Vaihto-oppilas voi rikastuttaa arkea monin tavoin, myös pikkulapsiperheessä: ”Hänestä tuli lapsillemme isosisko”

Kun pikkulapsiarkea elävä perhe otti kotiinsa vaihto-oppilaan, kokemus ylitti kaikki odotukset.

Teksti Eeva Pettersson
Kuvat Eeva Petterssonin kotialbumi
Isäntäperheeksi ryhtyminen voi rikastuttaa eloa monin eri tavoin. Parhaimmillaan siitä syntyy koko elämän mittainen syvä ystävyys.

Olimme 1- ja 2-vuotiaiden lasten vanhempia, kun kotiimme muutti 18-vuotias vaihto-oppilas Indonesiasta. Halusimme tutustua uuteen kulttuuriin, rikastuttaa omaa kielitaitoamme, saada uusia kokemuksia ja katsoa, mitä kaikki uusi tuo tullessaan.

Vaihto-oppilas oli luonamme vuoden, ja kolmas lapsemme syntyi, kun hän vielä asui meillä. Emme olleet tyypillinen isäntäperhe, sillä monesti kohdemaan perheessä on koululaisia tai nuoria.

Lue myös: Au pair perheen avuksi? Ota huomioon nämä 5 tärkeää seikkaa ennen päätöstä

Vaihto-oppilaan isäntäperheenä toimiminen on vapaaehtoista eikä siitä makseta palkkaa. Isäntäperhe tarjoaa kodin ja ruokailun, eli ottaa vaihtonuoren osaksi omaa perhettään. Muista maksuista vaihto-oppilas on itse vastuussa.

Indonesialainen tyttö kutsui meitä äidiksi ja isäkseen. Niinpä hänestä tuli lapsillemme isosisko.

”Siskokset” sämpylöitä leipomassa. Indonesialainen vaihto-oppilas asui meillä vuoden 2015–2016.

Arkisin vaihto-oppilaamme kävi lukiota, teki läksyjä, näki kavereitaan sekä toimi Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisjärjestössä. Kotona hän auttoi ruuanlaitossa ja muissa arkiaskareissa, aivan kuten kuka tahansa 18-vuotias.

Indonesialainen ”tyttäremme” oli muslimi. Hän rukoili viisi kertaa päivässä, eikä hän syönyt sianlihaa.

Koti-ikävän taltuttamiseksi tilasimme välillä indonesialaisesta ruokakaupasta hänen lempiruokiaan. Näin pääsimme itsekin makumatkoille nuudelin, chilin, tempen ja kookosmaidon kutkuttaviin makuyhdistelmiin.

Positiivinen kokemus houkutti uudelleen isäntäperheeksi

Kokemuksemme vaihto-oppilaasta oli niin positiivinen, että halusimme myöhemmin ryhtyä uudestaan isäntäperheeksi.

Niinpä 17-vuotias italialainen poika muutti meille puoleksi vuodeksi asumaan. Silloin omat lapsemme olivat hieman alle 1-, 3-, 5- ja 6-vuotiaita.

Italialainen vaihto-oppilas muutti meille puoleksi vuodeksi 2019. Kuva: Sander Vill

Vaihtaripoikamme kävi arkisin lukiota, vietti aikaa kavereidensa kanssa ja harrasti taekwondoa. ”Pikkusisarustensa” kanssa hän potki jalkapalloa, leikki hippaa ja leipoi maistuvia italialaisia herkkuja.

Pääsimme hänen kauttaan tutustumaan oikeaoppisen italialaisen ruokakulttuurin äärelle, pizzojen ja pastan keskelle.

Oli silmiä avaavaa huomata, millä tavalla luonamme asuvat vaihto-oppilaat näkivät Suomen ja suomalaisuuden.

Molemmat pääsivät tutustumaan Lapin kiehtovaan maailmaan, hiihtämään nietoksilla ja nauttimaan saunan löylyistä. He pääsivät maistamaan karjalanpiirakoita ja mämmiä sekä ihmettelemään suomalaisten rehellisyyttä, koulutusjärjestelmää ja terveydenhuoltoa. Lisäksi he tietysti nauttivat lumoavan puhtaasta luonnosta.

Puhuimme molempien vaihto-oppilaidemme kanssa englantia. Samalla he opettelivat hieman suomen kielen sanoja.

”Oli silmiä avaavaa huomata, miten vaihto-oppilaat näkivät Suomen.”

