”Soitin miehelleni, että meillä on piru talossa!” – Lapsen mielikuvituskavereista on moneksi!

”Meillä asui jossain vaiheessa Ninni. Ninni oli yleensä kiltti tyttö, mutta teki joskus kepposia. Erikoiseksi Ninnin tekee se, että pikkusiskollani oli lapsena mielikuvituskaveri, joka oli myös nimeltään Ninni. Tästä kaverista ei lapseni ollut kuitenkaan kuullut mitään.”

”Keittiömme yläkaapissa asuu Liila-rotta. Liila herättää suurta pelkoa, koska hän oli poikkeuksellisen tuhma ja ilkeä rotta.”

”Lapsellani oli kaksi mielikuvituskaveria. Heidän nimensä olivat Piiso ja Paaso, ja he asuivat Mynämäellä. Tämä ilmeisesti siksi, että lapseni isä oli tuolloin usein työkeikalla Mynämäellä. Kerran poikani oli isoäitinsä kanssa vaatekaupassa. Poika halusi itselleen punaiset lappuhaalarit, koska Piisollakin on.”

”Olimme veneilemässä, ja ihastelin yhdellä saarella olevaa kaunista mökkiä. Nelivuotias lapseni kertoi käyneensä siellä ystävänsä Peterin kanssa, sillä se on Peterin perheen mökki. Hän kertoi yksityiskohtaisesti, miltä mökin sisällä näyttää ja miten kiva laiturilta on pulahtaa veteen. En voinut muuta kuin nyökytellä.”

”Lapseni kertoi, että naapuriimme on muuttanut 5-vuotias Matti. Poikani oli kuulemma jo leikkinyt Matin kanssa ulkona. Ilahduin, koska talossamme ei asunut ennestään muita lapsia. Kun kuulin, että Matti osaa ajaa mopolla ja hänellä on oma pikavene, aloin ihmetellä. Varsinkin, kun näin, että kyseiseen asuntoon oli muuttanut eläkeläispari.”

Huvittavaa vai pelottavaa?

”2-vuotiaalle tyttärelleni tuli toisinaan Hugo-peikko kyläilemään. Eräänä iltana mieheni oli iltavuorossa ja minä menin lapseni kanssa talomme pitkää käytävää pitkin keittiöön iltapalalle. Yhtäkkiä tyttäreni tarrasi jalkaani ja huusi kurkku suorana, että ei, ei, ei. Kannoin tytön makkariin, ja siellä hän sanoi, että se oli HUGO! Ikinä en unohda tyttäreni katsetta, koska näytti, että hän olisi oikeasti nähnyt jotain. Hiki tippui otsaltani, ja minua pelotti niin, että soitin jopa miehelleni, että meillä on piru talossa.”

”Pesimme iltakahdeksalta hampaita, kun tyttäreni osoitti ikkunaa ja kysyi, että kuka tuolta oikein katsoo. Minä kysyin, että no kuka se nyt muka sieltä tähän aikaan katsoisi. Tyttö vastasi tyytyväisenä, että Uusa. Takapihallamme vanhan omenapuun alla on paikka, missä tytöllä ilmeisesti on joku mielikuvituskaveri. Aina kun tyttö on siellä, hänen suunsa käy koko ajan. Näyttää siltä, että hän juttelee ja näyttelee lelujaan jollekin.”

”Kun tyttäreni oli noin kaksivuotias, Aari, Seera, Jaanis ja Tiivis kävivät meillä kylässä tosi usein. He soittelivat tytön leikkikännykkään koko ajan, nukkumaanmenoaikaankin vielä.”

”Serina ja Noelin iskä ovat 3-vuotiaan poikani mielikuvituskavereita. Serina käy meillä harvemmin kylässä, mutta Noelin iskän kanssa poikani on käynyt haikaloja onkimassa. ”

Mielikuvituskaverin avulla voi käsitellä pelkoja

”Lapseni käsittelee mielikuvituskaverinsa kanssa omia pelkotilojaan sekä toisinaan myös tappelee hänen kanssaan. Tämä mielikuvitusystävä saattaa repiä lastani hiuksista. Pääsääntöisesti he leikkivät kuitenkin kivoja leikkejä, ja lapseni lukee hänelle lehtiä ja selittää, miksi jokin asia on näin. ”

”Tyttäreni alkoi ensimmäisen kerran noin 2-vuotiaana puhua minulle iltapesulla, että Aarikka on täällä. Kysyin, että kuka. Yritin olla ihan rauhallinen. Hän sanoi että Aarikka on suihkussa. Sanoin, että okei! Tyttö katsoi minuun ihan vakavana ja kertoi, että Aarikka asuu tässä lähellä, ja hänen perheessään on myös vauva. Joskus myöhemmin hän kertoi, että Aarikan luona oli ollut tulipalo, ja se vauva oli kuollut siinä. Olin ihan ihmeissäni, että mitä se tyttö puhuu!”

”Nelivuotiaalla lapsellani on monta mielikuvitusystävää. Ne ovat eläimiä, ja niillä on vallan erikoisia ammatteja, asuntoja ja perhesuhteita.”

”Poikani mukaan meillä saattaa aina välillä olla ’naapuri’ kakalla vessassa.”

”Oma lapseni sai ensimmäisen mielikuvituskaverinsa noin 2-vuotiaana. Tämä tyyppi on edelleen olemassa, ja iltaisin meidän pitää avata ovi ’Nooralle.’”

”Yhtenä päivänä joku Markus kuulemma työnsi autoamme ja otti viiniä takakontista. Se on aika jännää, koska me ei itsekään olla juotu viiniä pojan nähden kuin kerran. Hyvähän se oli, että työnsi autoa eikä ajanut, jos oli kerran viiniä ottanut.”

”Lapseni serkulla oli lemmikkinä merilehmä, joka asui mummon ja papan mökillä, ja jonka kanssa tyttö kävi aina uimassa.”

Lähde: Kaksplussan toimitus, Facebook-ryhmä ja keskustelupalsta