elämä on opettanut, ettei kannata paljastaa aivan kaikkea.”

Myös se voi pelottaa, voiko kumppaniin kuitenkaan luottaa tarpeeksi. Käyttääkö hän jonain päivänä kaikkein syvimpiä tuntoja ja arimpia aiheita aseena minua vastaan? Leimaako hän minut tai hylkää? Laskeeko arvoni hänen silmissään?

”Miksi edes kuvittelin, että voisin kertoa tästä.”

– Syvällisten keskustelujen riskinä on aina roolittuminen. Kokemuksistaan ja historiastaan avautunut kumppani saatetaan alkaa nähdä hänen traumojensa ja heikkouksiensa kautta. Traumojen imu on hirveän suuri, Hedda Retu toteaa.

2. Häpeä

Keskustelemista voi kahlita heikoksi jäänyt itsetunto sekä opittu uskomus, että omat tarpeet pitää piilottaa. Omien tunteiden, kokemusten ja ajatusten ilmaiseminen tuntuu häpeälliseltä. Monien toimintaa lukitsee ajatus:

”Jos saisit tietää aivan kaiken, pitäisit minua arvottomana.”

Jotkut suojelevat pinnallisella puheella ja elämäntavalla niitä puolia itsessä, joihin liittyy häpeää.

– Häpeää voi käsitellä vain menemällä sen läpi. On tärkeää tiedostaa, mikä itseä hävettää, Hedda Retu sanoo.

Psykoterapeutin mukaan pintapuolisuudessa kyse on joskus siitä, ettei yksinkertaisesti koe syvällisen keskustelun tarvetta.

Psykoterapeutin mukaan pintapuolisuudessa kyse on joskus siitä, ettei yksinkertaisesti koe syvällisen keskustelun tarvetta.

3. Tietoisuuden taso

Joskus keskustelu jää pinnalliseksi siksi, ettei tietoisuus ole sillä tasolla, että kykenisi puhumaan syvällisesti. Kokemusmaailma sekä yhteys tunteisiin ja tarpeisiin voivat olla niin heikot, ettei edes ymmärrä, miksi pitäisi puhua syvällisemmin ja mitä ne syvälliset puheenaiheet oikein ovat.

”Tunteista puhuminen – VMP.”

Hedda Retun mukaan keskustelujen syvällisyyteen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka vahva yhteys ihmisellä on omaan sisäiseen lapseen: ymmärtääkö ja hyväksyykö, miltä itsestä tuntui viisivuotiaana.

Yhteys ”omaan sisäiseen lapseen” voi ehkä tuntua kliseeltä. Se on kuitenkin ydinkokemus, itsetuntemuksen ja ihmissuhdetaitojen perusta. Kun ymmärtää ja rakastaa omaa viisivuotiasta itseä, kykenee ymmärtämään ja rakastamaan enemmän myös omaa aikuista minää, omia lapsia sekä puolisoa.

Kun yhteys tunteisiin ja sisäiseen lapseen on heikko, ajattelu pyörii sääntöjen ja tapojen tasolla.

– Terapiassa tämä taso näyttäytyy niin, että halutaan puhua enemmän sääntöjen noudattamisesta kuin kokemuksista ja tarpeista. Silloin puheessa saattaa toistua ja korostua lausahdukset: Pitäähän meillä jotkut säännöt olla tai Tarvitsen omaa aikaa, Retu avaa.

– Näitä ryhdytään yhdessä avaamaan, mitä tarpeita näihin kaivattuihin sääntöihin sisältyy ja mitä tarvitsen, kun tarvitsen omaa aikaa. Tarvitsen rauhaa, lepoa, sosiaalisia suhteita, virikkeitä, tunteen että olen hyväksytty.

Jos tarpeet eivät tyydyty riittävästi, halut kasvavat. Esimerkiksi jos ihminen ei koe saavansa riittävästi arvostusta tai ei saa nukkua tarpeeksi, syntyy haluja. Halua shoppailla liikaa, hankkia statussymboleita, halua syödä yli tarpeen. Hyvin hoidetut tarpeet tuovat suhteeseen ja perheeseen tasapainoa sekä kohtuutta.

Lue myös: TIS-tuttu pari Vilma ja Juuso avautuvat vauvavuodesta – ”Joka toinen ilta parisuhdeaikaa ja joka toinen omaa”

Miten sitten keskusteluja voi syventää?

Puhuminen ei ole kaikkien juttu. Tärkeää on ymmärtää myös kehon ja tekojen kieltä. Hedda Retu kehottaa aloittamaan keskusteluyhteyden syventämisen kehonkielen lukemisesta ja kosketuksesta.

  • Yksi harjoitus on esimerkiksi se, että laittaa käden kumppanin sydämen päälle ja kuuntelee hänen sydämensä sykettä. Tästä voi aloittaa.

Puhuminen tapahtuu aivokuoren alueella eli aivojen ylätasolla. Kun halutaan päästä syvemmälle tasolle, tarvitaan yhteyttä syvempiin aivojen tunnekeskuksiin. Tällä tasolla sanoja ei aina tarvita lainkaan, vaan kaikkein olennaisinta on toisen tunteiden ja tarpeiden ymmärtäminen. Syvempi taso ei synny suhteeseen pelkästään vakavien puheenaiheiden kautta.

  • Myös arkinen asioiden jakaminen, yhteiset onnen tunteet sekä yhdessä koetut nolot hetket vahvistavat suhdetta.
Yhteiset onnen hetket – ja yhteinen nolotus – avaavat tietä syvempään yhteyteen.

Yhteiset onnen hetket – ja yhteinen nolotus – avaavat tietä syvempään yhteyteen.

Reaktiivisuus, proaktiivisuus ja autenttinen viha

Suhdetta syventää myös se, kuinka hyvin pari erottaa käyttäytymisen reaktiivisuuden, proaktiivisuuden ja autenttisen vihan.

Reaktiivisuus on impulsiivisuutta, tunteiden ja tarpeiden kätkemistä hyökkäävyyteen sekä nopeaan reagointiin.

Proaktiivisuus on harkintaa. Se on pysähtymistä ennen reagointia ja hetken pohdintaa: Mihin pyrin käyttäytymiselläni? Mikä on tässä tilanteessa oikein ja viisasta?

– Autenttinen viha puolestaan on rajanvetotunne. Se liittyy omien rajojen ja oman autonomian suojelemiseen. Kun tunnet autenttista vihaa, tahdot kertoa: Tämä ei käy. Minua ei kohdella tällä tavalla, Hedda Retu kertoo.

Hedda Retu kehottaa keskustelemaan näistä:

Mitä tunnen sinua kohtaan / Mitä tunnen itseäni kohtaan.

Millainen on sinun tapasi ilmaista tunteita / Millainen on minun tapani ilmaista tunteita.

Mitä sinä pelkäät / Mitä minä pelkään.

Mistä haaveilet / Millaisia ovat minun haaveeni.

Mikä sinua innostaa eniten / Mikä minua innostaa eniten.

Tunnetko olosi turvalliseksi tässä suhteessa / Tunnenko minä oloni turvalliseksi tässä suhteessa.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X