Vanhemmuus 30.08.2018 Päivitetty 13.08.2019

Äiti, jäytääkö sinua jatkuva syyllisyys? Tämä ihmistyyppi on erityisen altis turhaan epävarmuuteen

Vanhempana syyllisyyttä voi tuntea niin imetyksen tyrehtymisestä kuin oman työuran tärkeydestäkin. Etenkin äidit ovat syyllistymisen ja toisinaan myös syyllistämisen mestareita – useimmiten aivan turhaan.

Teksti
Liisa Järvinen
Kuvat
iStock

Et ole aina läsnä, menet töihin tai teet omia juttujasi. Syötät purkkiruokaa, lopetat imetyksen tai ulkoilet vain kauniilla ilmalla. Podetko sinäkin huonoa omaatuntoa näistä äideille tyypillisistä syyllisyydenaiheista?

Tutkimusten mukaan tytöt ja naiset tuntevat miehiä enemmän sekä myötätuntoa että syyllisyyttä. Syyllisyydentunteet koskettavatkin melkein kaikkia äitejä. Psykoterapeutti Maarit Lassanderin mukaan syynä on todennäköisesti ikivanha äitimyytti.

– Myytin mukaan äiti on aina huolehtiva, ystävällinen ja läsnä oleva. Syyllisyys kumpuaa ristiriidasta: millainen minun kuuluisi olla ja millainen todellisuudessa olen? Lassander kuvailee.

Jokaisen äidin tulisi pystyä luottamaan siihen, että hän itse tietää, mikä on parasta hänen lapselleen. Sen sijaan moni äiti hakee äitiyden normeja itsensä ulkopuolelta. Ongelmana on, että esimerkiksi media voi antaa äitiydestä liian yksinkertaisen kuvan.

– Äiti saattaa kiinnittyä tietynlaisen äitiyden tapaan ajatellen, että jos toimin näin, olen varmoilla. Tällainen ajattelu ikävä kyllä kaventaa näkemystä äitiydestä.

Ja kun äitiyden raamit ovat liian tiukat, niistä poikkeaminen laukaisee syyllisyyden.

Nettikeskustelut ruokkivat syyllisyyttä

Vaikka syyllisyyttä on podettu aikojen alusta asti, nykyaikaa leimaa lisääntynyt tietoisuus asioista. Netistä, lehdistä ja televisiosta voi nähdä, miten muut äidit toimivat ja millaisia muiden lapset ovat. Vertailupintaa on loputtomasti.

– Nykyään perheet ovat pieniä, eikä kaikilla ole verkostoa, joka osallistuisi lasten kasvattamiseen ja antaisi perspektiiviä siihen, että on monia tapoja toimia. Moni jää yksin äitiytensä kanssa. Silloin median antama kuva on ainoa, johon peilata sitä, Lassander sanoo.

– Äitien kokema syyllisyys korostuu länsimaissa. Esimerkiksi Intiassa äidit ottavat paljon rennommin, sillä heillä on ympärillään paljon muitakin, jotka kantavat vastuuta lapsista.

Etenkin netissä on helppo sekä syyllistyä että syyllistää. Netin syövereistä on vaivatonta etsiä neuvoja ja näkökulmia, mutta keskusteluiden huono puoli on se, että niihin ei liity sosiaalista yhteisöä.

– Esimerkiksi kaveripiirissä yleensä tuetaan ja halutaan auttaa, koska sen jäsenet tuntevat toisensa. Netissä taas ventovieraat jakavat toisilleen hyvin nopeita tuomioita lyhyen kuvailun perusteella, jolloin asioilla on tapana kärjistyä. Nettikeskustelut ovat omiaan ruokkimaan syyllisyyttä, Lassander sanoo.

”Onneksi muut pärjäävät huonommin”

Miksi äidit sitten syyllistävät toisiaan niin kärkkäästi? Lassanderin mukaan taustalla voi olla oma syyllisyys ja epävarmuus: en pärjää, mutta onneksi on muita, jotka pärjäävät vielä huonommin ja joita arvostelemalla saan itselleni paremman mielen.

– Sanoisin tätä keinotekoiseksi itsetunnon pönkitykseksi.

Onkin hyvä tiedostaa, että vaikka kokisi olevansa tasapainossa ja itsevarma ennen äidiksi tulemista, se ei välttämättä siirry äitiyteen.