Vaikka omat lapsemme eivät osanneet englantia, he pystyivät hienosti ja ymmärrettävästi kommunikoimaan vaihto-oppilaiden kanssa. Samalla he oppivat hieman englantia.

Haikea kotiinlähtö

Molempien kotiinlähtöpäivät olivat raskaat, ja ikävä oli jo pian kova.

Kaipuun taltuttamiseksi pidimme säännöllisesti yhteyttä. Päätimme myöhemmin lähteä käymään molempien kotimaissa.

Indonesiassa pääsimme ihmettelemään vapaana liikkuvia apinoita sekä ”tyttäremme” kotona olevia palvelijoita, jotka huolsivat pyykkimme ja tekivät meille ruokaa. Ihastuttava luonnon vehreys, eksoottiset hedelmät ja värikkäät ruuat jäivät erityisesti mieleen.

Indonesiassa pääsimme näkemään norsuja ja muita meille eksoottisia eläimiä.

Italiassa pääsimme kiviuunipizzojen äärelle sekä uimaan vaaleansinisten merivesien aaltoihin. Italian pikkukylät olivat sympaattisia, ja vuorille johdattavat serpentiinitiet olivat jännittävä elämys.

Molemmissa maissa vaihto-oppilaidemme perheet ottivat meidät lämpimästi vastaan. Oli merkityksellistä päästä tapaamaan heidän vanhempiaan, sisaruksiaan ja sukulaisiaan.

Italiassa ihastelimme vaihtaripoikamme synnyinseutuja, sukulaisia ja arkea.

Yhteydenpitomme on jatkunut vielä vuosienkin jälkeen. Pääsimme iloksemme jälleen tapaamaan italialaisen vaihto-oppilaamme, kun hän teki monta tuntia kestävän välilaskun Suomeen matkatessaan Thaimaahan.

”Kun on asunut toisen henkilön kanssa saman katon alla, ei tarvitse esittää mitään.”

Vietimme mukavan kesäillan Helsingissä huvipuistossa ja jäätelöpiknikillä.

Tapaaminen oli lämminhenkinen ja äärettömän mutkaton. Kun on joskus asunut toisen henkilön kanssa saman katon alla, ei tarvitse esittää mitään.

”Tilaa vaihto-oppilaalle on aina”

Vaihto-oppilaskokemukset eivät välttämättä aina ole yhtä hyviä kuin meillä. On mahdollista, että vaihto-oppilas kesken kauden vaihtaa perhettä tai lähtee koti-ikävän kasvaessa kotiin.

Meillä meni kaikki kuitenkin juuri niin kuin toivoimmekin. Välitön, rento ja nuorekas mutta samalla lämmin ja huolehtiva ilmapiiri ovat ehkä myös olleet syitä siihen, miten kokemus on ollut aidosti mukava kaikille osapuolille.

Isäntäperheenä toimiminen ei suinkaan jää meille viimeiseksi kerraksi. Tällä hetkellä perheessämme on viisi lasta, mutta tilaa vaihto-oppilaalle on aina.

Jalkapalloa pystyy hyvin pelaamaan, vaikka yhteinen kieli puuttuisikin. Leikin kieli on universaalia.

Moni vaihto-oppilas jakaa huoneensa perheen omien lasten kanssa. Omaa huonetta ei siis tarvitse olla, mutta olemme sellaisen halunneet antaa opiskelurauhan takaamiseksi.

”Kuinka rikastuttavaa onkaan antaa lapsille kansainvälinen kokemus.”

Moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että vaihto-oppilasperheenä voi toimia pikkulapsiperhe, tai että toisen maan kulttuuriin voi päästä sukeltamaan kotoa käsin.

Parhaimmissa tapauksissa välit vaihto-oppilaaseen säilyvät läpi elämän.

Kuinka rikastuttavaa onkaan antaa lapsille kansainvälinen kokemus ja puuttuva isosisko, isoveli tai sisaruskokemus ylipäätään.

Meille tulee aivan varmasti vielä monta kertaa muitakin vaihto-oppilaita. Erityisen innoissaan ajatuksesta on ainoa poikamme, joka kovin kaipaa arkeensa vierelleen poikaseuraa. Oma veli hänellä tosin onneksi jo onkin, eikä pelkästään Italiassa.

Italialainen veli kulkee sydämissämme mukana indonesialaisen vaihto-oppilastyttäremme tavoin.

Lue myös: Suurperheen 200 neliön koti vaihtui 20 neliöön tien päällä – karavaanarielämän suurin oivallus syntyi kuitenkin vasta kotona

Kommentit

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä