Ria Katajan perheessä on kaksi tärkeää traditiota ja puhelin äänettömällä kotona

”Vanhemmuudessa haastavaa on se, että lapsia ei voi omistaa. Lapsi kehittyy ja kasvaa täyteen mittaansa, ja se on luonnollista. Silti irti päästäminen mietityttää minua. Se ei ole helppoa.

Tykkään rutiineista. Olen freelancer, joten työni ovat palasina siellä ja täällä, ja joka päivä on kellotettu eri tavalla. Meillä ei siis eletä kahdeksasta neljään -arkea. Siksi minulle on tärkeää, että haalimme perheellemme yhteistä aikaa. Syömme aamiaisen ja päivällisen yhdessä, eikä niissä hetkissä kukaan näprää puhelinta.

Aamiaiseksi teen aina marjasmoothien. Viimeksi investoin voileipägrilliin, joten aamiaisella on nyt ollut tarjolla lämpimiä voileipiä, joissa on juustoa ja vihanneksia. Usein pöydästä löytyy myös vaihtelevasti mysliä, muroja, marjoja ja kananmunia, mutta marjasmoothie on ja pysyy.”

– Toivon, että lapseni kuuntelevat itseään, ottavat selvää unelmistaan ja pyrkivät saavuttamaan ne, Ria Kataja pohtii vanhemmuuttaan. © Ria Katajan kotialbumi

Kalenteri kaikkialla

”Olen hyvä laatimaan aikatauluja. Merkitsen kalenteriin kaikki seuraavan viikon menot, jotta minulle ei tule yllätyksiä. Kirjoitan kalenteriini myös vapaapäivät ja -illat. Kun olen kotona, minulla on puhelin äänettömällä, sillä aina ei tarvitse olla tavoitettavissa.

Perheellämme on traditioita, ja toisinaan järjestämme esimerkiksi teemaillan. Silloin valitsemme jonkin maan ja teemme kolmen ruokalajin päivällisen kyseisen maan ruuista. Kaikki osallistuvat valmisteluihin ja näemme vaivaa ruoan eteen. Toinen tärkeä traditio on, että kun lapsi täyttää kymmenen vuotta, hän pääsee toisen vanhempansa kanssa yksin matkalle. Muu perhe lähtee varjomatkalle vähän pienemmässä mittakaavassa.”

Ainutlaatuinen, väsyttävä vauva-aika

”Muistelen vauva-aikoja mielelläni, sillä ne ovat olleet ainutlaatuista aikaa. Kun vauva on syntynyt ja kaikki on mennyt hyvin, voi vain ihmetellä pientä taimea. Lapsi on vielä salaisuus, eikä kukaan voi tietää, millainen hänestä tulee.

Yöheräämiset kuitenkin väsyttivät minua. Kun unet jäivät vähiin, oli vaikeaa ajatella selkeästi ja pysyä kartalla. Voi olla, että tulevaisuudessa valvon öisin, kun odotan lapsiani kotiin. Huoli ja valppaus eivät häviä, vaikka lapset kasvavat. Muistan lukeneeni 90-vuotiaan äidin haastattelun, jossa hän totesi, että hän lopetti huolehtimisen, kun kaikki hänen lapsensa olivat vanhainkodissa.

Toivon, että lapseni kuuntelevat itseään, ottavat selvää unelmistaan ja pyrkivät saavuttamaan ne. Toivon, että he tassuttelevat omaa elämänpolkuaan ja ovat onnellisia. Haluan, että he tekevät omat valintansa, vaikka ne eivät miellyttäisi muita.

Minulla ei ole suuria haaveita tulevaisuuden suhteen, en kaipaa suurta muutosta elämääni. Odotan, että teemme asioita ja matkustelemme yhdessä. Muutimme äskettäin uuteen kotiin. Suunnitelmissani on kunnostaa sauna, jotta voisin tehdä siellä saunaterapiaa.”

Ria Katajan perheessä on tapana, että kun lapsi täyttää kymmenen vuotta, hän pääsee toisen vanhempansa kanssa kaksin reissuun. © Ria Katajan kotialbumi

Tasapuolisesti kotitöitä, ei salaisuuksia

”Käsilaukussani on suloinen sekamelska. Sieltä voi löytyä työsopimus, purukumia, karkkeja, auennut huulirasva, kirja, kalenteri, lompakko, puhelin, kyniä, kudin ja käsikirjoituksia.

Teemme kotitöitä tasapuolisesti mieheni Panun kanssa. Minulla ei ole inhokkeja, kaikki menee ja soljuu. Olen kuitenkin huomannut, että jos pyykit ja tiskit alkavat kasautua, niihin on epämiellyttävä tarttua.

Kun meillä on Panun kanssa yhteistä aikaa, lähdemme esimerkiksi teatteriin ja syömään. Iltaisin talon hiljennettyä meillä on aikaa olla kahdestaan. Silloin katselemme Netflix-sarjoja. Jos teemme samaan aikaan töitä kotona, saatamme pitää lounastauon yhdessä. Toisen huomioiminen ja kunnioittaminen on parisuhteessa tärkeää. Se tarkoittaa myös sitä, että toiselle on annettava aikaa toteuttaa omia unelmia ja projekteja.

Hoidamme parisuhdettamme sanoittamalla asioita. Kysymme toisiltamme, mitä sinä toivoisit. Keskustelu ja luottamus ovat tärkeitä. Se, että olemme Panun kanssa samalla aaltopituudella, on hyvin arvokasta.

Haluan säilyttää keskusteluyhteyden myös lapsiini. Koti on paikka, jonne voi aina tulla, vaikka olisikin tehnyt asioita, jotka eivät ole hyviä ja oikeita. Myös virheet ja vaikeudet kuuluvat elämään. Vaikeistakin asioista on hyvä opetella puhumaan. En halua, että meillä on perhesalaisuuksia.”