– Äitiys on erilainen elämänvaihe kuin työelämä, parisuhde tai ystävyyssuhteet. Vuorovaikutuksessa pienen ihmisen kanssa korostuu se, miten tulee toimeen omien negatiivisten tunteidensa kanssa.

Äitiys on vastuun, tunteiden ja ristiriitojen kestämistä. Vaikka pyrkisikin olemaan vertailematta omaa itseään toisiin äiteihin, sisäistä vertailua ei voi välttää: Millainen on ihanteellinen äiti? Millainen äiti itse olen? Oman riittämättömyyden joutuu kohtaamaan väistämättä, ja se voi olla kova pala.

Vaikuttaa kaiken kaikkiaan siltä, että syyllistyminen on pääasiassa äitien juttu. Myös Maarit Lassander allekirjoittaa tämän.

– Isillä ei ole samanlaista historian ja yhteiskunnan painolastia. Ollakseen hyvä isä ei tarvitse tehdä mittavia suorituksia. Sitä paitsi isäporukoissa harvemmin syyllistetään toisia vaan keskitytään tukemaan. Isien syyllisyys tuntuu perustuvan enemmän faktoihin. Silloin se on huomattavasti terveemmällä pohjalla.

Syyllisyys on ihmisen suoja

Mutta onko syyllisyys pelkästään paha asia? Ei. Tunteena, kuten kaikki muutkin tunteet, syyllisyys on tuiki tärkeä: sen tarkoitus on varmistaa, että kohtelemme toisia oikein, emmekä tee vääriä asioita.

– Syyllisyys on tavallaan ihmisen suoja: se liittää meidät yhteisöön, kun emme tee mitä tahansa. Koemme puolestaan syyllisyyttä, jos rikomme yhteisön normeja, Lassander sanoo.

Syyllisyydentunne pysäyttää tarkastelemaan tilannetta: olenko toiminut väärin? Olisiko syytä pyytää anteeksi? Äidin potema syyllisyys on itse asiassa lapselle tärkeää.

– Lapselle on välttämätöntä, että äiti on sitoutunut häneen. Lasta suojaa esimerkiksi se, että äiti tuntee syyllisyyttä poissaolostaan, Lassander sanoo.

Ristiriitaista on, että lapsi ei tietenkään ajattele, kuinka paljon äiti pystyy tekemään. Äidin pitää aina olla paikalla.

Lapsi huomaa, jos kotona ei naureta

Turhan syyllisyyden poteminen tekee äidille kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvää. On huono juttu koko perheelle, jos äiti kuluttaa voimavaransa siihen, että ei koe pärjäävänsä ja tekee vääriä valintoja.

– Äiti ahdistuu, ei jaksa enää niin paljon eikä pysty nauttimaan äitiydestä ja lapsista, Lassander sanoo.

Silloin on syytä pysähtyä pohtimaan, mistä vaatimukset tulevat ja kuinka tärkeää niihin on vastata. Onko oleellista päästä tiettyihin tuloksiin, vai olisiko järkevämpää keskittyä vain siihen, mikä tekee tästä päivästä kivan?

Lassanderin mukaan yksi äitiyden selviytymiskeinoista onkin joustava mieli; sen ymmärtäminen, että tähän ei kuole, tämä on vain vaihe, eikä tämä vaikuta minun ja lapseni väliseen suhteeseen.

– Lapsen ja vanhemman suhde rakentuu joka päivä siitä, että ollaan läsnä ja kuunnellaan.

Lapsen näkökulmasta syyllisyydessä piehtaroiva äiti saattaa vaikuttaa kireältä ja ahdistuneelta. Lapsi huomaa kyllä, jos kotona ei naureta, nautita asioista eikä oteta rennosti.

Äidin jatkuva syyllisyys vaikuttaa myös äidin ja lapsen väleihin. Tiukkaan vaatimustasoon yltäminen kuluttaa hirveästi energiaa, jolloin voimia ei välttämättä enää riitä lapsen kanssa olemiseen.

– Usein itseltään paljon vaativa äiti vaatii paljon myös lapseltaan. Kaikille lapsille se ei ole hyväksi ja saattaa nostaa lapsen stressitasoa tarpeettomasti, Lassander sanoo.

Kommentit (1)

Olisi hyvä myös kertoa konkreettisia vinkkejä miten rentoutua ja päästä liiallisesta syyllisyyden tunteesta. Herkästi syyllistyvä voi jopa tuntea syyllisyyttä omasta syyllisyyden tunteestaan tämän luettuaan.

Vastaa käyttäjälle Sinna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X